Viikonloppu meni hyvin. Kaikki muukin on hyvin.
Minulla on epämääräinen ikävä yläasteaikaisia sunnuntai-iltapäiviä. Silloin tuli aina tv-ohjelmia, jotka oli katsottava joka viikko. Silloin niitä ei vielä saanut netistä. Sonjan ja Heidin kanssa vallattiin jonkun koti ja odotettiin, mitä tällä viikolla tapahtuu. Digattiin Joshua Jacksonista, pidettiin Dawsonia itseään idioottina ja ihmeteltiin, kuinka päälle kaksikymppiset aikuiset voi muka luulla esittävänsä uskottavasti 16-kesäisiä. Hyvin se kaikki meni alas kuitenkin, Dawson's Creek oli mahtava tv-sarja! Muitakin hyviä tuli, mutta niistä en kauheasti muista muuta kuin että ne olivat varsin leppoisia, nuorten ihmisten ihmissuhdesarjoja. Viiden juttua en tainnut koskaan tarkasti seurata, mutta Felicityä jonkin verran (oliko se sen niminen? Eniveis, se sarja, jossa oli Felicity-niminen likka, joka lähti jostain pikkukaupungista elämänsä rakkauden perässä opiskelemaan New Yorkiin ja siellä sattui kaikenlaista), samoin Amyn lailla, joka taitaa tosin olla hieman myöhempää tuotantoa. (No, ei ehkä kovin paljon.) Sitten oli tietenkin Niin sanottu elämäni, joka oli kovin herttainen, sen haluaisin ehdottomasti nähdä uudelleen. Noissa sarjoissa oli paljon hyvää, varsin naiiveja ne tietenkin olivat, mutta ainakin niissä kuvattu elämä oli jollain tasolla järkevää, eikä niiden juonikuvioita kuorrutettu turhalla tilpehöörillä. Nuorilla oli nuorten ongelmat, joskus käsiteltiin aikuistenkin huolia. Moraalisista opetuksista en ala nyt sen enempää, niitä analysoidakseni pitäisi nähdä ne sarjat uudelleen. Missä viipyy siis Dawson's Creek - Director's Cut?
Kuulin eilen mukavan kihlausuutisen. Onnea ja iloa vain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!