Viimeinen työpäivä alkaa kolkutella loppuaan. Huomenna alkavat opeopinnot ensimmäisellä luennolla - ennakkotehtävänkin sain tehtyä. Syksy on tullut, huomaan kietoutuessani takkiin ja kaulaliinaan. Leggingsajat ovat jo takana, nyt tarvitaan paksuja sukkahousuja. Hyvä niin, olen saanut tarpeekseni hikoilusta ja märistä hiuksista sekä levottomista öistä, kun en saa unta joko kuumuuden tai auki olevasta ikkunasta kantautuvan metakan vuoksi. Lenkkeilyäkin on ollut helpompi jatkaa, kun pelko nestehukasta ei vaani heti ulko-ovella.

Olen kai tulossa aikuiseksi. Naamakirjaa täyttävät kavereiden ja tuttujen erinäiset suhdetilojen muutokset sekä merkityt hääkuvat. Vatsakummut pyöristyvät siellä jä täällä (paitsi eivät siis täällä muuten kuin ehkä Ben&Jerry'sin vuoksi), ihmiset perustavat Koteja ja Perheitä. Tällä kertaa minä olen muutoksessa mukana, perustammehan V:n kanssa yhteisen ruokakunnan toivottavasti vielä tämän vuoden puolella. Se on jännittävää! Harmittavasti tosin muutto venyy, koska HOASilla on ymmärrettävästi ruuhkaa tähän aikaan vuodesta. Joku muukin tarvitsee kotia. Mutta toiveena olisi vuosi 2010. Olen jo aloittanut tavaroitteni perkaamisen, joskaan mikään perkuu tuskin riittää V:lle, joka ei osaa arvostaa purnukoitani tarpeeksi. Mokoma askeetti! (Vai olenko vain kateellinen kyvystä olla kiintymättä materiaan?)

Opintojen alku jännittää, uudet ihmiset ja asiat ja muut. Ja se luokan eteen meneminen, se vasta jännittääkin. Tosin olen työpaikassani kunnostautunut huonojen vitsien kertoja, ja etenkin teini-ikäisten seura laukaisee minussa halun heittää kummelijuttua minkä kieli antaa periksi. (Osa niistä sirkkusilmistä ei ole vielä ollut syntynytkään, kun minä olen jo kikattanut Mauno Ahoselle!) Katsotaan, mitä tästä tulee.