July on orjaksi Jamaikalla syntynyt nainen, joka kertoo ja kirjoittaa vanhana pitkää elämäntarinaansa. Hän joutuu jo alle 10-vuotiaana eroon äidistään, mutta toisaalta hänestä tulee silloin pelto-orjan sijaan sisäorja Englannista saapuneelle missukselle, Amity-plantaasin omistajan sisarelle Carolinelle. Ero ulko- ja sisäorjien välillä on selvä, ja Julyn kohtalo on monilta osin kiinni nimenomaan Carolinen elämän käänteistä. Omahyväinen ja hieman hölmö valkoinen nainen ei aivan tiennyt mihin ryhtyi muuttaessaan leskeksi jäätyään veljensä luokse Atlantin toiselle puolelle.
Jamaikalla elämä ei ole tasaista: poliittinen ja uskonnollinen liikehdintää aiheuttaa kapinointia, väkivaltaa ja lopulta orjuuden loppumisen. Vuosisatainen perinne on kuitenkin hidas muuttumaan, eikä entisten orjien elämä muutu taikaiskusta mihinkään.
Pitkä laulu on ristiriitainen kirja. Se on paikoin kepeä kuin kioskipokkari, mutta juuri kun lukija ottaa rennomman asennon, ollaankin hirttolavan tai palavan sokeriruokopellon laidalla. July esittää aika ajoin nokkavia huomioitaan, mutta suurin osa kirjasta on ikään kuin ulkopuolisen kertojan kertomaa. Myös Julyn poika, herrasmiehen kasvatuksen saanut Thomas on sivuäänenä.
Levyn kirja on koskettava mutta myös rasittava. Se on samaan aikaan lörpöttelevä ja tiukkapuheinen: on mahdotonta sanoa, kumpaa ja milloin. Orjuus on aiheena todella raskas, eikä tarina onneksi ole rankin mahdollinen. Osa raakuuksista kierretään ja jätetään kertomatta. Ihan jokaista ruoskaniskua en olisi halunnutkaan lukea.
July on kiehtova henkilö, ja niin on myös hänen emäntänsä Caroline. Myöhemmin mukaan astuu vielä brittiläinen Robert Goodwin, joka sortuu ajan myötä omaan idealismiinsa. Pitkä laulu on kirjana lukijaa haastava, sillä sen henkilöt eivät ole yksioikoisia. Orja ei ole vain uhri, eikä orjan omistaja pelkästään riistäjä. Jokaisella on useampi puoli – jokainen on enemmän kuin ulkonainen roolinsa.
Jamaikan kostea helle ja mutainen maa tulevat lähelle. Kuohuva saari on täynnä elämän eri puolia, ja vaikka Pitkä laulu on orjan tarina, se ei kauhistele eikä glorifioi. July ei ole kertojana kaikkein luotettavin, mutta kukapa meistä kertoisi elämästään aivan kuten se on. Tuskin kukaan.
Orjuudesta kiinnostuneille, eksoottisempaa historiaa kaipaaville, kepeyttä ja kovuutta samassa paketissa kestäville.
Andrea Levy: Pitkä laulu
Suomentaja: Kirsi Kinnunen
Ulkoasu: Elina Salonen
Into 2014
359 s.
The Long Song (2010)
Arvostelukappale.
_____
Muualla: Luettua, Kirjava kammari, Kirjavinkit, Kirja joka maasta, Vinttikamarissa
Tällä kirjalla saan pitkästä aikaa valloitettua uuden maan maailmanympärimatkallani, Jamaikan.
Ristiriitainen, kepeän ja raskaan sekoittuma - hyvä tietää tämä. Aloitin tämän englannin kielisenä kerran matkalla Helsinki-Milano ja lukeminen jäi siihen kohtaan, mihin olin päässyt Milanoon laskeuduttaessa. Koin alun vaikeaksi päästä sisään tarinaan.
VastaaPoistaAndrea Levyn Small Island on teos, josta pidin paljon ja sen innoittamana tämänkin ostin.
Luin muiden teksteistä, että samaa on ollut ilmoilla. Minulla ei sinänsä ollut tuota vaikeutta, mutta muuten en kokenut lukemista erityisen intensiivisenä. Jokin tökki tässä kirjassa. Pidän kuitenkin mielessä Andrea Levyn muun tuotannon.
PoistaMinäkin sain tästä arvostelukappaleen, mutta kirja on hautautunut tuonne muiden luettavien kirjojen pinoon. Ehkä tämä ei ole ihan minun kirjani, mutta varmaan luen tämän jossain vaiheessa.
VastaaPoistaKokeile, ei sitä ikinä tiedä. Historioitsijan näkökulmasta tämä ainakin kertoo kiinnostavista aiheista ja vieläpä aika eksoottisesta näkökulmasta. Yleensä orjuustarinat tuntuvat keskittyvän Yhdysvaltoihin.
PoistaMinä pidin tästä yllättävän paljon, en jotenkin ollut varautunut siihen :D. Alku oli minulle vähän hankala, mutta kun pääsin siitä ohi koukutuin. Ja mieleenpainuva kirja oli, nyt sinun tekstisi luettuani muistelin tätä taas!
VastaaPoistaKiva, että sait tästä oivan lukukokemuksen. Minä jäin jotenkin vähän kylmäksi. Mutta ei se mitään, niin käy joskus.
Poista