5. helmikuuta 2015

Tuija Lehtisen Rebekka-sarja



Tuija Lehtinen on nuortenkirjailijaidolini. Hänen kirjojensa mukana kasvoin lapsesta vähän lähemmäs aikuisuutta. Niiden sivuilla oli turvallista kokea kaikenlaista ja lukutunnelma oli aina leppoisa, vaikka aiheet ovat paikoin vakavia. Huumori on kuitenkin mainiota, eikä kellekään naureta pahantahtoisesti. Mirkka-sarjan luin joskus 1990-luvun puolivälin paikkeilla, Laurat sen jälkeen ja etenkin punkkari-Sarasta kertova trilogia on ollut tärkeä – ne kaikki olen lukenut moneen kertaan.

Lehtisen tuoreempi tuotanto (alkaen jostain noin kymmenen vuoden takaa) on kuitenkin ollut minulle vierasta. Ehkä heräsi halu tarkistaa, miten nykyaika Lehtisen kirjoissa näkyy. Niinpä lainasin kirjastosta pari ensimmäistä osaa Rebekka-sarjasta. Kirjat ovat vuodelta 2007, eli jo kahdeksan vuotta vanhoja nekin (mutta silti uudempia kuin viimeisimmät tutustumiskohteeni).

Ensimmäisen osan, Rebekka ja kesäprinssi (Otava 2007), luin itse asiassa jo lokakuussa. Toinen osa, Rebekka tarttuu toimeen (Otava 2007), tuli luettua viime viikolla. Nyt olen vähän enemmän kärryillä "uudesta Lehtisestä".

Rebekka on 13-vuotias kipakka nuori nainen, jonka perhe muuttaa ala- ja yläkoulun välisenä kesänä saaristosta Pohjois-Pohjanmaalle. Perheen isä on pappi ja äiti kuvataiteilija ja kuvataiteen opettaja. Isoveli Mossu soittelee kitaraa ja pikkusiskot Saimi ja Selma panevat pakan tehokkaasti sekaisin. Luvassa on siis aikamoinen kesä seiskaluokkaa odotellessa ja uuteen asuinpaikkaan tutustuessa. Onneksi Rebekka ei ole toimeton, vaan lähtee rohkeasti tutustumaan pikkukaupungin asukkaisiin ja saa myös uusia ystäviä, joista tärkein on seurakunnan suntion tytär Ulla. Eräs kiinnostava poikakin tuntuu aina sattuvan samoihin paikkoihin Rebekan kanssa...

Toisessa osassa syksy saapuu ja uusi koulu ja seiskaluokka alkaa. Rebekka tutustuu jälleen uusiin ihmisiin ja yläkoulu tuntuu aika mukavalta paikalta, vaikka pahamaineinen kettinkijengi ja etenkin eräs sen jäsen, nyrkkeilijä Saija, aiheuttavat aika ajoin päänvaivaa. Rebekan luokka päättää heti alkaa kerätä luokkaretkirahastoa ja syksy on täynnä ohjelmaa, esimerkiksi iltamien suunnittelua. Kesällä kohdattu kesäprinssikin tulee jälleen vastaan säännöllisesti. Jouluna Rebekan perheessä on iloinen tunnelma, sillä perheeseen syntyy melkoinen määrä koiranpentuja.

Ihan hauska ja pirteä tuttavuus tämä Rebekka. Elämä jossain Oulun seutuvilla vaikuttaa aika leppoisalta, eikä kovin suuria vaikeuksia ehdi tielle kasaantua vielä näissä kahdessa ensimmäisessä osassa. Papin perhe on varsin boheemi, mistä toki seuraa pikkupaikkakunnalla monenmoista, mutta tunnelma kirjoissa on hyväntahtoinen ja jotenkin lohdullinen. Murkkuikä ei tunnu painavan päälle oikein kellekään, vaikka Mossu välillä äksyileekin.

