24. elokuuta 2007

Pää pipi

Olen taas saikulla. Viime yönä töissä alkoi päässä jyskyttää tuttuun tapaan, ja lopulta oli jo silmissä pimetä ja jalat mennä alta. Lähdin kotiin, työkaveri kävi heittämässä. Terkkari antoi ensi yöksi saikkua, olo on edelleen heikko ja hämärä, niinkuin noiden "kohtausten" jälkeen aina. Olen nappaillut pillereitä, ja pikku hiljaa helpottaa, mutta hieman taas pelästytti. Laatta oli lentämässä koko ajan.


Olen ehkä luonut itselleni jonkinasteisen henkisen riippuvuussuhteen särkylääkkeisiin, joilla ei edes ole todistettua tehoa päänsärkyihini. Kotona on pakko olla useampi paketillinen reseptivapaita plus tuo reseptillä saamani purkki, joka alkaa olla kohta tyhjä. Olisi ehkä syytä käydä uudelleen lääkärillä ja selvittää, voisinko saada vahvempaa troppia sekä ehkä lopullisen migreenidiagnoosin. Itsehän puhun aina migreenistä, vaikkei sitä minulle virallisesti ole "myönnetty". Onpa ainakin selvempää.

No, olen siis perjantai-illan kotona. Voisi katsoa ehkä hieman telkkaria, kunhan vaan pää kestää. Ja syödä hieman jätskiä. Ulkona on ihana sää, mutta ei minusta ole lähtemään minnekään, seinien tällä puolen tuntuu hieman turvallisemmalta, kun voi milloin vain mennä vaaka-asentoon. Huomenna lähden Järvenpäähän, toivottavasti olotila on jo silloin parempi. Eiköhän se tästä, rauhallisesti kun ottaa. Inhottaa vaan olla tällainen särkypesäke, joka saa aina pelätä, milloin kohtaus iskee... Alan syvästi ymmärtää kroonisesti sairaita ihmisiä.

Olen hyvin odottavaisessa tilassa. Haluan päästä yliopistolle ja jatkaa normaaliksi käsittämääni elämää eli opiskelua. Kahvittelua kuppilassa, halvalla syömistä, kikattelua ja kuiskuttelua luennoilla, ihmettelyä ja lukusalin rauhaa. Kohta olen siellä taas.

Taidan yrittää syödä jotakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!