13. elokuuta 2007

Huh hah

Väsyttää niin pirusti! Heräsin jälleen viime yönä kolmen maissa *bling*, enkä saanut enää unta. Puoli viideltä nousin, keitin kahvit ja lähdin kuudeksi töihin. Niin, aloitin sen uuden työn. Se on ihan ok. Vielä tietenkin totuttautumista uuteen firmaan ja uuteen paikkaan, mutta eiköhän se siitä. Jos ei, lähden menemään. Varaa ei kyllä siihen ole, mutta tietenkään en jää väkisin paskaan duuniin.

Viikonloppuna oli i-ha-naa. Todella hauskaa. Lahti rock-city! Juotiin aika paljon ja jammailtiin hulluna. Harmittaa vaan, että filmissä on aika isoja aukkoja, enkä oikein muista, mitä kaikkea olen taas höpissyt ääneen. Jos joskus oppisi, ettei IHAN kaikkea tarvitse sanoa, vaikka mieli tekisi. No, ehkä opin sen sitten, kun olen nöyryyttänyt itseäni tarpeeksi. Onneksi siihen on vielä matkaa. Kai? Kotimatka oli aika krapulainen, mutta onneksi ehdin junassakin vessaan saakka oksentamaan. Ja IC:ssä oli tietenkin joku näsäviisas lapsiperhe, eikä ne kakarat olleet hetkeäkään hiljaa. ARGH!

Päivällä nukkumisessa on se huono puoli, että näen usein painajaisia. Äsken herätessäni olin lähes kylmän hien peitossa katseltuani pitkää, veristä ja brutaalia sotaunta. Hyh. Mistäköhän saan inspiraation tuollaisiin, enhän juuri edes harrasta sotaelokuvia tms.? Onneksi sotilaat eivät muistaakseni olleet tuttuja, tuntuisi ahdistavalta katsella kuolevia ystäviä vaikkakin vain unissaan. Vaikka minusta jokainen kuollut sotilas on tilanteesta, ajasta ja paikasta riippumatta tarpeeton.

Juon kahvia ja koetan saada itseäni hereille. Kolme viikkoa yötä jäljellä, ja siinä on mielestäni kolme viikkoa liikaa. Yäk. Täytyy koettaa olla ajattelematta asiaa. Haluan jo pois sieltä, opiskelemaan ja olemaan. Aloitan ensimmäisen tenttilukemisen heti töiden päätyttyä. Siitä se lähtee...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!