Pakkaspäiviä ym.

Pari viimeistä päivää ovat olleet kuulaita ja miellyttäviä. Olisipa koko talvi ollut tällainen, eikä sitä loskapaskaa, jonka paluuta pelkään. No, kohtahan on kevätkin jo, kun penkkaritkin menivät. Penkkarit on aina kevään merkki. Olin katsomassa Tampereen rekkasirkusta, kun tuttavaperheen poika siellä huristeli (karvalakki päässä ja aika hyvin oli lämmikekin maistunut, äitinsä mukaan aloitti valmistautumisen pian kuuden jälkeen aamulla, heh). Muistan kyllä elävästi vielä meidän penkkarit (johtuen ehkä siitä, että olin selvinpäin). Olisinpa vielä yhtä nuori, hoikka ja innokas!

Olen lukenut huomiseen tenttiin pää sauhuten tylsiä kirjoja. Toivottavasti kysymykset on jotain peruskauraa, eikä mistään yksityiskohdista, joita en jaksanut sen kummemmin edes vilkaista. Kyseessä on sosiologian perusopintojen viimeinen kirjatentti - sitten saan hakea kokonaismerkinnän. Aika mahtavaa. Kiva saada edes sivuaineita kunnolla eteenpäin, pääaine vaan roikkuu ja tylsistyy. Lisäksi ilmeni, että joudun sittenkin istumaan prosetapaamisissa ensi periodin aikanakin, tylsää. Tai no, onhan se tietenkin kivaa nähdä muiden esitelmät, mutta muuten sinne ei paljon jaksaisi raahautua. No, jos sinne huhtikuun puolelle välille jaksaisi, edes silloin tällöin. Jotenkin tuntuu vaan kummalta tuo systeemi, seminaarin piti kestää kolmen periodin verran ja siinä se. Ja minä tein hommani aikataulun mukaan, ja silti joudun jatkamaan suoritusta yli säädetyn ajan. Eihän se tietenkään ole kuin kaksi tuntia viikossa, eikä maailmani tähän kaadu, mutta mielestäni aikataulun mukaisesti toimimisesta ei ainakaan pitäisi sanktiota saada.

Kahtena peräkkäisenä päivänä näin ihania koiria iloitsemassa talvesta bussimatkani varrella. Toinen pomppi onnessaan pitkin lumihankia, toinen heittäytyi kieriskelemään sopivaksi katsomaansa hankeen. Minulla on pikkuriikkinen koirakuume, mutta ei toteuttamiskelpoinen kuitenkaan. Sitäpaitsi Riesa on kuningatar, joka tappelee naapurin kissojenkin kanssa - miten se muka suvaitsisi jotain piskiä valtakunnassaan? Eikä muutenkaan, koiran aika on ehkä joskus toiste. Mutta ovat ne silti ihania.

Pääni on täynnä typeriä sosiologisia ongelmia. Varsinkin yksi noista kirjoista oli sellaista jargonia, että vähäsen jo tympi lukea. Sitäpaitsi asia pyöri ympyrää koko 222 sivun verran. No, olipa joku sen jaksanut kirjoittaa joskus, ja varmaan aika moni on se lukenutkin ennen minua, pakollisiin vaatimuksiin kun kuuluu. Tentin jälkeen hyppään junaan ja heitän vapaalle maanantaiaamuun saakka. Silloin tapahtuu paluu arkeen ruotsinkurssin muodossa. Heja Sverige!