Olipas rapsakkaa luettavaa tämä Harry Salmenniemen tuore Uraanilamppu ja muita novelleja. Pelkistetty kansi ei tuota ennakko-oletuksia (vai tuottaako juuri nimenomaan niitä?), mutta sisältö iskee alkutahdeista alkaen lukijan melkoiseen pyöritykseen.
Salmenniemen novellit leijuvat tyylistä ja miljööstä toiseen. Niminovelli Uraanilamppu, toisena tuleva Krematorio ja kokoelman päättävä Maailma ja maailmat muodostavat nähdäkseni yhden teemakokonaisuuden: klassikkokirjallisuudelle vinosti pokkaavan kimaran, jossa novellit on koostettu omaäänisiksi, draaman kaarelta sujuviksi tarinoiksi. Ihastelin lukiessa niiden kieroa maailmaa, pahaenteisyyttä ja absurdiin vivahtavia tapahtumia. Ah, ja paljon jäi mietittävää ja aukkoja!
Tunnet itsesi kuninkaaksi on pohjattoman voitontahdon sumentaman ammattijalkapalloilijan pamfletti, ihastuttavan omahyväinen ja anteeksipyytelemätön, julma. Fantastinen salaatti puolestaan ilkkuu ruokaan liitetylle glorialle niin terveellisyyden kuin hienostelevan maun suhteen. Tämän salaatin jos joskus oikeassa maailmassa näkisi...! Toiminta piirtää pienimmänkin yksityiskohdan kautta kuvan aikeesta, liikkeestä ja lopputuloksesta. Melkoisen tarkalla kammalla on tämä kokonaisuus laadittu, totean.
Salmenniemen novelleissa maailma ja sen ihmiset ovat vinoja ja äkkivääriä. Ei ole mitään luotettavaa tasaista pintaa, jolla turvallisesti vanua, vaan käännökset tulevat yllättäen. Lukija haastetaan, kirjailija haastaa ja paljastaa itsensä (tai kuvansa?), novellit analysoivat itse itseään. Kaikki novellit kolmestatoista eivät iskeneet, mutta annoin niiden vähemmän mojovienkin mennä sen kummemmin nikottelematta.
Kokeilevaa, kujeilevaa, vakavaa, ärsyyntynyttä. Salmenniemi kirjoittaa ristiriitaisesti ja monisärmäisesti, mutta kuitenkin hyvin hallitusti ja tyynesti: muoto on tarkkaan rajattu, sisältö säteilee eri suuntiin. On vaikeaa, käytännössä mahdotonta sanoa, mitä kaikkea pinnan alla on – sen selvittäminen jää yksin lukijan vastuulle. Onneksi.
Harry Salmenniemi: Uraanilamppu ja muita novelleja
Ulkoasu: Markus Pyörälä
Siltala 2017
177 s.
Kirjastosta.
___________
Toisaalla: Reader, why did I marry him?, Tekstiluola, Kirja vieköön!
Haasteet: 13 novellia lisää Novellihaasteeseen, 42. luettu kirja 100 kirjaa vuodessa -haasteeseen.
Kyllä vaan tämä on ilahduttava kokoelma.
VastaaPoistaNäin o!
PoistaTämä oli riemastuttava, vieläkin on ihastuksen hymy huulilla kun muistelen. Upeeta tekstiä äkkiväärine käänteineen.
VastaaPoistaTodellakin! Täytyy seuraavaksi tutustua Salmenniemen runoihin.
PoistaHa-haa. Mulle kävi just niin, että kun olin lukenut Uraanilampun, niin kävin lainaamassa Salmenniemen runoja. En kyllä ole vielä ehtinyt lukea, mutta katselen kokoelmaa joka päivä sen ohi kulkiessani. :D
PoistaVahva tunne, että lainaan tämän kirjastosta. Olen lukenut kehuja ja kaikki kokeileva ja absurdikin kiinnostaa. /Tiia
VastaaPoistaEhdottomasti kannattaa lainata ja lukea tämä, Tiia! Ilahdut varmasti.
PoistaJee! Tämä on niin hieno. Pidän nykyisin sellaisesta, että lukijaa haastetaan, ja on kiehtovaa, kun teksti tuntuu tietoiselta itsestään, siksi ehkä eniten riemastutti metafiktiivinen Kukaan ei ymmärrä minun tuskaani. Hyvin summasit kokoelman ominaisuuksia!
VastaaPoistaSamaa mieltä, on todellakin tarpeen tulla haastetuksi aika ajoin lukijana, eikä päästä liian helpolla. Salmenniemen tyylissä jokin kolahti kunnolla kohdilleen, vaikken aivan kaikista novelleista aivan hehkunut.
PoistaSuketus, just noin minäkin kirjan koin. Uraanilamppu lämmitti vaan ei hehkuun poltellut. Kiinnostavaa kylläkin eikä jätä kylmäksi.
PoistaRapsakka; ei niin mitään nahistunutta! Kirjailijan heittämä haastehanska on tervetullut, valmiiksipureskellusta ei niin mitään väliä:)
VastaaPoistaNiinpä, tämä oli virkistävä tuttavuus ja saa janoamaan lisää samantyyppistä!
PoistaHaastavaa, kyllä. Vinksahtanutta, kyllä kiitos. Kiinnostavaa paljon. Ja sitten huomaan, että riemunrajoitustennohella rasitu, enkä aina kivasti. Siis tykkäsin, työlästyin, mutta sen verran Uraanilamppu hehkui, ettei kylmäksi jättänyt.
VastaaPoistaJuuri näin. Sai haastaa itseään, ja vaikka ihan joka sanaa ei janonnut, halusi ehdottomasti jatkaa matkaa ja selvittää, mitä kaikkea voi vielä keikauttaa pois paikoiltaan.
Poista