22. helmikuuta 2016

Jean Kwok: Käännöksiä



Tässä kirjoituksessa nurisen kirjan juonesta ja kerronnallisista ratkaisuista avoimen närkästyneesti, joten jos haluat välttää juonipaljastukset, kannattaa jättää lukematta.


Hongkongilainen tyttö Kimberly muuttaa äitinsä kanssa New Yorkiin paremman elämän toivossa. Äiti on sairastanut pitkään tuberkuloosia ja menettänyt työnsä musiikinopettajana, isä on kuollut. Kimberly ja äiti päätyvät Paula-tädin hoteisiin, mutta huolenpidon sijaan suuntana on purku-uhan alla oleva röttelö ja työpaikkana aamusta iltaan pääosin laittomalla työvoimalla pyörivä vaatetehdas.

Kimberly on matemaattisesti lahjakas ja etenee koulupolullaan kielipuolisuudestaan huolimatta erinomaisesti lopulta huippuyliopistoon asti. Ystäviä on tosin vaikea saada, sillä alkuun tiellä on kielimuuri ja sen jälkeen häpeä köyhästä taustasta ja surkeista kotioloista. Vuosien kuluessa elämä uudella maalla kuitenkin asettuu uomiinsa.

Jean Kwokin Käännöksiä on tuhkimotarina, selviytymistarina ja siirtolaistarina. Se kuvaa lahjakkuudella saavuttettavaa sosiaalista nousua, heikomman hyväksikäyttöä ja sinnikkyyden merkitystä nuoren tytön kasvukertomuksen kautta. Samalla se on kertomus kulttuurien törmäyksestä ja maahanmuuttajien kamppailusta oman ja uuden kulttuurin välissä.

Lukukokemus jätti todella ristiriitaisen olon. Periaatteessa tulin oikein hyvin viihdytetyksi, sillä siirtolaistarinat kolahtavat minuun yleensä sen kummemmin nikottelematta, ja Kimberly on mukavan kipakka pakkaus päähenkilöksi ja minäkertojaksi. Kielelliset ja kulttuurilliset väärinymmärrykset värittävät tarinaa uskottavasti ja sisukkuus sopeutumisessa onneksi palkitaan.

Äidin ja tyttären symbioottinen suhde ja ehdoton keskinäinen kiintymys sen sijaan hieman mietitytti, samoin pohdin, millä ihmeen ajalla Kimberly teki koulutehtävänsä työskennellessään kaiken vapaa-aikansa vaatetehtaalla. Teini-iän muutamat irtiotot jäivät myös jotenkin irrallisiksi, sillä vaikka jatkuvasti suorituskykynsä ylärajoilla olevan nuoren naisen halu relata onkin kovin ymmärrettävä, se oli jossain määrin ristiriidassa muuten vahvaksi kuvatussa äidin toiveita ja perheen kunniaa korostavassa ympäristössä.

Tämäntyyppisissä kertomuksissa kaipaisin myös jonkinlaista suoraviivaisempaa "otetaan kohtalo omiin käsiin" -asennetta, ja empatiani määrä on rajallinen, kun kirjan henkilöt alistuvat huonoon kohteluun, vaikka voisivat panna sille vastaankin. Käännöksiä kuvaa kyllä sujuvasti pattitilannetta, johon perhesuhteiden kunnioitus, hierarkia ja velka voivat ihmisen ajaa, mutta siihen nähden pidin erikoisena, kuinka helppoa siitä lopulta oli vuosikausien raatamisen jälkeen irrottautua. Miksei aiemmin?

Ja voi yhden tähden millaisia kliseitä lukijalle tarinan loppupuolella tarjoillaan! Tietenkin Kimberly tulee ensimmäisestä seksikerrasta raskaaksi ja tietenkin raskaudesta tulee merkitsevä käännekohta unelmien ja elämän suunnan kannalta. Ja kyllä, Kimberly on niin hyvä ihminen, että kaikkien kannalta hyveellinen ja hieno ratkaisu on mahdollinen.

Yäk.

Ilman loppuosan kliseitä ja jeesusteluja olisin pitänyt Käännöksiä ihan mukavana välipalaopuksena, mutta ne lässäyttivät lukukokemuksen totaaliseksi pannukakuksi.


Jean Kwok: Käännöksiä
Suomentaja: Ulla Lempinen
Ulkoasu: Lisa Fyfe / Satu Kontinen / Taina Leino
Bazar 2012 (1. painos 2011)
228 s., e-kirja
Girl in Translation (2010)

E-kirja kirjastosta.