Kirjasarja uponnee varhaisnuorisoon, mutta on siinä vähän kankeuttakin. Rebekka on kipakasta luonteestaan huolimatta todella kiltti ja moraaliltaan harvinaisen valveutunut, hän jaksaa ymmärtää sekä äksyä isoveljeä että villejä pikkusiskojaan. Nykyteknologia ei tätä perhettä tai kaveripiiriä oikein kiinnosta, mikä hieman mietityttää. Ehkä vuodelta 2015 kirjoitettaisiin hieman toisenlainen tarina. Kaupungin nuoriso harrastaa lähinnä onkimista, kansantansseja, laulamista ja pikaluistelua. Nuorisotalolla sentään hengaillaan, mutta sielläkin ohjelmassa on esimerkiksi karaokea, mitä pidän tyypillisen nuorison häpeärajan mataluuden vuoksi vähän epäuskottavana. Mutta ehkä jossain on näin, mistä sitä tietää. (Ehkä minulla on koppavat hesalaislasit silmillä tai jotain.)

Lopullinen tuomio: nopealukuista, viihdyttävää ja iloista (varhais)nuortenkirjallisuutta, jossa perheet voivat hyvin, opettajat jaksavat vielä antaa "nokkavuudesta" jälki-istuntoa, harrastukset ovat hyvätapaisia eikä nuoriso ole kokonaan pilalla.


Tuija Lehtinen: Rebekka ja kesäprinssi ja Rebekka tarttuu toimeen
Ulkoasu: Aino Ahtiainen
Otava 2007
206 s. / 240 s.

Kirjastosta.

______

Rebekka-sarjan kirjoista ovat kirjoittaneet esimerkiksi Salla, Krista, Jonna ja Saraseeeni.

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä vähän hassulta, että nuoriso harrastaisi vielä jossain päin Suomea kansantansseja... Minusta se tosin olisi kivaa, mutta en usko kaikkien kavereideni ajattelevan niin. Mukavaa kuitenkin, ettei kirjassa ryypätty tai muuta vastaavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku rohkea saattaa harrastaakin, ja hyvä niin, mutta kirjoissa sitä jotenkin kaipaisi aika keskimääräistä menoa, jotta niihin uskoo vakavissaan. Kansantansseja olisi kyllä hauskaa kokeilla joskus. :)

      Joo, ördäys puuttuu tästä kokonaan. "Kettinkijengikään" ei siihen sorru, ainakaan tarinan puitteissa. Yleensä Lehtisen kirjoissa on mukavan raitis henki. Pidän siitä ratkaisusta.

      Poista
  2. Minullekin Tuija Lehtinen on ollut tärkeä kirjailija lapsuudessani ja nuoruudessani. Sarat olivat varsinkin minulle mieleisiä ja niiden uudelleenlukemista olen jo parin vuoden ajan harkinnut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara-sarja on kyllä ihan mahtava. Uusintaluku tuskin pilaa sitä, sen verran hyvin kirjat iskivät aikoinaan.

      Poista
  3. HEI!
    Minä olen 50-nainen ja rakastan Lehtisen teoksia, etenkin nuorille suunnatut ovat mielestäni upeita ja kaikkein rakkain minulle on Sara -punkkarityttö, olen lukenut Sarat n. 10 kertaa ja aina vaan lainaan ne uudelleen, ei pidä unohtaa myöskään uusinta "Missä olet Sara?" -kirjaa!
    Myös Mirkat on tullut luettua, jälleen moneen kertaan, Rebekatkin, mutta jäivät hieman vieraiksi, myös Laura-sarja oli ihan kiva. Ja kaikki Lehtisen kirjat ovat upeita kukin omalla tavallaan, toivottavasti hän jaksaa vielä keksiä uusia ja uusia tarinoita iloksemme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Minäkin pidän Sarasta ihan mahdottomasti! Etenkin varsinaiset kolme Sara-kirjaa ovat huippuja, neljännen luin vasta näin aikuisena ja se oli hyvä päätös sarjalle. Mirkoista tykkään paljon, Laura on ehkä lopulta liian täydellinen makuuni, vaikka kyllä nekin ovat maittaneet... Monet yksittäiset Lehtiset ovat myös ihan mahtavia, joskin nämä uudemmat ovat kieltämättä menneet minulta vähän ohi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!