23. elokuuta 2007

Lukujärjestys ja sellaista

Tein jälleen muutoksia opintosuunnitelmaani. Päätinkin ilmoittautua eri proseminaariryhmään kuin alunperin oli tarkoitus. Olen nolo, mutta syynä siihen oli ennen kaikkea se, että tätä valitsemaani ryhmää ohjaa fanittamani hemmo, joka on niiiiiiiin ihQ! Ihan tosi. Mulla on varmaan polvet ihan velliä, kun menen sinne ensimmäiseen tapaamiseen. (Olen aikuinen, uskokaa pois!) Aihekin alkaa hiljalleen muotoutua, mutta menee vielä varmaan hetki, ennen kuin uskallan siitä julkisesti puhua, joten tukahduttakaa uteliaisuutenne toistaiseksi, ahkerat lukijani! Niin, ja viime vuonna naureskelin halveksuen tuutoreille, jotka olivat valinneet proseminaariryhmänsä ohjaajan perusteella... hohhoi.

7 yötä jäljellä, ihanaa. Ajattelin viedä viimeisenä iltana jotain itseleipomaani herkullista juttua työkavereille syötäväksi. Saa nähdä, jaksanko leipoa, vai vienkö fasupaloja. Heh. Kori kaljaa menisi varmasti parhaiten kaupaksi. Olen todella helpottunut töiden loppumisesta. Ja hitusen ylpeä itsestäni, kuinka hyvin loppujen lopuksi jaksoin neljä kuukautta yövuoroa paskalla palkalla. No, vielä ensi viikko. Sitten juhlitaan.

Aamulla muistin yhtäkkiä, kuinka ekalla luokalla kerran myöhästyimme Sofian ja Sallan kanssa koulusta. Oli pimeä syksy (varmaan jo marraskuu), lähdimme ihan tavalliseen aikaan kohti koulua (matkaa pari kilometriä), mutta matkalla olikin kaikkea jännää, ja taisimme leikkiäkin jotakin leikkiä kävellessämme. Koulun pihalle tultuamme se oli aivan tyhjä. Mietimme, että olemmepa tosi aikaisessa, kun muita ei vielä näy. Hetken aikaa palloiltuamme ikkuna aukesi ja sieltä kuului opettajamme vihainen karjaisu: "Tytöt heti sisään sieltä!" Olimmekin myöhästyneet, yli puoli tuntia. Luokkaan meneminen hävetti kamalasti. Sen jälkeen myöhästyin seuraavan kerran yläasteella.

Haluaisin kauheasti kaikkia kauniita tavaroita. Samanaikaisesti tahtoisin eroon vanhoista. Ristiriidat ovat elämän suola. Eiku?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!