Terhi kirjoitti onnellisuudesta. Minä olen onnellinen myös. Tänään saimme V:n kanssa asuntotarjouksen. Katajanokalta. Aivan unelmiemme ylittävä paikka. Asunnossa tilaa molemmille ja kissallekin. Ikkunoista näkyy meri ja jäänmurtajat. Minulla on varaa maksaa se yksinkin, sitten kun V lähtee vaihtoon.

Onnea on. Pienesti ja joskus enemmänkin.

Maailmanvalloitusta

Tuli reaalimaailmassa huutia, kun en ole bloggaillut. No, on ollut muuta tekemistä, tenttejä ja sen semmoista. Vielä on kaikenmoisia tehtäviä tekemättä, samoin yksi tentti ja kaksi harkkatuntia. Joululomani alkaa vasta 21.12. kansainvälisen oikeuden tentin jälkeen. Kestän sen. Ensi perjantaina menen ehkä kirkkoon (siis minä), siellä on Norssin konsertti ja kai jotain jumalanpalveluksen tynkää päälle, mutta sillä saa helposti pari tuntia läsnäoloa johonkin paperiin. Sitäpaitsi paikallinen tuomiokirkko on sen verran hieno, että kyllähän siellä melkein huvikseen istuu. Jopa perjantai-iltana. Ainakin jos vaihtoehtona on lukea tenttiin. En muistakaan milloin olen viimeksi ollut kirkossa - ehkä häissä muutamia vuosia sitten. Ei kuulu tunnetusti tapoihin.

Paukkupakkaset tulevat iholle ja ihon alle. Vannoin, että viime talvena ostamani takki palvelee vielä, mutta jotenkin kylmältä se silti tuntuu. Sain viikonloppuna äidiltä hänen kutomansa lapaset, mitä pidän pienimuotoisena ihmeenä - minun äitini ei todellakaan harrasta käsitöitä. Ehkä hän mummoutuu vähitellen, vaikka väittääkin toistaiseksi olevansa varsin tyytyväinen isotädin kunniakkaaseen asemaan serkkuni tyttösille.

Itse tapasin ihanan vauvan lauantaisissa pikkujouluissa. Voi mikä suloinen möhkäle hän olikaan! Viitisen viikkoa taitaa jo neidillä olla ikää ja ensi viikonloppuna hän saa ikioman nimen. Pikkujouluja on tosiaan riittänyt, nämä mainitut olivat kolmannet viikon sisään. Mistäköhän johtuu, että eräätkin kehitysesseet ja tenttiinlukemiset ovat jääneet ns. viime tippaan...? No, suunta oli ihan hyvä, sillä selvisin majapaikkaan vaikeuksitta enkä hukannut lapasia. Anteeksi Sanna, mutta olen tainnut viimeisimpien pikkujoulu- ym. huvitusten yhteydessä hukata molemmat minulle lahjoittamasi lapasparit. Nyyh.

Lomaan on tosiaan vielä viikko, vaikken oikeastaan ole laskenut juurikaan sen varaan: tekemistä on, paljon. Mutta jos nyt muutaman päivän ottaisi rennosti ja vetäisi niin paljon suklaata kuin napa ottaa vastaan. Ja ehkä lähden ulkomaillekin, kuka tietää... Vähintään brunssille ja illastamaan pääkaupungin sykkeeseen.

Ulkomaille lähden kuitenkin viimeistään maaliskuun ensimmäisellä viikolla, lähdemme nimittäin huippulikkojen kanssa juhlimaan sekä 26-vuotista elämääni että hiihtolomaamme Edinburghiin viskinkatkuun. Liput ostettiin perjantaina, meikän luottokortilla. Onneksi olin juuri edellisellä viikolla hakenut tonnin lisää luottoa. Saattaapi tulla tarpeeseen tuolla mualimalla. Toiset nimittäin hulluttelee luottokortilla, toiset opintolainalla. Ja jotkut ostavat luontoarpoja ja raaputtavat kummisedän lahjoittamasta joulukalenteriarvasta hullunkiilto silmissään joka aamu yhden luukun.

Ensimmäinen luukku avattu!

Olen viettänyt jo monta päivää käytännössä verkkareihin hukuttautuneena, tukka sikin sokin ja tenttikirja naaman edessä. Neljä tenttiä olisi edelleenkin luvassa seuraavien viikkojen sisään, joten muu ei nyt auta. Lisäksi on tekemättä muutakin. Onneksi tässä hienossa tietokoneessani on näppärä muistilapputoiminto, joten käytin äsken monta arvokasta minuuttia to do -listoja kirjoitellen. Tietenkään ei ole yhdentekevää, millä fontilla ne tehdään, hyvänen aika. No, sen lisäksi sain luettua pitkälle kolmatta sataa powerpoint-diaa, eikä kirjoistakaan ole lukematta kuin enää 3/4 viimeisestä, joskin kuivahkosta opuksesta. Ja tentti on sentään vasta ylihuomenna - minähän olen jo melkein oppinut tavoille!

Glögiä tuntuu kuluvan litrakaupalla, mutta ei se mitään. Olen myös kaivellut esiin kaikki kätköissä vuosikausia maanneet kynttilät, ja aion polttaa ne kaikki pois vielä ennen joulua. HAH. Minähän kyllä kovasti tykkään kynttilänvalosta ja kaikenlaisesta tilpehööristä, mutta välillä se ihan unohtuu. Tänä kesänä sain kyllä Lauralta niin kauniin lyhdyn, että siinä kelpaa poltella ihan erikseen hankittuja tuoksukynttilöitäkin. Olenpas romanttinen ja tunnelmallinen. Tai sitten en.

Tänään olisi sään puolesta ollut ihanteellista painella kunnon juoksulenkille, mutta taidan säästellä voimiani huomiseen sulkapallo-otteluun. Viime viikolla nimittäin hävisin räikeästi 2-1, enkä tahdo joutua samaan häpeään uudelleen.

Suosittelen

Lauantaina kävimme V:n kanssa syömässä pitkän kaavan mukaan Amigossa Tehtaankadulla. Tapaksina talon tomaattivalkosipulileipää, valkosipulisieniä ja juustoa, pääruoaksi mieheke otti lihavarrasta ja minä Paimentytön kanaa, jota päällysti about 250 gramman vuohenjuustonokare (nommmmmmmm!). Juomana tietenkin viiniä, Raimat Abadia Crianza. Erittäin hyvä!

Kuva: www.meiranova.fi

Viereisessä pöydässä ruokaili varmaan yhdeksänkymppinen setä, joka ei enää kovin hyvin nähnyt. Ei haitannut menoa, herra oli selvä kanta-asiakas, jolle tarjoilijat toivat "sen tavallisen" ja neuvoivat, millä puolella lautasta on salaatti ja kumman käden puolella on olutlasi. Jälkiruoaksi tietenkin kahvi ja konjakki. Illallisen jälkeen yksi tarjoilijoista saattoi sedän taksiin. Juuri näin!

Kuva: www.fonecta.fi

Mää diggasin, menkää ihmeessä muutkin!

Voikohan olla mitään parempaa kuin aamiainen (kahvia, mansikkapirtelöä, paahtoleipää kunnon juustolla) valmiiksi pöytään katettuna ja miehen lupaus lähteä shoppailuseuraksi helsinkiläiseen ostoskeskukseen ja TAIKin joulumyyjäisiin?

Mitäköhän täällä on meneillään?