10. joulukuuta 2011

KOM-teatteri: Totta

Sairastelu jatkuu, mutta tänään kävin lopulta lääkärin puheilla. Tuloksena saikkua ja antibiootteja, määrittelemätön akuutti hengitystieinfektio. En tykkää, mutta sitähän ei kukaan minulta kysele. Yleensä nämä taudit eivät ole kestäneet näin kauaa, joten toivottavasti lääkkeet tepsivät ja ensi viikolla pääsisin taas kiinni normaaliin elämään.

- -

Torstaina kävin teatterissa ihanien opiskeluystävieni kanssa. Reissua suunniteltiin kesästä saakka, joten olin päättänyt osallistua siihen, vaikka pää olisi irti. Olotila ei ollut mikään parhain mahdollinen, mutta ilta oli hyvän seuran vuoksi siitä huolimatta onnistunut. Eikä se näytelmäkään huono ollut, hyvänen aika.


Kuva: www.kom-teatteri.fi

KOM-teatterissa pyörii Riikka Pulkkisen Totta-romaanista tehty näyttämösovitus. Sovituksesta vastaa Anna Viitala, ohjauksesta Kalle Chydenius. Lavalla nähdään Marja Packalén, Pekka Valkeejärvi, Vilma Melasaniemi, Laura Malmivaara ja Eero Milonoff.

Näytelmä on hyvä. Se on erilainen kuin alkuperäisteos, mutta sovituksestahan kyse onkin. Henkilöissä on jotain samaa, mutta paljon erilaistakin kuin kirjassa. Vilma Melasniemi Annana ei ole sitä, mitä Anna minulle lukiessa oli, Eevanakaan hän ei aivan sujahda nahkoihin. Laura Malmivaara jää Ellana etäiseksi, mutta näytelmässä hänelle ei mitenkään keskeistä asemaa ole suotukaan. Pekka Valkeejärvellä olisi voinut olla enemmänkin annettavaa vanhempana Marttina, sillä ne hetket, kun hän saa tilaa, ovat hienoja. Niitä on vain kovin vähän. Eero Milonoff on intohimoinen nuori Martti, päästä varpaisiin Taiteilija. Melasniemen ja Milonoffin välillä on kemiaa, jollaisesta ei todellakaan aina pääse nauttimaan.

Mutta Marja Packalén, ihana Marja Packalén varastaa lavan Elsana. Voiko Packalén muuta tehdäkään, hän on Näyttelijä, eläytyjä, upea. Jopa kuolemaa tekevänä, hentoon yöpaitaan pukeutuneena, vähitellen pois valuvana hän on niin paljon läsnä, että se tuntuu sydämessä saakka.

Nainen tarvitsee elämässään kahta asiaa: huumorintajua ja tanssikengät. Tohtorintutkintokaan ei ole pahitteeksi.

Lavasteet ovat onnistuneet, ja oman haasteensa tuo se, että koko näyttelijäkaarti on yhtä aikaa lavalla koko ajan, osan aikaa tosin varjoissa. Vesi on keskeinen elementti, joka päästetään esiin vasta vähitellen - mielestäni varsin onnistuneesti. Ehkä ajoittain hieman alleviivaavasti, mutta kokonaisuus on tasapainoinen, eivätkä muutamat ylilyönnit lopulta haitanneet.

Aikatasot ja tarinat vaihtuvat lennosta, osin ne kulkevat päällekäinkin. Mietin, saako tarinasta otetta kirjaa lukematta, mutta kuulemieni kommenttien mukaan se onnistui kyllä. Minusta tämä kyllä vaatii, ansaitsee sen, että Pulkkisen upea romaani on luettu. Minunkin tekisi mieleni lukea se uudelleen, etenkin tämä uudempi versio, jossa on yksi uusi luku.

Muistojen harhoihin paneudutaan koko näytelmän ajan vahvasti. Mistä muistot tulevat, miten ne muodostuvat, miten ne voivat kadota, tuhoutua, muuttua? Voiko sekin olla totta, mitä ei koskaan ollutkaan, onko olemassaollut ollenkaan todellista? Näytelmän intensiteetti kärsii puolivälin paikkeilla, mutta loppupuolella minut sidottiin mukaan uudella voimalla, joka kesti loppuun saakka ja näkyi kosteutena silmäkulmassa ja raskautena rinnan kohdalla. Tämä tarina tuntuu, sen todella tuntee osana itseään.

Voin suositella. Minä nautin.

- -

Tottaa lukukokemuksena olen pohtinut täällä.

8 kommenttia:

  1. Näytelmä kiinnostaisi minuakin nimenomaan Packalenin takia. Hän tosiaan on Näyttelijä isolla N:llä. Olen onneksin monesti saanut ihailla hänen näyttelijätyötään lavalla, samoin kuin Valkeejärvenkin,. Komin nuori kaarti minua ei ole oikein vakuuttanut, eivät yllä samalle tasolle kuin esimerkiksi H-P Björkman Komissa ollessaan.

    Ainoa on vain tuo, että en oikein päässyt Totta-kirjan makuun, mutta näytelmänä voisi toimia.
    Paranemisia!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa lukea teatterijuttua! Minä luen Totan nyt jouluna vasta eli yritin lukea vähän sivusilmäisesti vaikka en usko että "spoilaisitkaan" :) Pekka Valkeejärvi on minusta ihana!

    VastaaPoista
  3. Jaana: Packalénia en lakkaa ylistämästä, hän oli yliveto. Jätti muut aivan varjoonsa. Kyllä tämä näytelmänäkin oli itsenäinen ja pätevä teos, mutta minulle se ei vetänyt vertoja alkuperäiselle.

    Linnea: Oli myös varsin ihanaa käydä teatterissa, josta sitten voi kirjoittaa. Tammikuussa menen seuraavan kerran, tästä on ehkä tehtävä säännöllinen tapa. Kivaa, että pääset kokemaan Totan pian, kerrothan sitten, mitä siitä pidit! (Ja kyllä, Pekka on ihana!)

    VastaaPoista
  4. Teatterissa käyminen on kyllä ihanaa. Itse olen käynyt tänä vuonna, mitä, vajaa kymmenen kertaa. Eikä se loppujen lopuksi tule niin kalliiksikaan, paitsi jos haluaa käydä katsomassa pelkkiä HKT:n ison näyttämön juttuja :)

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä sairasvuoteelle, mullakin on tautia pukannut. Kai tää on jotain ärhäkkää jälkitautia pari viikkoa sitten vaivanneelle pikkuflunssalle. Kiva.

    VastaaPoista
  6. Linnea: Niinhän se on, eikä sen kalliimpaa kuin muutkaan kulttuurimuodot. Minulla on nyt itseasiassa kaksi teatterikeikkaa jo suunnitteilla keväälle, sillä ostin perheelleni joululahjaksi teatteriliput maaliskuulle, ja tammikuussa menemme ystävien kanssa katsomaan HOMO!:a.

    Sonja: Sairastaminen on tyhmää, paranemisia sinnekin!

    VastaaPoista
  7. Olen menossa katsomaan Totta-esityksen viikon kuluttua lauantaina ja etsin netistä arviointeja siitä. Tämä oli HUOMATTAVASTI parempi kuin sanomalehtien nettijutut jotka ovat aivan liian yleisluonteisia ja hajuttomia sekä mauttomia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tulinpa iloiseksi kommentistasi! Kivaa, jos tästä oli hieman iloa. Nautinnollista teatteri-iltaa, ja tule ihmeessä takaisinkin kertomaan, miten itse näytelmän koit! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!