Olen seuraillut viime päivät muutamia nettikeskusteluja, mutten ole tapani mukaan osallistunut. Päässäni poksahtelee verisuonia, mutta pysynpä ainakin kärryillä siitä, mitä (suppeahkolla otannalla) suomalaisessa aatemaailmassa pyörii. Kreationismista jaksan vääntää maailman loppuun saakka.
Tämänpäiväisellä metodikurssin luennolla professori totesi, että jos emme mitään muuta luentosarjalta muista, niin edes sen, että historiantutkijalla tulee olla vahva tiedonintressi. Professorin mukaan nykyajan ihmiset lukevat liian vähän ja liian pirstaleista tietoa kaikenmaailman ensyklopedioista, joihin vaaditaan kasattavaksi kaikki mahdollinen erityisalojen tietämys tiiviiseen, raflaavaan ja popularisoituun pakettiin. Lienee totta, vaikkakin itse teen kaikkeni, jotta aikanaan päädyn tuhkattavaksi mahdollisimman useat lukemattomat kirjat lukeneena. Historian suhteen on tietenkin suuri ongelma siinä, ettei tutkimuksia, artikkelikokoelmia jne. julkaista riittävästi painetussa muodossa, koska ne eivät myy (lukuunottamatta tiettyjä hilpeitä vakioaiheita). Markkinatalouteen sen enempää paneutumatta tuo on suuri epäkohta alalla, johon toivoisi parannusta. Luennolla otettiin esiin myös omaa verenpainettani kohottava asia: harrastelijahistorioitsijat. Tietenkään harrasteenomaisessa historian "tutkimisessa" ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta siinä, että "kuka tahansa eläkkeelle siirtynyt kotiseutuharrastaja voi alkaa kutsua itseään historiantutkijaksi" kyllä on. Opin nimittäin tänään, että historiantutkijan nimike ei ole suojattu! Jotten ihan kusipäiseltä elitistiltä kuulostaisi, niin tietenkin on positiivista, että ihmisiä kiinnostaa historia (kuten vallitseva trendi on), mutta suotavaa olisi joskus käsitellä muitakin aiheita kuin oman kotipaikkakunnan suojeluskuntia ja talvisotaa. Historiassa on aika paljon muutakin kiinnostavaa, eikä minulla ainakaan alan opiskelijana ole mitään sanottavaa edellämainittuihin ja niihin rinnastettaviin aiheisiin. (Paitsi että haluaisin nähdä Uralin perhosen, kyllä pikkasen otti päähän, kun se tv:stäkin esitettiin, eikä mun kotona näy YLEn kanavat!!!) Päätän tämänpäiväisen avautumisen tästä aiheesta tähän (mutta jatkan sitä myöhemmin pohdittuani sitä lisää, sori!)
Kotonani on sotkuista, enkä jaksa laittaa edes astioita astianpesukoneeseen. Tahroja siellä täällä, pölypalleroita sohvan alla ja kurkussani, ikkunat todella paskaiset. Mutta talvihan tuli takaisin, en minä nyt voi ikkunoita pestä! (Mikä ihana tekosyy.) Sydän verta valuen jouduin kieltäytymään kolmen päivän työkeikasta, joskus kun täytyy opiskellakin, sanovat. Minulla on tällä hetkellä rästissä neljän eri kurssin tehtäviä ja hirviönä taustalla kandi, joten ehkä olisi syytä tehdä niitä eikä kokea aivokuolemaa edellämainittuja nettikeskusteluja lukien. Naamakirjakin jumittaa, ttu!
Taidan jatkaa vahvan tiedonintressini vahvistamista ja hautautua peiton alle lukemaan hauskaa kirjaa, joka on Benoît Duteurtren Tyttö ja tupakka, suosittelen! (Taru Sormusten Herrasta on tauolla siksi kunnes saan tämän oivallisen satiirin loppuun!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!