2. huhtikuuta 2018

Viisi syytä rakastua Madeiraan

Auringonnousu Pico do Areeirolla.

Madeira. Ihmeellinen saari keskellä Atlanttia. Tuliperäinen luonnon aarrearkku, vuoristoinen pikkukylien helminauha. Olimme puoliskon kanssa viikon mittaisella kevätlomalla Madeiralla maaliskuun puolivälissä. Matka oli erinomaisen onnistunut, osin haastavakin, mutta isoja kokemuksia täynnä. Nyt esitän viisi vahvaa syytä rakastua Madeiraan. Ne ovat syitä, joiden vuoksi varmasti palaan sinne vielä uudelleen.


1. Vuoret

Näkymä Pico Ruivolta, Madeiran korkeimmalta vuorelta (1862 m).

Matkalta Pico do Areeirolta Pico Ruivolle.

Oma vuoristokokemukseni oli ennen reissua hyvin vähäinen, käytännössä olematon. Patikointia on tullut harrastettua aktiivisemmin partiovuosina, joista niistäkin on jo yli vuosikymmen aikaa. Luonnossa liikkuminen on kuitenkin tuttua.

Päätimme joka tapauksessa lähteä patikoimaan Madeiran kuningasreitiksi sanotun patikkapolun, joka kulkee saaren kolmanneksi korkeimmalta vuorelta Pico do Areeirolta korkeimmalle huipulle, Pico Ruivolle. Matkaa ei kilometreissä kerry paljon – edestakaisin noin 11 kilometriä – mutta reitti on vaativa.

Vuokrasimme auton kahdeksi yöksi ja lähdimme ajamaan Pico do Areeirolle kuuden aikaan aamulla ehtiäksemme näkemään auringonnousun. Elämys oli upea, hidas valon kasvu pilvien reunan yli. Muutamia muitakin aamuvirkkuja oli paikalla, mutta tunnelma oli rauhallinen – ja tuulinen.




Reitti kohti Pico Ruivoa lähtee ja kulkee jylhissä näkymissä. Maisemat ovat huikeat, eikä niitä ole uskoa todeksi. Pilvet roikkuvat laaksojen yläpuolella, tuuli tuivertaa tukkaa ja pudotukset ovat jyrkkiä. Vatsanpohjaa kutittelee ihan ilman mitään korkeanpaikankammoakaan. Reitti on merkitty vaijerikaitein, eikä eksyminen ole mahdollista.

Reitti lähtee nopeasti laskeutumaan jyrkkiä kiviportaita pitkin alaspäin. Sen jälkeen on luvassa tasaisempi osuus vuorenrinteitä pitkin sekä tunneleita, joihin kannattaa varustautua taskulampulla. Ryömimään ei sentään joudu, mutta jalat kyllä kastuvat tunneleiden lätäköissä, ellei niitä näe kiertää.

Pitkähkö tasainen osuus saa tällaisen keskinkertaisella kunnolla varustetun henkilön jo paukuttelemaan henkseleitään, mutta kun aletaan lähestyä Pico Ruivoa, alkaa nousu paikoin portaita, paikoin jyrkkää polkua pitkin ja reitin vaativuus konkretisoituu.






Ennen Pico Ruivon huippua on metsäpalon runtelemaa metsää, joka näyttää samaan aikaan hyytävältä ja hienolta. Tällaiseen maisemaan voisi kuvitella jonkin fantasiaromaanin tapahtumat. Ja silti siellä oli ihan itse!

Lähellä huippua on metsänvartijan maja, jonka pihassa alkoikin olla jo ruuhkaa. Olimme saaneet vaeltaa pitkälti kahdestaan tähän saakka, mutta nyt väkeä oli jo runsaammin. Pico Ruivolle pääsee myös lyhyempää ja helpompaa reittiä Achada do Teixeiran kautta, ja suurin osa Pico Ruivolla kohtaamistamme ihmisistä olikin tullut sitä kautta. Mielessäni kieltämättä käväisi tässä vaiheessa, olisiko meidänkin kannattanut lähteä paluumatkalle sitä kautta ja mennä sitten taksilla hakemaan auto Pico do Areeirolta – itse olin nimittäin aivan puhki, kun pääsimme huipulle.