_______

Toisaalla: Lumiomena, Kirjainten virrassa, Kirjoihin kadonnut, Oksan hyllyltä, Notko, se lukeva peikko, Kirjava kammari, Kirjojen parissa, Kujerruksia, Sinisen linnan kirjasto, Kirjasähkökäyrä      

Kurjen siivellä ja Maailmanvalloituksessa matkustan Hong Kongiin.

13 kommenttia:

  1. Haa, en muuten muistanutkaan tuota osuutta lopusta! No nyt kun sanot, niin se on tosiaan melkoinen lässähdys. Taisin jo goodreadissa kommentoida, että pidin tästä paljon nuorena, mutten tiedä pitäisinkö enää. Ehkä en edes yritä ottaa selvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata, suosittelen hyvien lukumuistojen vaalimista huolella. :)

      Poista
  2. Minä tykkäsin kirjasta. Kimberlyhän oli lahjakas oppilas. Hyvät oppilaat ehtivät tehdä oppitunneilla tehtävät. Oppitunnin vetäminen on aika vaativaa, kun on oppilaita, jotka eivät osaa ollenkaan ja sitten niitä joille kaikki on helppoa ja lisätehtävätkään eivät riitä. Kysyin omilta pojilta, että miksi he eivät lue koskaan kokeisiin, niin he sanoivat, että ei tarvitse, kun seuraa tuntiopetusta, niin osaa. Keskiarvot molemmilla 9. Ainoa mitä kyselin, niin sanakokeisiin sanoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta se ei silti ollut kirjassa uskottavaa, etenkään enää yläkoulu-/lukioaikana. :) Vaikka paljonhan Kimberly työskenteli esim. siellä koulun kirjastossa, missä varmaan ehti sitten tehdä omiakin tehtäviään.

      Poista
  3. Suketus, minäkin petyin kirjaan ja ihmttelin, miten muita eivät äsryttäneet samat asiat kuin minua. Tämä oli ilmestyessään blogistaniassa varsin suosittu ja tunsin olevani todellinen vastarannan kiiski.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä jännä, kuinka alkaa kyseenalaistaa omaa lukemistaan ja lukukokemustaan, jos on jostakin kirjasta selkeästi eri mieltä kuin monet muut sen lukeneet. Vaikka ainahan se on niin henkilökohtaista, lukukokemus on jokaisella omansa.

      Poista
    2. Well...tavallaan en kyseenlastanut, en viime vuonnakaan, kun tein vuoden teilaukseni. Tuon blogiini vain kirjoja, joista pidän, mutta jos näyttää että voisi mennä yli puolet hyvän puolelle, kirjoitan siitä. Minua ei kovasti kiinnosta lukea kirjoja, jotka eivät anna minulle mitään ja tämä vaikutti varsin mukavalta, vaikkakin kevyehköltä kirjalta. Pidin siis pääni ja pidän edelleen siitä, miten itse tämän koin. Ja nyt saan sitten vihdoin lukea, että samat asiat ovat ärsyttäneet meitä molempia.

      Viime vuotinen meni järkyttävän pettymyksen piikkiin, sillä kirja, jota todella odotin, oli vuoden suurin pettymykseni.

      <3

      Poista
  4. Luin tämän enkuksi, joten viehätyin kirjasta ehkä siksi. Pitäisi ehkä lukea myös suomeksi, niin huomaisin, viehättääkö kirja tarinanankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käännösvirheet ja väärinkäsitykset olivat kirjan parasta antia, kuvasivat hienosti sijattomuutta ja vierautta. Toimivat siis mielestäni hienosti suomennoksessa.

      Poista
  5. Jännä, etten juurikaan muista tästä kirjasta mitään, mutta muistan lukeneeni tätä imettäessäni esikoista. Kaikenlaisiin muistoihin kirjat jäävätkin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, niinpä, joskus muistaa paremmin tilanteen, jossa kirjaa on lukenut kuin kirjan itsessään.

      Poista
  6. Luin Jean Kwokin Käännöksiä ja Guon Pieni punainen sanakirja rakastavaisille Kurjen siivellä -lukuhaasteeseen. Guon huumori miellytti minua. Kummassakin kirjassa tulee hyvin esiin, että huonolla kielitaidolla antaa itsestä epäedullisen kuvan.
    Äidin ja tyttären suhde mietitytti myös minua. Lopun kliseisyydestä ärsyynnyin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan ehdottomasti tuon Pienen punaisen sanakirjan rakastavaisille omalle lukulistalleni. Olen innostunut aasialaisesta kirjallisuudesta tämän lukuhaasteen myötä, ja mieli tekee lukea paaaaaljon lisää.

      Tämä Käännöksiä on jo haipunut pitkälti mielestä, vaikka ärsyyntymisen tunteen kyllä muistan edelleen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!