Maanantainen viisaudenhammasleikkaus oli epämiellyttävin lääketieteellinen toimenpide, jonka kohteeksi olen koskaan joutunut. Vasen ylähammas lähti nätisti vetäisemällä plops, mutta alempaa piti porata, vääntää ja kääntää ja lopuksi leikata. Nyt olen siis antibiootti- ja särkylääkekuurilla, vasen puoli naamasta on turvoksissa ja olo mitä paskamaisin, vaikkakin jo huomattavasti parempi kuin maanantaina. Toukokuussa sama homma odottaa oikean puolen hampaita. Kiva.
Olen nyt kolme päivää lähinnä maannut sängyssä ja toivonut, ettei sattuisi enää. Olen lähes toimintakyvytön, eilen kävin kyllä yliopistolla tekemässä kielioppitestin ja tänään kirjastossa pikakäynnillä, mutta halu takaisin kotiin voitti kaikki velvollisuudet 6-0. No, kai sitä joskus saa lökötelläkin, ainakin nyt kun siihen on oikeasti syytäkin. En olekaan ollut kipeä koko talvena, mikä on varsin outoa.
Muutama juttu odottaa kyllä tekijäänsä, esimerkiksi älyttömät ruotsintehtävät, mutta katsotaan nyt... Aivoissa ei ole oikein mitään liikettä, ainoastaan sen verran, että pystyn kääntelemään elämäni ensimmäisen Wallander-dekkarin sivuja eteenpäin. Taidan olla hampaiden lisäksi muualtakin sairas, kun vapaaehtoisesti luen dekkaria. Siis minä!
Tere! Oon kovaa vauhtia tulossa bileisiin! Töistä ei ole tietoa ja mikäli Lappiin tässä lähden, tulen sieltä keskiviikkoon mennessä poijjes. Eli pullaa mullekin! Lupaan kompata yleistä elämän angstaamista, koska mikään ei oikein tunnu sujuvan. Kaipaan ähinää ja rähinää.
VastaaPoistaHitto, kipeenä oleminen on mahdollisimman syvältä. Ite olen erikoistunut viime aikoina viruksiin, ekaksi sain sen noron ja sitten influenssan. Mukavaa tietää olevansa hedelmällinen kasvualusta. En uskalla ees miettiä sun kipuja... hrrh.
Ääh, elämä näyttää parhaillaan persettä - galleria ei toimi eikä äiti vastaa puhelimeen! Aargh!