Maailma voi loppua niin monella tapaa, ja niin moneksi voi loput ymmärtää. Philip Teirin uusi romaani Tällä tavalla maailma loppuu porautuu Pohjanmaan rannikolla vietetyn kesän pinnan alle kipeästi ja ilkikurisesti. Julian ja Erikin perhe suuntaa kesäksi Helsingistä Maitolahteen, Julian lapsuudenkesien maisemiin. Julian pitäisi kirjoittaa toista romaania, Erikillä on paljon lomaa jemmassa. Itse asiassa sitä on hamaan tulevaisuuteen asti, sillä juuri ennen lähtöä päättyneet YT-neuvottelut ovat tuoneet hänelle kenkää. Perheelle sitä on vaikeaa sanoa, aina voi odottaa huomiseen.
Lapset, teini-ikään tullut Alice ja pari vuotta nuorempi Anton joutuvat keksimään monenlaista puuhaa viihdyttääkseen itseään vieraassa maastossa. Naapuritilalla majaansa pitää maailmanloppua odottava ympäristöliike, jonka johdossa on Julian lapsuudenystävä Marika miehensä Chrisin kanssa. Myös Erikin maailmanmatkaajaveli Anders palaa epäonnistuneelta Vietnaminmatkaltaan Suomeen ja liittyy seuraan.
Tällä tavalla maailma loppuu on takakannen mukaan hauskanhaikea, johon määritelmään on helppo yhtyä. Kirja on kepeä muttei heppoinen, helpostiluettava ja kuitenkin huolella kirjoitettu. Viehätyin erityisen paljon Teirin tavasta kuvata hahmonsa. He ovat monipuolisia, aiheuttavat kitkaa toisilleen ja jäävät sopivalla tavalla arvoituksiksi. Näkökulman vaihtaminen, uusien tapahtumien ja puolien paljastaminen ja hillitty salaaminen onnistuvat kautta linjan.
Tapahtumat kesän kuluessa eivät ole ylen dramaattisia, ja silti niihin tuntuu kiteytyvän paljon olennaista. Avioliiton saranat narisevat monella tapaa, lapsuus muuttuu nuoruudeksi, nuoruus aikuisuudeksi. Omista muistoista on rimpuiltava irti, annettava niiden maailman päättyä omaa rataansa. Myös unelmilla on joskus tapana kohdata loppunsa, niin nytkin. Samalla luonto ja ympäristö Maitolahden ympärillä elää ja muuttuu, kuten tekee myös talo, jossa Julian ja Erikin perhe kesää viettää.
Toisaalta lopussa voi olla uuden alku, kun vanhat jäänteet ja painolastit kipataan pois. Ehkä maailma ei vielä lopukaan, ehkä jotain uutta tulee tilalle.
Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu
Suomentaja: Jaana Nikula
Ulkoasu: Sanna Mander
Otava 2017
287 s.
Så här upphör världen (2017)
Kirjastosta.
________
Toisaalla: Kirja hyllyssä, Hurja Hassu Lukija
Haasteet: Helmet-haasteen kohta 18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa, 56. luettu kirja 100 kirjaa vuodessa -haasteessa
Pidin paljon Teirin Talvisodasta, joten odotan mielenkiinnolla tätä. "Kirja on kepeä muttei heppoinen, helpostiluettava ja kuitenkin huolella kirjoitettu." Hyvältä kuulostaa!
VastaaPoistaOlen vähän ihastunut Teiriin, hänen tekstissään on jotain todella viehättävää ja vetoavaa. Tarina kulkee nikottelematta ja sen uskoo hyvin helpolla. Suosittelen!
PoistaMäkin pidän paljon Teirin tavasta kuvata henkilöitään, ja muutenkin koko hänen kirjoittamistyylinsä miellyttää.
VastaaPoistaTässä kirjassa viehätti myös se, kuinka kaikki tuntui liittyvän kaikkeen, aiheet vahvistivat toisiaan ja muodostivat yhdessä voimakkaan ja yhtenäisen kuvan, voisipa sanoa jopa kannanoton. "Hillitty salaaminen" on hyvin sanottu, ja miten ovelasti se tässä revitäänkään auki.
En minäkään tätä miksikään tuomiopäivän ennustukseksi lukenut, mutta jonkinlaiseksi avoimuuden ja toiminnan julistukseksi ehkä kuitenkin.
Kyllä, tässä on sellaista virettä, joka kannustaa ajattelemaan, että keskustelulla ja avoimuudella on väliä ja niitä kannattaa suosia kaikissa ihmissuhteissa. Tämänkin kirjan perhe olisi voinut niin paljon paremmin, jos sen jäsenet saisivat oman suunsa auki ja toisaalta kuuntelisivat, mitä muut puhuvat. Odotan innolla Theirin seuraavaa kirjaa.
Poista