Näkymä Pico Ruivon huipulta.

Eväsleivät ja tuhti lepotauko palauttivat kuitenkin sisun kohdilleen, ja lähdimme kulkemaan samaa reittiä takaisin. Alkuun oli luonnollisesti luvassa helpompaa laskeutumista, mutta jyrkissä portaissa sai olla väsyneiden jalkojensa kanssa tarkkana.

Voin rehdisti myöntää, että kunto oli todella koetuksella, mutta onneksi mihinkään ei ollut kiire. Muutama kirosanakin saattoi päästä aika ajoin suusta, kun turhauduin itseeni ja hiipuviin voimiin. Liekö sitten sisu vai mikä, joka siivitti loppumatkan. Vajaan kahdeksan tunnin jälkeen olimme kuitenkin takaisin lähtöpisteessä Pico do Areeirolla. Kahvilan limsa maistui aika hemmetin hyvältä.

Olin lueskellut matkablogien oivallisia postauksia (Lähtöportti, Maailman äärellä) reitistä etukäteen, stressannut ja jännittänyt omaa jaksamistani ja hieman pelännytkin tulevaa. Kokemus oli kuitenkin kaiken vaivan, rasituksen ja käytetyn sisun arvoinen – kerrassaan upea, jotain sellaista, mitä en koskaan aiemmin ollut kokenut. Kieltämättä olin kovilla, mutta se kannatti. Siihen tunteeseen, jonka reitin selvittäminen toi, tulen varmasti palaamaan monta kertaa silloin, kun tarvitsen tsemppiä ja jaksamista.

Vaikka Pico do Areeiron ja Pico Ruivon välinen reitti on siis vaativa, se ei ole mahdoton edes tällaiselle keskimääräiselle, keskikuntoiselle ja melko kokemattomalle kulkijalle. Järki on tietenkin pidettävä päässä ja askeleet varmoina, eikä eväitä, juomaa ja hyvää patikointiseuraa saa unohtaa.


2. Levadat





Vanhat kastelukanavat eli levadat halkovat Madeiraa satojen kilometrien matkalta. Ne tuovat vettä vuorilta alemmas rinteille tänäkin päivänä. Levadoja pitkin kulkee lukemattomia erilaisia vaellusreittejä, joihin tuskin voi kyllästyä. Haastavuustaso vaihtelee, kuten muussakin patikoinnissa.

Me lähdimme levadavaellukselle heti toisena lomapäivänä ja valitsimme reitiksi läheltä hotelliamme alkavan Levada dos Piornaisin. Pitkän matkaa sitä saa kulkea hyvin helpoissa olosuhteissa kaupungissa ja taajamissa, mutta loppumatkasta eteen tuli jo kohtia, joissa vatsanpohjassa muljahti aika ikävästikin. Kaiteita on, muttei kaikkialla. Jalkansa on pidettävä vakaana ja keskittyminen kohdillaan.






Näkymät olivat upeat ja reitti kulkemisen arvoinen, ehdottomasti. Emme kulkeneet sitä aivan loppuun asti, vaan pysähdyimme pieneen kylään, jonka baarista ostimme Coral-oluet, jotka nautimme auringonpaisteessa bussia odotellessamme. Matkaa tuli yhteensä noin 8 kilometriä ja se toimi erinomaisena johdatuksena levadojen maailmaan.




Koska lähdimme jo parin päivän päästä vuoristoon patikoimaan (ja koska se vei minulta kaikki mahdolliset irti lähteneet voimat, katso kohta 1.), emme tehneet enää toista levadavaellusta, mikä hieman harmittaa. Toisaalta onpa huimia reittejä odottamassa, kun joskus myöhemmin palaamme takaisin.


3. Meri






Atlantin valtameri ihastutti minua suuresti. Sen pauhu kohisee korvissa, horisontin viiva pakenee silmissä, aallot nousevat ja laskevat. Olen asunut seitsemän vuotta Itämeren rannalla, hieman veneillytkin, mutta meri herättää minussa suuria kunnioituksen tunteita.

Atlantissa on jotain salaperäistä ja arvaamatonta. Se tuntuu jatkuvan maailman ääriin, se näyttää ja kuulostaa erilaiselta kuin kotoinen Itämeri. Se jättää kysymyksiä, herättää uteliaisuuden, kutkuttaa mielikuvitusta.

