Lakimies on eri mies

Niin on automieskin. Synnytykseni on alkanut ja pihalla on jo 13 liuskaa valmista kamaa. Vielä on kuitenkin analysoimatta Helsingin Sanomien uutisointi, omat tutkimuksessa käyttämäni "metodit" (tähän paskaista naurua, mitkä helvetin metodit????) sekä tietenkin loppupäätelmät, johdanto, sivunumerot, alaviitteiden oikeaoppisuus sekä sisällysluettelo. Ja etusivu, jonka yleensä teen ensimmäisenä, mutta en nyt, koska tutkimuksellani ei vielä ole kunnollista otsikkoa. (Joku sanoi joskus, että jos tutkimuskysymystä ei voi tiivistää yhdeen lauseeseen, tutkimus on huono, joten pohdin koko kauppamatkan ajan omaani). Olo on aika hyvä, koska jälleen kerran tuli todistettua, että alan toimia vasta stressi-itkun, -puhelinsoiton, -sähköpostin, deadlinen uhkaavan lähestymisen sekä itsetunnon tuhoutumisen jälkeen. Ensi keskiviikkona minulla ON jotakin näytettävää. Hemmetti, kuinka tyytyväinen olenkaan itseeni! (Nyt en puutu sellaisiin pikkuseikkoihin kuten kirjoittamani tekstin relevanttiuteen, oikeaoppisiin viittauksiin tahi järkeviin, perusteltuihin argumentteihin, pohdin niitä myöhemmin, eli sitten, kun opponenttini syö minua elävältä).

Siideri maistuu hyvältä, kuivaa Crowmoorea.

Asuntoni näyttää lähes siltä, miltä tutkijan työhuone saattaa näyttää, pahaan aikaan. Paskaistahan täällä on, mutta siihen ongelmaan otan kantaa vasta joskus ensi viikolla tai sitten, kun yskin keuhkoni pihalle pölymyrkytyksen takia. Riesa ei ole moksiskaan, vaikka se joutuu kiipeilemään kirjapinojen, monistenippujen ja asetuskokoelmien ylitse. Kunpa minunkin elämäni olisi tuollaista: syö, ulostaa, juoksentelee muutaman tunnin ulkona päästäisten, hiirten ja pikkulintujen perässä ja nukkuu tyynyn vieressä kurnuttaen. Tosin joutuisin syömään tuota kammottavaa teollisuusjätettä, mutta ehkä sen kestäisi muiden etuuksien rinnalla. En muuten tajua, miksi Riesa ei syö metsästämiään jyrsijöitä, vaan ainoastaan kiikuttaa ne minulle esiteltäväksi? (Eli jättää ulko-oven eteen, jossa on suurin todennäköisyys astua niiden jäykistyneiden ruumiiden päälle.) En vieläkään suhtaudu niihin täysin rauhallisesti, mutta sanottava on, että sen jälkeen kun eräänä iltana (jälleen) näin Järvenpään keskustassa (elävän) rotan, nuo pikkuiset hiirulaiset pikkuisine tassuineen eivät ihan yhtä kamalalta tunnu. Mutta ei niitä silti ole kiva viskoa roskikseen.

Pitäisi vielä etsiä jostakin ruåtsinkieliset uutiset ruåtsinkurssin kotitehtävää varten ja sitten voisin harkita jonkin kiinnostavan kirjan lukemista, ennen kuin joudun taas heräämään autokoulujen takia. Huominen on vielä täysi työpäivä, sen jälkeen tuon pitäisi olla hiontaa vaille valmis esiteltäväksi ainakin ohjaajalle. Tuomion jälkeen voi sitten miettiä seuraavaa askelta. (Esitelmäpäivä olisi siis 24.1.)

Hoblaa!