1930-luvun lopulla Münchenissa ja lähiseudulla liikkuu väkivaltainen raiskaaja ja tappaja. Useita naisia joutuu hänen uhrikseen: nuoria, vähän vanhempia, pienikokoisia, isoja, kauniita, tavallisia.
Pikkukylän tyttö Kathie muuttaa Müncheniin tavoitteenaan nousu uudelle yhteiskunnan rappuselle, tai melkein mihin vaan. Hän haluaa tehdä töitä, pitää hauskaa ja löytää miehen itselleen. Suuren kaupungin kadut eivät kuitenkaan ole nuorelle tytölle helpot. Elannon ansaitsemisesta tulee yhä vaikeampaa.
Kadonneiden ja kuolleina löydettyjen naisten tapaukset alkavat vähitellen herättää laajempaa pelkoa. Onko kukaan turvassa? Tuskin.
Tapaus Kalteis on tositapahtumiin pohjautuva, sirpalemainen teos. Johann Eichhorn -niminen mies tuomittiin vuonna 1939 kuolemaan tekemiensä raiskausten ja murhien vuoksi. Juuri Eichhornin ja hänen uhriensa tarinan Schenkel meille tarjoilee.
Kirja muodostuu palasista, jotka ovat paikoin vain ohikiitäviä hetkiä: kadonneen naisen omaisten puheita, kuulustelupöytäkirjoja, haastatteluja. Rinnalla kulkevat naiset, joiden kohtalo on karu. Jännitys on hienovireistä, tunnelma ahdistava. Lukija tietää, että huonosti käy.
Schenkel luo pienin elein kuvaa 1930-luvun Saksasta. Hän kertoo seikä köyhistä että paremmin toimeen tulevista, laitapuolen kulkijoista ja kunniallisista työntekijöistä. München on taustalla, kertoo omaa tarinaansa kirjan kuvaamasta ajasta. Yhteiskunnassa on levottomuutta ja turvattomuutta, muutos tuntuu kyllä, vaikkei vielä selvärajaisena näkyisi.
Tapaus Kalteis on lukukokemuksena sujuva ja antoisa. Se leikittelee asiakirjatekstien tyylilajilla ja antaa mielikuvituksen laukata. Rajun tositaustapohjan kanssa kirjailija on selvästi antanut vain mennä. Kirja on tiivis kokonaisuus ja sellaisenaan kiinnostava jännityskirjatuttavuus: vaikka lukija tietää, miten käy, tarinalla on paljon annettavaa.
Täytyy sanoa, että Schenkel alkaa sittenkin vakuuttaa. Luin häneltä viime kesänä Bunkkerin, josta en innostunut. Tuolloin Leena Lumi suositteli minulle Hiljaista kylää. Se jäi nyt vielä tämän tapauksen jalkoihin, mutten ole unohtanut suositusta. Ehkä Schenkelillä on sittenkin minulle jotain kunnollista tarjottava...
Andrea Maria Schenkel: Tapaus Kalteis
Suomentaja: Leena Vallisaari
Ulkoasu: ?
Gummerus 2010
256 s.
Kalteis (2005)
Kirjastosta.
______
Muualla: Kolmas linja, Kirjavinkit, Ankin kirjablogi, Jos vaikka lukisi..., Leena Lumi
Idän pikajuna -haasteessa pääsen Müncheniin. Liikkeelle lähdin Pariisista, edellinen pysäkki oli Strasbourg.
Kirjan vuoden lukuhaasteesta nappaan kohdan 14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja.
Kiva kuulla, että kirja oli hyvä lukukokemus! Tämä on myös minun München-kirjani Idän pikajuna-haasteeseen.
VastaaPoistaTämä on helppo- ja nopealukuinen kirja, mutta ei mitenkään yhdentekevä. Hyviä lukuhetkiä, kunhan Müncheniin asti pääset!
PoistaMinulla on tämä kirja (lukemattomien muiden lisäksi) lukulistalla, eli kirjat jotka aion vielä lukea. Olen lukenut bunkkerin ja hiljaisen kylän, joista jälkimmäisestä muistelen tykänneeni enemmän. Tästä on jo ehtinyt kulua tovi, kun ne luin, niin vähän ehtinyt muistikuvat ohentua :)
VastaaPoistaTäytyy tosiaan testata se Hiljainen kylä vielä. Tämä oli oikein vetävä lukukokemus, joten voin suositella nostamaan sieltä lukemattomien pinosta hieman ylemmäs.
PoistaHyvä sinä;) Siis Bunkkeri on Schenkelin heikoin, Hiljainen kylä vahvin, Tapaus Kalteis myös vakuuttava. Pidän just tuosta kirjailijan asiakirjatekstein tyylilajista. Sitähän on menestyksekkäästi käyttänyt mm. Heinrich Böll ainakin Katarina Blumin menetetyssä maineessa ja oliko samaa myös Nainen ryhmäkuvassa, en nyt yhtäkkiä muista....
VastaaPoistaKuvittele nyt, että tuttu kirjablogikollega olisi just vaihtarina halunnut sen Hiljaisen kylän ja se on ehkä ainoa kirja maailmassa, joka minulta on lopullisesti kadonnut. Kenellekään lainaan se ei ole jäänyt ja koko kirjasto on myllätty ympäri. Onneksi kirja ei kertonut noituudesta...
<3
Kyllä täytyy tosiaan ottaa Hiljainen kylä lukuun. Vaan millä ajalla sitä kaiken lukeekaan... Asiakirjatyylistä minäkin tykkäsin, olenhan itsekin tällainen byrokratian ratas ;)
PoistaHui, pelottavaa tuollainen katoamistemppu. Sinun kappaleesi ei ilmeisesti vain halunnut tulla kierrätetyksi.
Tämä on yksi kesken jääneitä kirjojani. En päässyt sen imuun millään. Tunnelma oli niin tyly ja loppu niin ennalta arvattava, että en syttynyt. Ehkä olisi kannattanut muutama sivu vielä ponnistella...
VastaaPoistaMinä viehätyin tylyydestä, mutta sehän on tietenkin makuasia. Kyllä tämä aika suoraviivainen on, eli jos et heti innostunut, niin ehkä ratkaisu oli sinulle ihan oikea.
PoistaMinä pidin tästä melko lailla, vaikka tyyliltään kirja on mielestäni (muistiinpanojeni mukaan) melko naiivi. En ihan tarkasti kirjaa enää muista, mutta sen raamit kyllä.
VastaaPoistaMinusta tyyli taas oli aika hyvin mietitty, siinä yhdistyivät tositarinan piirteet ja mielikuvituksen laukka. Ja tarinan mitta on juuri sopiva, vielä vähänkin venytettynä se olisi vesittynyt.
Poista