Voi vain kuvitella, millaista on ollut elää Atlantin saarella aikana ennen nopeaa matkantekoa, tiedonvälitystä ja liikkuvuutta. Millaisessa rauhassa ja toisaalta eristyksissä on eletty.


4. Nature Inn





Vuoristopatikoinnin jälkeen suuntasimme vuokra-autollamme Madeiran pohjoispuolelle. Yövyimme Seixalissa sijaitsevassa Nature Inn -telttakylässä, joka on mahtava telttakylä rehevän metsän keskellä vuorten kainalossa. Teltoissa on lattiat, patterit ja sängyt lakanoineen, eli mitään varsinaista eräjormailua ei pääse harrastamaan.

Sen sijaan saa yön ulkoilmassa läheisen kosken pauhua kuunnellen, hyvän aamupalan ja makoisat yöunet – ainakin rankan vaelluksen päälle.


5. Ravintola Jaquet







Madeira ei ole mikään erityinen kulinaristimatkailijan ykköskohde. Mekin söimme pääasiassa hyvin keskinkertaista ja mitäänsanomatonta ruokaa lähinnä tankkaustarkoituksessa.

Positiivisen poikkeuksen teki kalaravintola Jaquet (Rua de Santa Maria 5, Funchal), jonka rehti ja yksinkertainen ruoka vei kielen mennessään. Alkupalana napostelimme paistettuja lapas-simpukoita ja pääruokana oli päivän kala paistettujen vihannesten, voin ja valkosipulin kanssa. Simppeliä ja niin pirun herkullista, kerta kaikkiaan! Päälle vielä kuplivaa portugalilaista valkoviiniä, niin johan oli käsillä onnistunut ilta. (Varaa mukaan käteistä, kortilla ei voi maksaa.)


Näistä ja monista muista syistä johtuen Madeiraa ei voi kuin rakastaa!

23 kommenttia:

  1. Nämä kuvat ja tunnelmat saavat halajamaan Madeiralle. En ole koskaan siellä käynyt, mutta vanhempani ovat ihan rakastuneita saareen ja itse asiassa ovat palaamassa sieltä takaisin Suomeen juuri tänään. Että äidin ja sinun viitoittamia reittejä voisin joskus vaikka mennäkin! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kannattaa! Madeira yllätti minut täysin, ja etenkin Funchalin ulkopuolinen Madeira sykäytti monella tapaa. Upeita elämyksiä, jotka jäävät ikuisesti mieleen.

      Poista
  2. Mitä ihania kuvia ja tunnelmia, ihanalta saarelta! Menetin itsekin Madeiralle viime elokuussa sydämeni, vaikka vaeltaminen jäikin hieman vähäisemmäksi kun oltiin ajateltu matkatoverin jo ennen reissua nyrjähtäneen nilkan vuoksi. Eikä kesän kuumin hetki ehkä muutenkaan olisi se kaikkein ihanteellisin ollut, nyt jo noin kilometrin mittaisella pyrähdyksellä Pico do Areeirolla keskipäivän auringossa sai olla varsin puhki.

    Mutta pakko pakko vielä joskus palata, ehkäpä juuri näin keväällä? Upea paikka, ihana että sinäkin viihdyit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että kesällä on tukalampaa vaeltaa, nyt sää oli aivan optimaalinen siihen. Kiinnostaisi tosin nähdä Madeiran luonto kaikessa kukoistuksessaan, nyt se vasta oli heräilemässä kevääseen. Upea paikka todellakin!

      Poista
  3. Madeira kyllä kiinnostaa kovasti, niin paljon olen siitä kehuja viime aikoina kuullut. Pieni kuntokuuri ennen reissua voisi olla kuitenkin tarpeen, jotta jaksaisi vaeltaa.
    Mikäköhän vuoden aika olisi paras matkustusaika?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Madeiralla on patikointireiteissä paljon valinnanvaraa, tuo meidän valitsemamme vuoristoreitti oli sitä haastavinta osastoa, johon en kyllä ilman matkaseurani innostusta olisi itse lähtenyt. Tosin eipä siitä kuntokuurista koskaan haittaa ole!

