Olen lueskellut kirjaa ensi viikon filosofian tenttiä varten.
Ihmisen kokema ja siten elämä perustodellisuus jäsentyy ajallisesti ja tilallisesti. Tietoisuus on ajassa etenevä tapahtumasarja, uusi tieto kasautuu tietenkin vanhan päälle ja siten jokainen yksilö elää omaa historiallista menneisyyttäänkin. Perustodellisuudessa ihminen elää intersubjektiivista vakioaikaa, joka on yksilön sisäisen ajan, kosmisen ajan ja luonnonrytmien mukaan laaditun, yhteiskunnallisesti vakiintuneen kalenterin leikkauspiste. Koska nämä aikatasot eivät koskaan täysin vastaa toisiaan, aika on yksilölle varsin rajallista, kankeaa ja vaikeasti muutettavaa. Tästä vastaamattomuudesta johtuu esimerkiksi itselleni haasteellinen odottamisen kokemus - ajat eivät kohtaa riittävän hyvin, eikä yksilö voi muuttaa vakioajan rakenteita. Samoin muotoutuu ajatus elämän rajallisuudesta: koska aikaa ei voi hallita, se (lähinnä sen kuluminen) alkaa ahdistaa.
Täytyy sanoa, että on helpottavaa voida lukea filosofian/sosiologian tenttikirjasta vahvistus sille, että odottaminen on kaikin puolin perseestä. Niinhän se on! Turha jonotus, myöhästymisistä johtuva odottaminen ja kaikenlainen aikataulujen epäonnistunut soveltaminen hermostuttaa.
Nii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!