Ahistaa.
Liikaa tekemistä, liian vähän aikaa. Yhden asian saatan saada kuntoon elämässä (tänään kulutettu 908 kaloria ja urheiltu sekä aerobisesti että lihaskunnon puolella), muut menevät rempalleen. Lauantaiseen tenttiin on lukematta 353 sivua, vaikka minä vannoin, että hoitaisin sen kunnialla. Keskittymiskyky on nollassa ja nukuin tänään pommiin espanjantunnilta.
Jotain kertoo sekin, että tuijotan koomassa tietokoneen ruutua ja tungen suuhun kaurakeksiä toisensa perään sen sijaan, että lukisin vaikka niitä tenttikirjoja. Onko jossain sellainen opiskelija, joka ei koskaan tee tätä perinteistä? Onko jossain joku, joka tekee järjestelmällisen lukusuunnitelman, jonka mitoittaa omiin voimavaroihinsa sopivaksi ja sitten vielä noudattaa sitä? En usko, ennen kuin näen! Empiriaa kehiin saatana.
Kävin valehtelemassa (no, liioittelemassa) proffalle, että tutkimukseni etenee hyvin ja kaikki on selvää kuin pläkki. En tiedä, miksei sille viitsinyt sanoa, että todellisuudessa en ole kirjoittanut riviäkään minkäänlaista tekstiä tutkimussuunnitelman teon jälkeen, enkä tiedä, mihin pitäisi rajata ja miksi. Mietin asiaa ensi viikon tiistain jälkeen, jolloin olen toivottavasti 13 opintopistettä lähempänä valmistumista kahden tentin suorittamisen jälkeen.
Ahistaa. Liikaa kaikkea.
Ja mä taidan olla se joka neljäs.
Ainakin silloin kun pelkään tuskalla, hiellä ja vaivalla saadun, ansaitun ja ylläpidetyn (pätkä)työpaikkani puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!