      Minulla ei nyt ole kokemusta kuin maaliskuusta. Löhöilylomaa ajatellen se ei ollut paras valinta, lämpötila pysytteli parissakymmenessä ja alle sen. Vaeltamista ajatellen puolestaan sää oli erinomainen, mutta sitten taas luonto ei vielä ollut herännyt aivan täysin kukoistukseensa talven jäljiltä. Ehkä menisin itse seuraavalla kerralla hieman myöhemmin keväällä, huhti-toukokuussa.

      Poista
  4. Ihania tunnelmia ja kuvia Madeiralta ja aivan mahtavaa, että uskaltauduit tälle vuoristopatikalle! Tämä telttakylä olikin minulle aivan uusi juttu. Ehdottomasti harkitsemisen arvoinen, jos ja kun palaan Madeiralle <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Heidi postauksestasi, joka sekä lisäsi intoa lähteä itse matkaan ja antoi myös tsemppausta etukäteen, kun pohdin, onko minusta siihen vai ei. Ja suosittelen ehdottomasti Nature Inniä, ihan mahtava paikka!

      Poista
  5. Kuulostaa harvinaisen upealta reissulta! Mieli halajaa saarille tai edes avoimen meren äärelle. Ihanat kuvat ja tunnelmat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä juuri sitä. Yllätyin moneen kertaan, sillä lähdin reissuun aika lailla takki auki. Toisaalta ehkä juuri siksi saikin sitten niin monta upeaa kokemusta, kun ei ollut etukäteen valtavia odotuksia ja paineita. Saarissa on sitä jotain...!

      Poista
  6. Wow mitkä kuvat kuvat ja kertomus, kiitos kokemuksen jakamisesta! Minähän olen ihan hulluna vuoristopatikointiin ja alkukesästä olisi tarkoitus reissata kolmeksi viikoksi patikoimaan. Madeiralla en ole käynyt, mutta alkoi nyt kiinnostaa nimenomaan patikointimahdollisuuksien takia. En ole lojuvaa tyyppiä, joten aktiivireissut kiinnostavat ja mitä rankempaa sen parempi. :D Ovatko nuo reitit muuten maksullisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ehdottomasti Madeiralle jossain vaiheessa, Elegia! Upeat maastot patikointiin ja nuo maisemat ovat jotain ihan uskomatonta. Jos rankkaa kaipaa, niin juuri tuo Pico do Areeiron ja Pico Ruivon välinen reitti on ihan must! Pico Ruivolta voi sitten jatkaa matkaa vielä eteenpäin vaikka minne. Minua harmittaa, kun UNESCO:n Maailmanperintökohdelistalla oleva Laurisilva-metsä jäi meiltä väliin, kun sää oli sinä päivänä niin huono, kun sinne/sen ohi ajoimme. Mutta onpa jotain suurta odotettavaa, KUN joskus mennään uudelleen. Reitit eivät ole maksullisia, mutta vastineeksi paikoin on hieman huonokuntoisempia kohtia, joissa esimerkiksi turvavaijerit ovat rikkoutuneet, enkä tiedä, millaisella intensiteetillä niitä korjataan.

      Poista
  7. Kiitos Madeira-matkan postauksesta. Olen käynyt kerran Madeiralla vuonna 2002 ja rakastuin paikkaan. Toisen kerran olimme jo varanneet matkan, mutta se peruuntui lakon takia ja jouduimme menemään eri matkakohteeseen. Rakastuin levada-vaelluksiin, joita teimme joka päivä. Rakastuin myös puutarhoihin ja puistoihin, yleensä kasvien runsauteen, joka oli vielä lokakuussa aivan uskomattoman upeaa. Tällaiselle ikuiselle kukkakeijukaiselle ihan must matkakohde <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että puutarhat ja puistot ovat Madeiralla aivan omaa luokkaansa, kun kasvukausi pääsee vauhtiin. Seuraavalla kerralla menisin hieman myöhemmin keväällä tai alkukesästä, jotta pääsisin sen näkemään kaikessa loistossaan.

