Parisuhde on siitä paska homma, että kun riitely kerran alkaa, se ei ota loppuakseen sitten millään. Toivon nyt totisesti, ettei viikonloppu mene kummankaan osalta ihan päin helvettiä, vaikka nyt onkin näemmä aika hyvät mahdollisuudet riidellä sunnuntaihin saakka. En jaksaisi millään, riitely on ihan tyhmää. Missä ovat ne ihmiset, jotka eivät koskaan riitele? Sellaisiakin olen kuullut olevan. Voisin ottaa vastaan jonkinlaisen pikakurssin ja tarjota sitä kyllä tuolle toisellekin osapuolelle...
Olen palannut elävien kirjoihin, ja tänään laitoin jo ripsiväriä. Poski on edelleen hassusti paksumpi kuin ennen, mutta koetan elää tämän kauneusvirheen kanssa. Toinen antibioottikuureista loppui eilen, toinen kestää sunnuntaihin. I will survive! Tein jopa sen kauhistuttavan ruotsintehtävän, eikä vielä ole edes sunnuntai-ilta. Tänään tuli myös viimeisimmän sairaalavuoron palkka, hyvä niin. Maanantaina tulee asumistuki.
Yläkerran urpo ihastutti taas viime yönä soitteluillaan ja tekee sitä nytkin parhaillaan. Jonakin päivänä menen valittamaan, mutta kerään sitä ennen roimasti aggressioita. Lehdessä oli vastikään juttua naapuririidoista, oliko se eilen vai toissapäivänä. Aika kaameaa olisi kyllä joutua riitoihin naapurin kanssa niin pahasti, että hommasta tulisi ihan virallista. Tosin - minun aidantakainen naapurinihan on julkkis, joten tästähän voisi poikia vaikka mitä! (Sivuseikat kuten riidanaiheiden puuttuminen eivät nyt saa hidastaa...)
Ensi viikolla täytän yhden vuoden lisää. Ajattelin piakkoin lopettaa vuosien lisäämisen, niinhän venäläisetkin naiset saavat tehdä. Tosin se ikä taisi olla kolmestakymmenestä eteenpäin... Ihan siellä ei vielä olla, onneksi.
Kesätyöasiat ovat aivan hunningolla, mutta en ole jaksanut oikein panostaa asiaan. Se on eittämättä ollut tyhmästi tehty, mutta jotenkin ajat ja päivät ovat vain kadonneet käsistäni, ilman lupaa. On vaikea saada otetta mistään tulevaan liittyvästä, kun nykyhetkikin tuntuu vaikealta. Haluaisin kyllä jonnekin ulkomaille, vaikka se ei kesätyöttömyyteen suoranaisesti vaikutakaan. Kunpa kissaa voisi huoletta kuljettaa mukana missä vain - olisin jo matkalla. Mutta ei. No, olen päättänyt, että jos en saa hakemaani "ihmisten työtä", etsin jonkun vähemmän kivan homman osaksi kesää ja loppuajan väännän kesätenttejä, jolloin mahdollistan kandintutkinnon valmistumisen ensi jouluksi tai niille main. Mielestäni suunnitelma on varsin hyvä ja toteutuskelpoinen, vaikkakin mieluiten menisin neljäksi kuukaudeksi kivaan duuniin miettimään elämän tarkoitusta, ja jättäisin tentit ensi vuodelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!