Olen kaivanut tauolla olleet lihakseni jälleen esiin. Juoksemassa olen käynyt nyt jo pari kertaa (turhan) kesätauon jälkeen ja tänään uskaltauduin hiippailemaan yliopiston liikuntatilojen kuntosalille. Siellä oli ihan mukavaa, joskin huomasin hartialihasteni löystyneen entisestään. Minulla on ongelmahartiat, totisesti. Täytyy olla niille hellä mutta tiukka. Kipuilevat paljon ja jännittyvät usein - ihan niin kuin äidillänikin. Treeniä, treeniä, treeniä vaan. Ensi viikolla alkavat jumpat.
Minusta on kuulemma oltu huolissaan kesällä, kun en jaksanut juuri evääni liikauttaa (ainakaan lenkkipolun suuntaan) vaan lähinnä join kaljaa terassilla. Lupaan parantaa tapani, ettei tarvitse enää murehtia. En minä ajatellut mitenkään erityisesti ryyppäämään alkaa, noin niin kuin ikinä, jos tarkkoja ollaan. Aina ei vaan jaksa tsempata, varsinkaan urheilussa. Nyt tilanne näyttää kuitenkin varsin mallikkaalta, ainakin lihasten tärinästä päätellen. Hyvä tästä tulee, ei huolta.
Olen vain ollut surullinen.
Tsemppiä syksyyn! Kesä on aina vähän kummallista aikaa kun rutiinit ei välttämättä pidä arjessa kiinni. Tai jotain:) Toivottavasti ilmojen huonotessa oma fiilis paranee!
VastaaPoistaKiitos! Niinhän se asia taitaa olla. Nyt on jo tullut ihan toisenlaista rytmiä elämään opetusharjoittelun kanssa. Olo on heti parempi, kun on säänneltyä tekemistä joka päivä.
VastaaPoista