Universaali kaaos

Muistaakseni silloin varhaisella pronssikaudella peruskoulua käydessäni fysiikan opettaja kertoi, että oikeastaan järjestyksellä sinänsä ei ole juurikaan väliä, sillä asiat etenevät väistämättä koko ajan kohti universaalia kaaosta. Väite tuntui hauskalta knoppitiedolta, jolla olisi saattanut pystyä perustelemaan äidille, miksi oma huone oli niin sotkuinen - taas. Jännää kyllä, nyt kun on asunut reilusti yli puoli vuosikymmentä omillaan, tekee mieli keksiä itselleen vielä parempia perusteluja siivottomaan elämäntapaani liittyen. Eivät kylläkään mene läpi. Eivät menneet äidillekään.

Olen tolkuttoman epäjärjestelmällinen ihminen. Voin huoletta olla imuroimatta monta viikkoa ja keräillä käsin suurimpia villakoiria nurkista pyörimästä. Pari tuntia sitten sain tiskattua viikon pöydällä pyörineet tiskit pitkin hampain, sen jälkeen yritin vähän "järjestellä" tätä kodiksikin kutsuttua sekasotkua. Taisin onnistuakin, hetkellisesti ja osittain, sillä tuntuu siltä kuin henki kulkisi taas. En tunne itseäni onnettomaksi sekasotkussa, mutta myönnettävähän se on, että siistissä kodissa on ihmisellä varmaankin parempi mieli. Olisi minullakin, jos jaksaisin panostaa, mutta kun en vaan jaksa. Pitäisiköhän tehdä sellainen viikkoraha-rasti-ruutuun-puhdetyölista jääkaapin oveen? Luultavasti. Tiedän kyllä, että aikuisen ihmisen pitäisi pystyä vastaamaan kotinsa siisteydestä tekemättä siitä numeroa, mutta kun... Huoh. Ja ei nyt tarvitse ymmärtää väärin: ei täällä nyt mitenkään ruokottoman sotkuista tai saastaista ole, en minä esimerkiksi roskia heittele pitkin lattiaa ja lattiapinta-alaa on kaiken kaikkiaan näkyvillä ihan säällinen määrä (kirjapinot siellä ja täällä tekevät tähän poikkeuksen), mutta sanotaanko nyt niin, että en mielelläni ota vastaan yllätysvieraita, koska joudun kuitenkin häpeämään sotkuisuuttani. Vaikka kyllä kaverini aivan hyvin tietävät, mikä olen naisiani. Silti. Joskus isona palkkaan siivoojan, se on varma homma.

Mielenkiinnolla odotan parin viikon päässä häämöttävää reissua mummin luokse Lappiin - hänellä on käsi paketissa ja kunto muutenkin jo sen verran huono, ettei siivoaminen enää onnistu, eikä siten liene yllätys, että kontolleni on luultavasti varattu puhdetyö jos toinenkin. Ja mummini on siisti ihminen. Hänellä on siisteydelle aivan oma standardimitoituksensa, jota ei tavallinen ihminen voi käsittää. Tai täyttää.

--

Tänään olen ollut pahantuulinen ja kireä. Aamu alkoi kyllä erittäin mukavasti vallilalaisessa solussa, mutta töissä oli tyhmää. Edes eilinen kulttuuriannos Pablon seurassa ei kantanut enää tälle päivälle, joka oli urpoudessaan ihan omaa luokkaansa. Onneksi tätäkin päivää on jäljellä enää kaksikymmentä minuuttia. Huomisen on pakko olla parempi. Pakko.