Kuukauden kieli -haasteessa oli huhtikuussa vuorossa portugalin kieli. Tiesin jo haasteen aloittaessani, että lukisin siihen José Saramagoa. Olen lukenut Saramagolta aiemmin vain Elefantin matkan, ja se jäi mieleeni erikoisen rytminsä vuoksi. Ystäväni on jo vuosia suositellut minulle Kertomusta sokeudesta, joten nyt sain lopultakin itseni tarttumaan siihen. Kannatti.
Eräänä päivänä mies sokeutuu yllättäen ollessaan autossaan liikennevaloissa. Tuntematon hyväntekijä saattaa hätääntyneen miehen kotiinsa (ja sivumennen sanoen varastaa samalla reissulla auton). Käynti silmälääkärillä ei tuota vastauksia: sokeus ei vaikuta johtuvan mistään määriteltävissä olevasta syystä, vaikka silmälääkäri jääkin tapausta suuresti pohtimaan.
Pian ilmenee, että kyse on voimakkaasti leviävästä epidemiasta. Sokeat suljetaan reservaatteihin, sillä leviämismekaniikkaa ei kyetä diagnosoimaan eikä siis estämään mitenkään. Vain ruokaa ja aivan välttämättömiä tarvikkeita toimitetaan sokeiden käyttöön. Itsekin sokeutuneen silmälääkärin vaimo lähtee miehensä mukaan reservaattiin, vaikka jostain syystä näkee edelleen.
Sokeiden keskinäinen solidaarisuus joutuu koetukselle, kun kilpailu yhä vähenevistä resursseista alkaa. Hallituksella ei ole selvästi aikomustakaan helpottaa sokeutuneiden yhä raaistuvaa tilannetta. Ihmisyydellä voi pian pyyhkiä lattiaa.
Saramago kirjoittaa vimmaisella tyylillä, johon tottuminen vie aikansa. Virkkeet ovat pitkiä, välimerkit yliarvostettuja, kuvailu laajaa. Lukemiseen saa keskittyä, mutta kun rytmin mukaan pääsee, se vie.
Hyytävä tilanne ja yhä kaoottisemmaksi muuttuva maailma ravisuttavat paatuneempaakin lukijaa: dystopia on todella vain silmänräpäyksen päässä. Kaaos kehittyy nopeasti hallitsemattomaksi ja ihmiset ryhtyvät eloonjäämiskamppailuun, jonka jälki ei ole kaunista. Romaani saa pohtimaan, millä keinoin hallitsemme elämäämme ja toisiamme ja mihin kaikkeen olemme valmiita ja missä rajat kulkevat. Ihmisen itsekkyys korostuu, kun "alkuperäisten" sokeiden pientä joukkoa lukuunottamatta minkäänlaista yhteishenkeä tai voimien yhdistämistä ei tunnu olevan olemassakaan.
Saramago on eittämättä mieleenpainuva kirjailija, armoitettu tarinankertoja, tarkkasilmäinen havainnoija. Kertomus sokeudesta on romaani, joka osuu kipeästi, paljastaa sellaista, mitä ei haluaisi katsoa – eikä nähdä.
José Saramago: Kertomus sokeudesta
Suomentaja: Erkki Kirjalainen
Tammi 1997
372 s.
Ensaio sobre a Cegueira (1995)
Kirjastosta.
__________
Toisaalla: Kirjaluotsi, Nannan kirjakimara
Haasteet: Kuukauden kieli -haaste, Helmet-haasteen kohta 15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja. Erkki Kirjalainen (1944–2008) palkittiin Kääntäjien valtionpalkinnolla vuonna 2000 ja Mikael Agricola -palkinnolla vuonna 2001.
Onpa mukava nähdä Saramago blogifeedissä - hänestä ei kovin paljoa enää puhuta. Pidän Saramagon omintakeisesta tyylistä kovasti mutta se vaatii lukurauhaa. Jos Saramagon Toinen minä ei ole sinulle tuttu, suosittelen sitä!
VastaaPoistaTotta, Saramago ei taida olla mikään kaikkein näkyvin kirjallinen hahmo Suomessa, vaikka uusia suomennoksiakin on viime vuosina tullut. Jatkan ehdottomasti hänen tuotantoonsa tutustumista, kiitos siis vinkistä!
PoistaSaramago on todella kiehtova kirjailija, minulla on parhaillaan Ricardo Reisin viimeinen vuosi kesken ja nautin hänen kirjoitustyylistään, joka suorastaan imaisee mukaansa.
VastaaPoistaTämä Kertomus sokeudesta on ehdottomasti lukulistalla, sen sisarteos Kertomus näkevistä teki minuun jokunen vuosi sitten hyvin voimakkaan vaikutuksen.
Se tosiaan imaisee, vaikka alkuun tekee mieli pyristellä vastaan. Sitten kun antaa periksi omille ennakkovaatimuksilleen, lukeminen on iloa. Kertomus näkevistä on minun listallani, nämähän ovat sisarteokset. Toivottavasti ehtisit pian tarttua tähän, on todella vaikuttava lukukokemus!
PoistaTämä on kaikkien aikojen suosikkejani, kuten myös Kertomus näkevistä, joka on yhtä terävä mutta minusta satiirisempi ja humoristinenkin - sille nauroin monesti, tämän kanssa haukoin lähinnä henkeäni. Mulla oli vahva Saramago-vaihe pari vuotta sitten, just ennen blogini perustamista, mutta hyllyyn on kertynyt jo hänen tuotantoaan odottamaan spesiaalihetkeä. Sitten luen ja hehkutan blogissakin.
VastaaPoistaTäytyy kyllä lukea lisää Saramagoa, hän on niin omintakeinen kirjoittaja ja romaaneissa on monta tasoa, joita tarkastella. Toivottavasti spesiaalihetkesi tulee pian ja pääset jälleen suosikkisi kimppuun.
Poista