Tänään tein jotakin uutta: liityin Elixian jäseneksi! Huomenna menen ensimmäiselle jumppatunnille ja kahden viikon kuluttua tapaan personal trainerin. Haha. Hyvästi ylipaino ja paska itsetunto! Täältä tullaan. (Tähän väliin on turha huomauttaa yliopiston edukkaista liikuntapalveluista, minä tarvitsen raakaa voimaa, motivoivaa rahanmenoa ja tyylikkäät puitteet.) Olen tyytyväinen, sillä sain liittymisalennusta ja lafkasta irtosi jopa opiskelija-alennus (6 euroa). Tästä se lähtee, elämäntapamuutos. (Silti, vaikka laihtuisin sen 20 kiloa, en menisi tv-mainoksiin vakuuttamaan, että ennen olis voinut ottaa sen suklaapatukan ja painua sohvannurkkaan - nyt lähdetään lenkille. Come on! Joku roti siihen vakuutteluunkin! Uskottavuus ennen kaikkea.)
Olen joka tapauksessa tyytyväinen päätökseeni, ja aion jatkaa ahkeraa treenaamista, kunhan vauhtiin pääsen. Tällä hetkellä olen täynnä energiaa!
Opiskelujutut laahaavat pahasti perässä. Tänään koin hetkellistä intoa jopa kandiani kohtaan, mutta se katosi jonnekin putkiremonttipohdiskelun alle. Minä tahtoisin taloyhtiöömme putkiremontin (1920-luvun talossamme on alkuperäiset putket. Jep. Älkää kysykö enempää.), hallituksemme puheenjohtaja ei ottanut ehdotustani kovin innokkaasti vastaan, tiedä häntä miksei. Tietenkin siitä tulee kallis keikka, mutta ehkä kannattaa toimia, ennen kuin lasti on housuissa. Tämä ajatusprosessi herätteli uinuvan levottomuuteni, ja aloin jo vakavasti pohtia yhteydenottoa pankkiin ja keskustelua asunnonvaihdosta, mutta mutta... Jos nyt muuttaisin, haluaisin muuttaa etelään, mutta siellä asunnot ovat kalliita, eikä mistään muustakaan ole varmuutta. Poikaystävääni mukaillen turha minun on sinne muuttaa, koska hän ei halua sitoutua. Mitä jos eroamme ja minä jään yksin homeiselle Keski-Uudellemaalle? Onhan siellä kavereita ja äiti, mutta mutta... Vaihdanko Tampereen sykkeen epävarmuuteen radanvarren pikkukaupungissa? Ei kuulosta kovin kiehtovalta. Kunpa vuokra-asuminen olisi edes kohtuuhintaista, voisin myydä kämpän pois ja muuttaa vuokralle! Nyt se ei kiinnosta, sillä minulla ei ole mitenkäänpäin varaa maksaa kaksion vuokraa sen enempää täällä Tampereella kuin etelämmässäkään. Joten hylkäsin pohdintani, päätin, että otan vastaan putkien aiheuttaman epävarmuuden ja aloitin erinäisten kaapistoja tarjoavien yritysten sivujen selailun - minun on saatava sekä eteiseen että olomakuutyöhuoneeseeni uudet kaapit. Kalliiksi tulee, mutta tulkoon. Kesältä aion tienata paksun lompakollisen ylityö- ja viikonloppuansioita (ehkä minulla on sitten varaa maksaa Elixian jäsenyyskin...)
Huh. Pikkasen ahdistaa, etten sanoisi. Millä ihmeellä vakuutan hallituksen puheenjohtajan putkiremontin aiheellisuudesta? Pakkohan se on tehdä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!