14. lokakuuta 2015

Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia



Ystäväni suosituksesta tartuin taannoin ensimmäistä kertaa Kate Atkinsonin kirjaan ja luin Jackson Brodie -sarjan ensimmäisen osan Ihan tavallisena päivänä. Tykästyin kovasti brittikirjailijan tapaan rakentaa tarinaa kiehtovien henkilöhahmojen ja arvoituksellisten joskin myös hyvin tavanomaisten tapahtumien ympärille.

Kaikkein vähäpätöisin asia jatkaa yksityisetsivä Jackson Brodien tarinaa. Jackson on onnekkaiden tapahtumien vuoksi voinut laittaa lapun firmansa luukulle ja keskittynyt ansiokkaasti haaveilemaansa elämään Ranskan maaseudulla. Hän päätyy kuitenkin näyttelijänä työskentelevän naisystävänsä Julian mukana Edinburghin teatterifestivaaleille ja on jälleen kerran keskellä monenlaisia tapahtumia.

Jackson todistaa ruuhkassa herännyttä rattiraivoa, jossa autokuski rusikoi toista. Tilanteen laukaisee niin ikään paikalle sattumalta osunut kirjailija Martin Canning, joka löytää itsestään toimeliaisuutta, jollaiseen ei arvannut koskaan kykenevänsäkään. Martinin osalta asia ei jää tähän, vaan hänen vaatimaton ja rauhallinen elämänsä saa melkoisia käänteitä.

Toisaalla Edinburghissa varakas kotirouva Gloria huomaa avioliittonsa olevan katkeamispisteessä. Puoliso Graham on haalinut muhkean omaisuuden kiinteistö- ja rakennusbisneksessä, mutta kuvion harmaat sävyt voimistuvat ja Gloria tajuaa kulissien sortuvan hetkellä millä hyvänsä.

Edinburghilainen rikosylikomisario Louise Monroe painaa töitä kuin viimeistä päivää ja koettaa samalla pitää teinipoikansa Archien kaidalla tiellä. Louise saa viran puolesta kaiken festivaalien aikana tapahtuvan jollain tasolla näppeihinsä. Myös Louisen ja Jacksonin tiet kohtaavat, eivätkä aina lainkaan hyvissä merkeissä.

Kate Atkinson on minulle näiden kahden lukukokemuksen perusteella erittäin raikas, kiinnostava ja koukuttava uusi kirjailijatuttavuus. Viihdyn erinomaisesti hänen tarinoidensa pyörteissä, niiden tempo on sopiva, henkilöhahmot reheviä ja tapahtumat samaan aikaan uskottavia ja hämmentäviä. Atkinson sekoittaa pakkaansa hyvällä otteella: lukija saa olla tarkkana ja nauttia tietäessään tapahtumista koko ajan enemmän kuin kirjan henkilöt.

Kaikkein vähäpätöisin asia korostaa arkisten sattumusten ja tilanteiden merkitystä. Kuinka väärinymmärryksiä tapahtuu väistämättä ja kuinka pieni päätös voi olla monessa mielessä kohtalokas. Atkinson ei tarjoile hurjia takaa-ajoja ja psykopaattisia sarjamurhaajia, vaan pikemminkin jotain sellaista, jonka kuka tahansa sattaisi kadunkulmassa, naapurissa tai omassa elämässään kohdata.

Kirjan jännite on huomaamaton, mutta se koukutti ainakin minut. Sen sijaan, että tarinan ainoa tavoite olisi selvittää syyllinen mahdollisimman sykettä nostattavien ja veristen käänteiden jälkeen, olennaista on kokonaisuus: elämä ja arki, joka kulkee väistämättä eteenpäin kaikkein vähäpätöistempienkin asioiden ja tapahtumien kautta.


Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia
Suomentaja: Kaisa Kattelus
Ulkoasu: Anders Carpelan / Jukka Iivarinen
Schildts & Söderströms 2012
389 s. E-kirja.
One Good Turn (2006)

E-kirja kirjastosta.

_____

Muualla: Kirsin kirjanurkka, Rakkaudesta kirjoihin, Sinisen linnan kirjasto, Kirjamuistikirja, Lumiomena, Lukutuulia 

8 kommenttia:

  1. Minä olen myös ihastunut Atkinsonin Brodie-dekkareihin, jotka ovat - kuten osuvasti ilmaisit - raikkaita, hahmot reheviä ja uskottavia sattumia täynnä. Entisenä himodekkaristina nämä ovat niitä helmiä, joista vielä oikeasti nautin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on jo kolmas menossa kuukauden sisään, taisin tosissaan höpsähtää näihin. Neljäskin suomennos on onneksi jo saatavilla, Kaisa Katteluksen suomennokset ovat ilo lukijan mielelle. Jossain vaiheessa luen ehdottomasti muutkin Atkinsonin kirjat.

      Poista
  2. Tykkään dekkareista, tätä vois kokeilla!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Kannattaa aloittaa sarjan ensimmäisestä osasta, Ihan tavallisena päivänä.

      Poista
  3. Kuulostaa ihanalta dekkarilta siis siinä mielessä, että ei olisi niitä verisiä ruumiita ja muita. Atkinson on vielä minulla kokonaan korkkaamatta, joten tämä tai siis se sarjan ensimmäinen osa voisi olla miellyttävä lähtökohta. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väkivaltaa on jonkin verran, mutta se on jotenkin ohimenevää, sivuosassa. Minullakin Atkinson tuli tutuksi vasta tänä syksynä, ja mukaansa on kaapannut. Joten kokeile!

      Poista
  4. Minäkin pidin Atkinsonin Ihan tavallisena päivänä, mikä on aika yllätys, kun en tosiaan dekkareista piittaa. Tämä on pitänyt lukea, mutta jotenkin kirjan alkuasetelma kuulostaa ärsyttävältä :D En tiedä miksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä on taidettu löytää aika monenlaisiakin tasoja, kai tämä on myös dekkariparodia, eli voihan se olla, että asetelma on jotenkin kärjekäs ja siksi ärsyttää. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!