      Poista
  8. Ihana Madeira, kiitos upeasta postauksesta. Olemme olleet kolme kertaa Madeiralla. Siihen paikkaan ei kyllästy koskaan. Viimeksi olimme siellä viime kesäkuussa. Puutarhaharrastajana ihastelen saaren upeaa kasvistoa ja upeita kasvitieteellisiä puutarhoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Madeiran luonto on todellakin aivan ihmeellinen. Seuraava reissu pitääkin ajoittaa niin, että pääsen näkemään sen upeimmillaan, nyt sai vain aavistuksia, kun kevät ei aivan ollut päässyt vauhtiin vielä.

      Poista
  9. Iso kiitos kiintoisasta matkakertomuksestasi, joka upeine kuvineen mahdollisti nojatuolimatkan saarelle, joka miltei jo tuli ohjelmistoon tälle keväälle, mutta jäi vielä edessä olevaksi! Madeirasta on kuulunut pelkkä hyvää.

    Kaikki perustelusi on helppo allekirjoittaa, vain nuo korkeat, kapeat jutut jättäisin väliin. Näin luonnonystävänä, kuten Anneli tuossa yllä toteaa, on helppo uskoa saaren kokemusmaailman olevan ainutlaatuinen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ohjelmisto antaa jossain vaiheessa periksi, sillä Madeira ihastutti minua aivan valtavasti, enkä voi käsittää, miten en ole sinne aiemmin mennyt. Seuraavalla reissulla ihan must see -kohteita olisivat ainakin UNESCOn Maailmanperintökohteisiin kuuluva Laurisilva-metsä ja Madeiran naapurisaari Porto Santo.

      Poista
  10. Samaa toivomme me ja kiitos myös tuosta luonnon suhteen oikean ajankohdan vinkistäsi!
    Olemme useasti Teneriffalla käyneet Anagan niemimaan Laurisilva-metsässä ja sen tunnelma on taianomainen; se täytyy itse kokea, joten suosittelen:)

    VastaaPoista
  11. Kuulostaa (ja näyttää) hienolta! Nostan hattua, että olet jaksanut käydä parillakin vaelluksella loman aikana. Suosittelisitko noita reittejä kokemattomallekin vaeltajalle vai kannattaako olla jo kokemusta? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli niin ihanaa! Minua puolestaan harmittaa, ettei niitä kertynyt sitten enempää, sillä minulla oli monipuolinen opaskirja mukana, josta jäi monen monta kiehtovaa reittiä testaamatta tietenkin. Mutta toisaalta onpa suunnitelmia seuraavalle kerralle.

      Levada-vaelluksia voi varmasti tehdä kokemattomampanakin, niitä on montaa eri haastetasoa eikä eksymisen vaaraa ole ja toisaalta nousut ja laskut ovat ainakin helpoilla reiteillä kevyitä. Tuo vuoristopatikkareitti oli todella määritelmiensä mukainen eli vaativa, vaikka ei mitään kiipeilyä tai sellaista vaatinutkaan, kuntoa, sisua, hyvät kengät ja varmat askeleet sen sijaan.

      Ei muuta kuin tutustumaan oppaisiin etukäteen ja matkaan!

      Poista
  12. Mukava lukea Madeiran-kokemuksiasi, sillä omat tuntemukset saaresta ovat hyvinkin samanlaisia. Toivon itsekin pääseväni Madeiralle jonain vuonna huhti-toukokuussa. Silloin en ole siellä ollut, mutta se saattaa hyvinkin olla parasta matkustusaikaa. Kiitos ravintolavinkistä, Jaquet on kokeilematta, vaikka juuri noilla kulmilla olenkin paljon liikkunut. Seuraavalla reissulla sitten! Mahtavaa että minun ja Heidin patikkapostauksista oli iloa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli todella suurta iloa, kiitos vielä. Bloggaukset tarjoavat aiheesta kuin aiheesta hyvää infoa ja kokemuksia, joita harvemmin matkaoppaista tai vastaavista saa.

      Jaquetia suosittelen lämmöllä, ruoka oli suussasulavaa ja konstailematonta. Ja nyt jo tuntuu, että tuosta matkasta on ihan hirveän kauan aikaa, ja uudelleen pitäisi päästä ihan näillä näppäimillä!

      Poista

Kiitos kommentistasi!