Viimeinen työpäivä alkaa kolkutella loppuaan. Huomenna alkavat opeopinnot ensimmäisellä luennolla - ennakkotehtävänkin sain tehtyä. Syksy on tullut, huomaan kietoutuessani takkiin ja kaulaliinaan. Leggingsajat ovat jo takana, nyt tarvitaan paksuja sukkahousuja. Hyvä niin, olen saanut tarpeekseni hikoilusta ja märistä hiuksista sekä levottomista öistä, kun en saa unta joko kuumuuden tai auki olevasta ikkunasta kantautuvan metakan vuoksi. Lenkkeilyäkin on ollut helpompi jatkaa, kun pelko nestehukasta ei vaani heti ulko-ovella.

Olen kai tulossa aikuiseksi. Naamakirjaa täyttävät kavereiden ja tuttujen erinäiset suhdetilojen muutokset sekä merkityt hääkuvat. Vatsakummut pyöristyvät siellä jä täällä (paitsi eivät siis täällä muuten kuin ehkä Ben&Jerry'sin vuoksi), ihmiset perustavat Koteja ja Perheitä. Tällä kertaa minä olen muutoksessa mukana, perustammehan V:n kanssa yhteisen ruokakunnan toivottavasti vielä tämän vuoden puolella. Se on jännittävää! Harmittavasti tosin muutto venyy, koska HOASilla on ymmärrettävästi ruuhkaa tähän aikaan vuodesta. Joku muukin tarvitsee kotia. Mutta toiveena olisi vuosi 2010. Olen jo aloittanut tavaroitteni perkaamisen, joskaan mikään perkuu tuskin riittää V:lle, joka ei osaa arvostaa purnukoitani tarpeeksi. Mokoma askeetti! (Vai olenko vain kateellinen kyvystä olla kiintymättä materiaan?)

Opintojen alku jännittää, uudet ihmiset ja asiat ja muut. Ja se luokan eteen meneminen, se vasta jännittääkin. Tosin olen työpaikassani kunnostautunut huonojen vitsien kertoja, ja etenkin teini-ikäisten seura laukaisee minussa halun heittää kummelijuttua minkä kieli antaa periksi. (Osa niistä sirkkusilmistä ei ole vielä ollut syntynytkään, kun minä olen jo kikattanut Mauno Ahoselle!) Katsotaan, mitä tästä tulee.

Ei tule uni, vaikka sängyssäni on mies, jonka kainaloon saisi mennä. Huomenna on vapaapäivä, tiistaina viimeinen rutistus kesätyössä. Keskiviikkona alkaa opiskelu täydellä höyryllä. Jihuu. Tänään tein baarikierroksen kolmen komean miehen kanssa. Se oli hauskaa.

Tulisiko se uni sittenkin?

Yhhyh

Inhoja vaivoja pukkasi vielä loppukesän kunniaksi, kiitos vaan. Tunnen itseni keski-ikäiseksi, mikä ei ole hyvä asia. Eipä muuta kuin apteekin itsehoitohyllylle.

Kävin katsomassa Bonoa ja muita uukakkosen poikia. Hyvin ne vetivät, show oli näkemisen arvoinen, samoin Bonon nahkabyysat. Satoikin vain hetken, sopivasti lämppärin ja itse keikan välissä. Stadikan penkit olivat jyrkät ja nuutuneet.

Muutama työpäivä vielä, ja sen jälkeen alkaakin aivan uudenlainen aherrus pedagogisten parissa. Hieman jännittää jo, vaikka onneksi seura on pitkälti tuttua ja mukavaa. Valitettavasti J tuskin tekee puolestani edes ennakkotehtävää. Nimmarini tosin ajattelin hänelle opettaa, josko selviäisi väärentämällä joistakin pakollisista vierailuista. Tunnen itseni aivan koululaiseksi. Pitäisikö mennä Tiimarin kautta kotiin ja täyttää penaali värillisillä tusseilla ja nallenmuotoisilla kumeilla? Tukka on liian lyhyt saparoiksi, mutta ehkä kehitän jonkin muun schoolgirl-lookin. Ainakin mulla on ne makeet fuksianpunaiset Adidas-tennarit, joita eräskin pimatsu kerran kehui. Näistä aineksista rakennetaan täydellinen ausku! (Ja maksoin jo liiton jäsenmaksunkin!)

Lenkkipolut on vihitty käyttöön syksyä varten, mutta sykemittarista loppui paristot. Jälleen yksi rasti kauppalistaan.

Tyyntä

Nainen on aivan uusi, tukka jäi nimittäin tänään kampaamon lattialle. Päässä sitä on entisestä enää murto-osa, ja hyvä niin. Värikin on uusi. Kampaaja kehui itseään ja syystä - lopputulos on parempi kuin uskalsin toivoakaan, vaikkei se ole kyllä läheskään sellainen kuin etukäteen ajattelin. Jännä!

Vietän aikaa yliopiston hiljaisessa mikroluokassa selvitellen syksyn opintoja. Kalenteri täyttyi jo kovaa kyytiä, vaikkei kaikista opintojaksoista ole vielä aikataulullista haisuakaan. Katsotaan niitä sitten. Missäköhän välissä sitä ehtisi muuttaa? Kai se aika löytyy samalla kuin asuntokin. Jota ei siis vielä ole.

Syksy tuoksuu jo ilmassa ja minä pidän siitä. Sandaalit napsuvat edelleen jalassa, enkä ole peittänyt ihottuman raiskaamia käsivarsiani, mutta syksy se on, joka korvan takana kuiskailee. Kohta se on täällä, kaikkien murrettujen muotisävyjen kanssa. Huomasin tänään syysmuodin saapuneen kauppoihin. Shoppailua harrastin silti vain kirpparilla (kahdet housut ja farkkumekko, jollaista en kuunaan 0lisi uskonut hankkivani), vannon nimittäin joka kerta Hennesin muovipusseja heilutellessani, etten enää kuunaan hae sieltä ainoatakaan rättiä. Kun olisikin varaa hankkia vain laatua! Kai sitä olisi, jos kuluttaisi niin kuin nyt järkevästi kulutetaan, eikä hankkisi aina niitä letkuja toppeja. Ehkä sitten joskus.

Lenkkipolut huutavat, mutta olen ollut laiska. Huomenna menen Lahteen esittelemään asuntoa uudelle asuntokauppiaalle. Jospa sen joskus saisi myytyä.

Hikeä ja hellettä riittää, eivätkä työvaatteet hengitä. 11 työpäivää jäljellä tälle kesälle, ihme, että tästäkin selvittiin. Lähellä oli.

Oma tietokoneeni on edelleen mäsänä, enkä jaksa tai saa tehtyä asialle mitään. Kotona on toisaalta ihan rauhallista ilman jatkuvaa internetin selailua, ja tietokoneeni päälle onkin jo kertynyt kasa DVD-levyjä ja graduun epämääräisesti liittyvää kirjallisuutta. Yksi klassikkoessee pitäisi raapaista kasaan, jos vain jaksaisin lukea sitä samperin Weberiä. Ehkä ensi viikolla.

Asioita on vaikea hoitaa, edes puhelimitse. Ottaa päähän käännellä samoja kiviä kerta kerran jälkeen, jankata asioita edes takaisin, säätää, olla vastuussa. En jaksa.

En jaksa en jaksa en jaksa en jaksa. Antakaa jostain jotain energiaa, ihan mitä tahansa.