Helsingin kävelyfestivaali: Sisällissota Helsingissä

Helsingin kävelyfestivaali on parhaillaan käynnissä. Ohjelmaa on pitkin kuluvaa viikkoa aina sunnuntaihin 29.4. asti. Tutustu tapahtumaan ja vielä edessä oleviin kävelykierroksiin tarkemmin täällä.

Lauantaina 21.4.2018 osallistuin Green Cap Toursin vetämälle Sisällissota Helsingissä -kierrokselle. Reilu puolitoistatuntinen kävely oli tietorikas ja monipuolinen. Oppaana toimi asiansa osaava Lauri, kiitos vielä hänelle oivallisesta kokemuksesta!

Lähtöpisteellä Mannerheimin patsaalla sukelsimme aikamatkalle sadan vuoden taakse, huhtikuun 11.–13. päiviin ja niiden tapahtumiin Helsingissä. Tuolloin saksalaiset joukot – tarkemmin Saksan Itämeren divisioona – jotka olivat nousseet maihin Hangossa, saapuivat Leppävaaran kautta Helsinkiin. Kyse oli ensimmäisen maailmansodan veteraaneista, ammattimaisesti johdetusta ammattiarmeijasta, jonka 4000 sotilasta vastassa olivat Helsingin huomattavasti vähäisemmät ja asenteeltaan penseämmät punaiset joukot – johtajanaan siviiliammatiltaan työväentalon vahtimestari Fredrik Johansson.

Nyky-Helsingin keskeisiin paikkoihin kuuluva Narinkkatori on nykyään sangen erinäköinen kuin sisällissodan aikaan. Vanha linja-autoasema (alun perin kasarmin huoltorakennus) on edelleen paikoillaan uudessa käytössä, mutta sisällissodassa tuhoutui silloisen Helsingin suurin rakennus Turun kasarmi, jonka harjoituskenttänä Narinkkatori toimi. Saksalaiset polttivat kasarmirakennuksen Helsinkiin Heikinkatua, nykyistä Mannerheimintietä pitkin saapuessaan.

Yrjönkadulla paneuduimme puolestaan sisällissodan aikaiseen tiedonkulkuun. Tiedonvälitys perustui pitkälti huhuihin ja propagandaan, ja kuten oppaamme totesi: "Sodan ensimmäinen uhri on totuus". Helsingissä ei huhtikuussa 1918 oltu laisinkaan varmoja siitä, olivatko saksalaiset joukot todella tulossa vai eivät. Oma vaikutuksensa punaisten tietojen ristiriitaisuudelle oli Algot Untolan eli Maiju Lassilan luotsaaman Työmies-lehden kirjoituksilla. Lassila jäi kiinni saksalaisille juuri Yrjönkadulla 12.4.1918.

Ruttopuisto on ollut jo parina kesänä lähinnä suosittu Pokémoninmetsästyspaikka. Sisällissodan jälkeen sinne kuitenkin nopeasti pystytettiin valkoisten kaatuneiden muistomerkki, eikä paikkaa valittu lainkaan sattumanvaraisesti. Punaisilla oli nimittäin tapana kuljettaa omat sankarivainajansa kulkueen saattamana Bulevardia pitkin Ruttopuiston ohi kohti Mäntymäen kenttää.

Nyt sisällissodan satavuotisvuonna valkoisten muistomerkillä oli tuoreita seppeleitä ja muistolauseita. Tapahtumat ovat monilla aktiivisesti mielessä, eikä ihme. Kuva Suomen sisällissodasta on sadassa vuodessa muuttunut ja rikastunut. Aiemmin vaietut näkökulmat ovat nousseet viimeistään viime vuosina esiin. Hyvä niin.

Nykyisen Designmuseon rakennus on vanha koulurakennus ja sisällissodassa se sai osumia saksalaisten aseista. En ole koskaan aiemmin huomannut, että museon seinässä on luodinreikiä – miten paljon kaupunkikuvassa jääkin näkemättä!

Kasarmitorille on noussut vastikään uusi talvisodan muistomerkki. Sisällissodassa se oli myös tärkeä paikka: punaisten johtaja Johansson jäi Kaartin kasarmilla kiinni ja teloitettiin myöhemmin.

Kasarmitorin alueella kierroksella pohdittiin tarkemminkin kaupunkisotaa. Vaikka saksalaiset olivat tottuneita ja kokeneita sotilaita, kaupunkisodasta heillä ei juurikaan ollut kokemusta, mistä syystä punaisia yritettiinkin saada antautumaan mahdollisimman nopeasti, jotta taistelut kaupunkiolosuhteissa jäisivät vähäisiksi. Tarkka-ampujia pelättiin erityisen paljon, vaikka onkin jäänyt mysteeriksi, oliko punaisilla sellaisia käytännössä laisinkaan.

Kierros päättyi punaisten päämajana toimineen Smolnan ohi kulkemisen jälkeen Esplanadin puistoon, jossa käsiteltiin vielä Helsingin valtauksen viimeiset hetket 13.4. ja heti 14.4. alkaneet punavankien siirrot Suomenlinnaan ja muille Helsingin edustan saarivankileireille. Helsingin vankileireillä oli yli 8000 vankia ja olot huonot.

Sisällissota Helsingissä -kierros oli erinomainen tapa tutustua Helsingin keskustaan historiallisesti merkittävästä näkökulmasta. Kaupungissa kulkiessa menneisyyden kerrokset näkyvät ja tuntuvat, mutta harvoin tulee keskityttyä niiden äärelle. Opastettu kävelykierros on erinomainen tapa laajentaa omaa tietomäärää ja ymmärrystä. Kaiken muun hyvän lisäksi se on reipashenkistä touhua ja tuo lähes huomaamatta roiman määrän askelia päivään.

Sisällissota ei ole missään määrin oman ekspertiisini ytimessä, joten otin opastuksella saamani tiedot annettuina sen kummemmin kritiikkiin ryhtymättä. Luotan ammatilaisten suunnittelemaan kierrokseen sisällön osalta yhtä paljon kuin sen toimivan konseptinkin puolesta.

Helsingin kävelyfestivaalilla on tosiaan vielä koko tämän viikon monenlaista ohjelmaa. Sikäli kuin aikaa olisi, menisin ehdottomasti ainakin seuraaville kierroksille:

Ke 25.4. klo 17: Vallilan katutaidekävely
To 26.4. klo 17.30: Kaduilla ja kuppiloissa - Helsingin prostituution historia
Pe 27.4. klo 17: Patsasraati
La 28.4. klo 11: Bobrikovin murha ja muita veritekoja
Su 29.4. klo 15: Naisten Kallio

Kiitokset lipusta Helsingin Kävelyfestivaalille!