Nainen on aivan uusi, tukka jäi nimittäin tänään kampaamon lattialle. Päässä sitä on entisestä enää murto-osa, ja hyvä niin. Värikin on uusi. Kampaaja kehui itseään ja syystä - lopputulos on parempi kuin uskalsin toivoakaan, vaikkei se ole kyllä läheskään sellainen kuin etukäteen ajattelin. Jännä!
Vietän aikaa yliopiston hiljaisessa mikroluokassa selvitellen syksyn opintoja. Kalenteri täyttyi jo kovaa kyytiä, vaikkei kaikista opintojaksoista ole vielä aikataulullista haisuakaan. Katsotaan niitä sitten. Missäköhän välissä sitä ehtisi muuttaa? Kai se aika löytyy samalla kuin asuntokin. Jota ei siis vielä ole.
Syksy tuoksuu jo ilmassa ja minä pidän siitä. Sandaalit napsuvat edelleen jalassa, enkä ole peittänyt ihottuman raiskaamia käsivarsiani, mutta syksy se on, joka korvan takana kuiskailee. Kohta se on täällä, kaikkien murrettujen muotisävyjen kanssa. Huomasin tänään syysmuodin saapuneen kauppoihin. Shoppailua harrastin silti vain kirpparilla (kahdet housut ja farkkumekko, jollaista en kuunaan 0lisi uskonut hankkivani), vannon nimittäin joka kerta Hennesin muovipusseja heilutellessani, etten enää kuunaan hae sieltä ainoatakaan rättiä. Kun olisikin varaa hankkia vain laatua! Kai sitä olisi, jos kuluttaisi niin kuin nyt järkevästi kulutetaan, eikä hankkisi aina niitä letkuja toppeja. Ehkä sitten joskus.
Lenkkipolut huutavat, mutta olen ollut laiska. Huomenna menen Lahteen esittelemään asuntoa uudelle asuntokauppiaalle. Jospa sen joskus saisi myytyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!