Sormusten herra ja muuta kansanhupia

Olen ollut laiska bloggaamaan, pahoitteluni siitä, jos se jotakuta on harmittanut. Yritän jälleen parantaa tapani!

Kesätyöasiat menivät metsään, eikä autokouluista ollut mitään iloa pitemmän päälle. Toivoni lepää siis sairaalassa (hm), toivottavasti pääsen sinne. Työtön kesä ei enää tunnu edes eksoottiselta ajatukselta, tarvitsen rahaa ja sitä ei työttä tipu. Ei sillä, että mitenkään riemusta kiljuen menisin kolmeksi kuukaudeksi lattioita moppaamaan, mutta eipä taida olla vaihtoehtoa. Missäköhän vaiheessa ihmiseloa minulle suodaan mahdollisuus tehdä niitä kuuluisia oman alan töitä? No, ensi vuonna yritän taas. Tänä kesänä en kuitenkaan tee neljää kuukautta yövuoroa, se on plussaa jo.

Olen nyt neljättä päivää kahdestaan kissan kanssa kotona. Torstaina nousi kuume ja alkoi yskä nuhalla varustettuna. Suunniteltu Lahdenreissu meni siis sekin ns. ketuiksi. Harmittaa, vieläkin, vaikka tällä hetkellä armaat ystäväni luultavasti heräilevät kaameassa krapulassa juhlatalon lattialta. Minä sen sijaan olen elämäni kunnossa, mitä nyt tukkoinen, yskäinen ja ärtynyt. Kuumetta ei kuitenkaan enää ole. Kaikessa tässä on jotain hyvääkin, sillä olen nyt lopultakin sivistänyt itseäni ja katsonut Taru Sormusten Herrasta -trilogiaa, kun se nyt kerran kaupalliselta kanavalta digiboksillisten iloksi lähetetään. Tänään sitten viimeinen osa, jännittävää! Yleensähän minulla ei ole tapana katsoa kirjasta tehtyjä elokuvia ennen kuin olen lukenut kirjan, mutta nyt kävi näin. Niin, olen kai nolo, sillä en ole lukenut Sormusten herraa, vaikka se on ollut hyllyssäni joulusta 1995 (vuosiluku tarkastettu). Kaikenkaikkiaan lienee shokeeraavaa, että teininä kuitenkin luin aika paljonkin fantasiakirjallisuutta, mutta Tolkien ei siltikään koskaan mennyt alas. Olen aloittanut kirjan varmaan ainakin viisi kertaa, mutten koskaan ole päässyt alkuhöpinöitä pidemmälle. Eilen elokuvan innoittamana kaivoin kirjan pölyisestä hyllystä (todella pölyisestä, pitäisiköhän joskus siivota?) ja nyt olen sivulla 69. Ehkä minäkin siis pian liityn sukupolveni eetokseen myös tällä tasolla. (Luku-urakkaa edistää se, että peruin osallistumisen ensi lauantain tiedekuntatenttiin, voinpa näin keskittyä olennaiseen...)

Viimeinen periodi alkoi, ja minussa on vielä paljon opiskeluintoa jäljellä. En oikeastaan haluaisi lopettaa opiskelua kesäksi ollenkaan (hullu), mutta jos minulle suodaan suloinen vuorotyö, en taida pystyä edes kesätenttejä tekemään, niihin kun pitää niin aikaisin ilmoittautua ja vuorolistat tulevat yleensä niin hitaasti. No, onhan tätäkin lukuvuotta vielä jäljellä. En kuitenkaan ajatellut aloittaa kokopäiväistä työtä ennen toukokuun loppua. Katsellaan...

Saisivat nämä pitkät ja pitkästyttävät pyhät jo loppua. En ole koskaan tajunnut pääsiäisjuttuja, pakkolomaa kaikesta sivistyksestä ja ihme venkoilua ja pahaa ruokaa (paitsi suklaamunia), mutta ehkä minä en tällaisena ruokottomana pakanana ole edes oikea henkilö aiheesta keskustelemaan. Toisaalta nyt sille on se ja sama, koska kerran olen ollut kipeänä. Hohhoi.