23. joulukuuta 2021

Anu Lahtinen: Ebba, kuningattaren sisar

 


Joskus kaipaan opiskeluaikoja niin, että meinaan käpristyä kasaan. Kaipaan yliopistoa, päättymättömiä tenttikirjapinoja, hämmentäviä, inspiroivia ja tyystin yli hilseen meneviä (metafysiikka never forget) luentoja, arkistojen kaivelua (Turun maakunta-arkisto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto, graduni syntysijat), opiskelijaelämää, kirjoittamista, oivalluksia. Historianopiskelu oli ihanaa.

Onneksi historianopiskelusta jää käteen paljon, vaikka historiatiede sinänsä tarjoaa peruskoulun aineenopettajalle lähinnä tukirangan ja muutamia työkaluja, joita voi hyödyntää silloin, kun varsinainen kasvatus- ja ihmistyö tarjoaa pienen tilan myös substanssille. Minulle historianopiskelusta on ollut iloa ja hyötyä siinäkin mielessä, että se on avannut tien loppumattomaan uteliaisuuteen. Ei oikeastaan ole sellaista historian osa-aluetta, josta en saattaisi kiinnostua, jos esitystapa on sopiva.

Ja tässäpä jälleen sellainen kirja, joka saa kurkistamaan menneisyyden ihmisten maailmaan uteliaana ja hämmentyneenä siitä, miten paljon tiedettävää ja ymmärrettävää ja opittavaa historia voi tarjota, kun se eteen tarjoillaan.

Ebba Stenbock oli aatelissuvun tytär, Kustaa Vaasan leskikuningatar Katarinan sisar, vapaaherra ja Suomen käskynhaltija Klaus Flemingin vaimo, kunnioitettu rouva Ebba, suuren lapsikatraan äiti, Turun linnan emäntä. Anu Lahtisen Ebba, kuningattaren sisar on elämäkerta Ebba Stenbockista, naisesta, joka eli vaiherikkaan elämän 1500- ja 1600-lukujen vaihteen Suomessa.

Voinee sanoa Ebban elämän olleen monin tavoin tyypillistä tuon ajan aatelisnaisen elämää – ja samaan aikaan poikkeuksellista ja tietenkin itsessään ainutlaatuista. Ebballa oli aitiopaikka valtataisteluihin, aatelissukujen välisiin suhteisiin, hyviin ja huonoihin aikoihin. Hän synnytti ja hautasi lapsiaan, neuvoi ja karttoi puolisoaan, eli ennen kaikkea tiiviissä suhteessa omiin sisariinsa ja näiden perheisiin. Teki mitä täytyi, joskus ehkä enemmänkin ja aina ei sitäkään.

Lahtisen käsissä Ebbasta ja hänen ajastaan saa monipuolisen ja kiinnostavan kuvan. Tekstin äärellä myhäilee ja ihastelee tutkimuksen teon ja lähteisen löytämisen, käyttämisen ja tulkinnan taitoa. Kun tutkitaan menneisyyden yksilöitä, joiden oma ääni on ollut mullan alla jo vuosisatoja, syntyy paljon aukkoja, joiden täyttämisen kanssa on oltava varovainen. Mitä ihminen ajatteli, mitä tunsi, mitä halusi? Päätelmät on tehtävä fragmenteista, sivuäänistä, joskus myös yleistyksistä ja arvauksista. Ebba itse jääkin kaikesta huolimatta hieman arvoitukseksi, persoonaksi, joka eli oman ainutlaatuisen elämänsä ja jätti omat jälkensä – tai oli myös jättämättä.

Ebba, kuningattaren sisar on kirja, jonka lukeminen ilahduttaa ja innostaa. Kustaa Vaasan jälkeisen Ruotsin kruununperimystaistelut, nuijasota ja vähitellen muotoaan hakeva ja suurvallaksi nousemassa oleva Ruotsi ovat aihepiirejä, joihin harva historianharrastaja täysipainoisesti paneutuu. Kenties modernimpi historia on monen mielestä kiinnostavampaa, sen lähteet ja lähestyttävyys ovat ehkä matalamman kynnyksen takana kuin 1500–1600-lukujen maailma.

En kerta kaikkiaan keksi, mistä moittisin tätä teosta. Se on tiivis, ilmaisultaan selkeä ja konstailematon, aihepiiriltään rajattu ja perusteltu, huolella lähdeviitoitettu ja varmasti oivaa ja tavoitettavissa olevaa yleistajuista luettavaa kelle tahansa aihepiiristä kiinnostuneelle – ja toki niillekin, jotka vielä empivät!

Ebba, onneksi sain tutustua sinuun juuri nyt! Muistutit, kuinka onnekas olen, kun maailma on valmis tarjoamaan koko ajan uutta ja kiehtovaa tietoa, kun sitä vain on valmis vastaanottamaan.


PS. Olen muuten lukenut ja kirjoittanut myös Anu Lahtisen reilun 10 vuoden takaisesta teoksesta Pohjolan prinsessat – viikinkineidoista renessanssiruhtinattariin ( Atena 2009), jota suosittelen ilolla niin ikään!


Anu Lahtinen: Ebba, kuningattaren sisar
Atena 2021
196 s.

Omasta hyllystä.


6 kommenttia:

  1. Tämän kirjan voisi kyllä lukea, historia kiinnostaa minuakin. Tosin vain puhtaasti harrastelijana. Hyvää joulua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harrastuksena oikein hyvä ja kannatettava! Toivottavasti tykkäisit.

      Poista
  2. Historia on todella jännittävää luettavaa ja kun kyseessä on historialliset naiset, jotka ovat melkeinpä päässeet unohduksiin hautautumaan, historia muuttuu ainakin itselleni, vielä kiinnostavammaksi ja jännittävämmäksi. Harrastan sukututkimusta ja harmistun aina, kun naiset on kirjoitettu isänsä nimillä mm. Matsdotter, Thomasdotter, Johansdotter. Puolet historiasta jää unohduksiin, jos naisista ei ole tietoa.
    Kiitos tästä postauksesta.

    Hyvää joulua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukututkimus on varmasti kiinnostavaa! Äitini on niin ikään innostunut siitä ja päässyt penkomaan jo aika pitkälle menneitä sukupolvia. Onneksi naiset ovat jo pidempään olleet keskeisessä roolissa ns. virallisessa historiankirjoituksessa, mutta paljon on vielä tekemistä. Ja paljon on päässyt hukkumaan jo aiemmin.

      Poista
  3. Kiitos kiinnostavasta kirjavinkistä! Voisin ehdottaa tätä ensi lukuvuonna luettavaksi ohjaamaani Elämäkerralliseen lukupiiriin.

    Samaistun muuten täysin alussa kuvaamaasi yliopistokaihoon! Kaipaan ihan valtavasti yliopistoa ja näen välillä unia, joissa saan taas opiskella. Kun herään, pettymys on valtava ja karvas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, hienoa! Tätä kannattaa kyllä harkita suuresti. Inhimillisen kokoinen ja sisällöltään tavoitettavissa oleva kirja, jolla on paljon annettavaa lukijalle.

      Ah, sinäkin, kaipailija! Tajuan kyllä jossain järkeni perukoilla, ettei opiskelu varmastikaan olisi enää ihan samanlaista, eikä noita omia opiskeluaikoja kaikilta osin kannata oikein mistään syystä kaivatakaan, mutta nostalgia maittaa silti toisinaan aika hyvin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!