Kuntokuurini on alkanut hyvin, huomenna menen vielä testaamaan uutta lajia ja torstaina on lepopäivä. Lihakseni ovat kipeät, mutta ehkä jotakin sitten tapahtuu, pikkuhiljaa. Yläkerran naapurit muuttivat Nokialle (ei kuitenkaan jytäurpo, siellä se viihdyttää minua entiseen malliin), minua ahdistaa tämä vanha talo, sotkuista on ja tenttiinlukeminen laahaa perässä. Jotain hyvääkin: sain miehen luokseni ihan ex tempore muutamaksi päiväksi, nyt toivon hänen jäävän torstaihin saakka. Perjantaina aion mennä mummin luokse Lahteen.
Äidin 50-vuotisjuhlat olivat menestys, juhlakalu itse oli tyytyväinen ja appikokelaani sammui kuulemma eteiseen (omaansa). Oli hauskaa nähdä Lapin sukulaisia, jotka ovat roiseja ja rentoja, ja muitakin ihmisiä, jotka kuulemma ovat tavanneet minut viimeksi, kun olin 2-vuotias. (Äidin opiskelukavereita.) Jännittävä tunne yrittää juoda viiniä sen verran hitaasti, ettei ala puhua läpiä päähänsä mutta kuitenkin niin, että se vähän nousisi huppuun. Lopputuloksen voinevat jotkut arvata... jep. (Minä en sammunut eteiseen, pääsin sänkyyn saakka.)
En ymmärrä, miksen saa luettua tenttiin. Kirjakin on mielenkiintoinen ja ymmärrän, mistä siinä puhutaan. Olen päästänyt itseni tottumaan sosiologian löpinätentteihin, sama tyyli ei tule torstaina toimimaan. Ensi viikolla olisi yksi historian mötkälekin, jota yritän nyt kolmatta kertaa mennä tekemään - jospa tällä kertaa menisin ihan sinne tenttisaliin saakka. Jospa ensin edes lukisin ne kirjat...
Tänään piti olla lastenvahtikeikka, mutta ihan hyvä, että se peruuntui. Odottelen miehekkeen ilmoittelevan, koska hän kyllästyy pääsykoelukemiseen, jotta menemme jonnekin ulos syömään. Namsk.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!