Milloinkohan ihminen on tarpeeksi aikuinen saadakseen itselleen osoitettuja joulukortteja sukulaistädeiltä ja -sediltä, joille on tullut lähetettyä omin kätösin kirjoitettuja kortteja viimeiset kuusi vuotta? Kävi mielessä ohimennen, kun kuskasin viime viikolla postiin kasan pahvia. Onko se hetki silloin, kun asuu Miehen kanssa? Naimisiin mentyään? Lapsen saatuaan? Onko yksin asuva aikuinen nainen jotenkin korttien vastaanottajaksi kelpaamaton - siis ennen sitä, kun on "virallisesti" julistettu vanhaksipiiaksi? Milloin se on edessä? Kolmikymppisenä? No, sitä odotellessa tyydyn olemaan puolet nimikkeestä "+lapset" niissä äidille osoitetuissa korteissa. Söpöähän sekin tavallaan on, vaikka minusta noin yleensä on himppasen kammottavaa, että ihminen jotenkin määriteltäisiin aina muiden osana. Että ikäänkuin on "+lapset" niin kauan, kunnes on joku muu kuin se omakin nimi liitettävänä osoitekenttään.
Ehken ensi vuonna enää askartele niitä kortteja, sillähän siitä päästään.
Viime viikko oli tosiaan tavallaan lomaa. Kiva viikko se olikin, olin Helsingissä kahteen eri otteeseen ja ehdin nähdä serkun mukuloita myös. Lauantaina olin sitten taas töissä, ja hektinen päivä se olikin. Ensi viikolla sitten taas. Ja paskat minä mitään vapaata pidän tammikuussa sen enempää kuin ennenkään. Kai sitä sitten luetaan jotain kunnallisoikeutta öisin. Minkä ei oikeastaan pitäisi näillä näkymin olla edes ongelma, sillä olen nukkunut aivan levottoman huonosti viime aikoina. Esimerkiksi viime yönä sain kunnolla unta vasta aamukuudelta nappaistuani kolmiolääkettä koko yön jatkuneeseen migreeniin. Muutenkin nukun täällä kotona hyvin huonosti, V:n luona ei sen sijaan ole koskaan vaikeaa. En tiedä miksi näin on. Nukumme kuitenkin yhdessäkin ihan kuin normaalit ihmiset, eli kummallakin on ihan oma elintilansa ja yleensä jopa oma peitto. Ehkä V:n sänky on parempi. Tai sitten kyse on jostain vallan mystisestä henkimaailman asiasta...........jää selvitettäväksi. Yleisö vaatii empiirisiä kokeita!
Tänään oli yhtiökokous, mutta eipä siitä sen enempää, vituttaa jo muutenkin.
Joulusiivosin! Kyse on epäilemättä joulun ihmeestä tai jostain paimenten näystä. Hämmästelin itsekin saavutustani. Lähden äidin luo keskiviikkona, joten minähän ehdin nauttia tästä kokonaisen päivän. Siinä ajassa ehdinkin jo sotkea tilanteen ennalleen.
Ulkona on melkein kuin myräkkä.
Pidän lumesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!