Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Kun kirja kolahtaa, se myös kolahtaa. Emmi Itärannan toinen romaani Kudottujen kujien kaupunki vangitsee seittiinsä saman tien ja päästää irti vasta muutamaa päivää viimeisen pisteen jälkeen. Täyteläinen, hiottu, valmis, kokonainen.

Itäranta aloitti kirjallisen maailmanvalloituksensa Teemestarin kirjan myötä. Lukiessani sitä en ollut aivan myyty, vaikka tunnistin vahvan romaanin merkit. Tämä uutukainen taas – mitään epäselvää ei ole. Tässä on minun standardeillani mestariteos.

Kudottujen kujien kaupunki sijoittuu lähes eristyksissä elävälle saarelle, jota toistuvat tulvat uhkaavat. Saarta hallitsee neuvosto, joka on onnistunut kieltämään ihmisiltä unien näkemisen. Kontrolli on voimakasta ja jokaisella on yhteisössä tarkkaan määritelty paikkansa, jota pidetään huolellisesti silmällä. Eliana on Seittien Talossa elävä kutoja, joka osuu paikalle, kun talon pihalta löytyy puhekyvytön, verinen nuori nainen, Valeria. Hänen ilmaantumisensa on tapahtumaketjun purkautumisen alku. Saarella on salaisuuksia, joiden paljastaminen on rohkeimmillekin hengenvaarallista.

Itäranta kertoo tarinaansa hengästyttävän hienolla kielellä, lukijaa mukaansa houkutellen. Tarinan miljöö, vetinen kaupunki, on kiehtova ja elävä, ja sen kuvaama yhteiskunta saa niskavillat pystyyn. Samalla on helppoa uskoa, kuinka tilanteeseen on tultu ja totuttu.

Kudottujen kujien kaupungin eri tasoja jää tarkkailemaan huolella. Elementtinä vesi tulee luonnollisesti vahvasti esiin, mutta myös muut aineet ja materiaalit liittyvät tarinaan keskeisesti: tatuointimuste, vankien henkensä uhalla merestä sukeltama verikoralli, Seittien Talossa kudotut seitit ja kankaat. Kirja kutkuttaa mielikuvitusta yhtäaikaisella konkreettisuudella ja eteerisyydellä.

Unien ja mielikuvituksen voima on myös olennainen osa tarinaa. Unien näkeminen on saarella kiellettyä, ja jos joku saadaan siitä kiinni – pahimmillaan niin, kun Painaja on ihmisen kimpussa – (nerokas idea, muuten, painajaisia tuova Painaja!) on tarjolla vain yksi suunta: vangiksi Tahrattujen Taloon, tatuointi kasvoissa, ilman toivoa paluusta muun yhteisön joukkoon.

Kirja on huolella kirjoitettu ja kokonaisuudeksi rakennettu. Vieras todellisuus tuodaan liki ilman, että se selitettäisiin puhki. Tapahtumat etenevät lukijan huomion vangiten ja muodostavat tarinan, jossa on sekä ajankohtaista että ikiaikaista sanomaa. Kudottujen kujien kaupunki on kirja, jonka lukeminen on lukemisen iloa parhaimmillaan.


Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
Ulkoasu: Jussi Kaakinen
Teos 2015
335 s.

Arvostelukappale.

_____

Muiden mietteitä: La petite lectrice, Lumiomena, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Krista/Suomi lukee