7. toukokuuta 2015

Julie Orringer: Näkymätön silta



Olo on pöhnäinen. Kuin kurkkuuni olisi kaadettu litra siirappia, minkä jälkeen minut olisi pakotettu karuselliin ja kielletty sen jälkeen oksentamasta.

Julie Orringerin Näkymätön silta on historiallinen romaani, rakkausromaani ja sotaromaani. Se kertoo unkarinjuutalaisesta perheestä ja etenkin sen keskimmäisestä pojasta, Andraksesta. Andras lähtee Unkarista Pariisiin vuonna 1938 opiskelemaan arkkitehdiksi. Vaatimattomista oloista ponnistava nuorukainen on saanut stipendin, mutta menee myös töihin teatterin tarpeistoavustajaksi. Uusia ystäviä ja vihollisiakin löytyy, ja yleinen ilmapiiri alkaa kiristyä juutalaisten osalta.

Ja Pariisi – siellä odottaa tietenkin myös Rakkaus ja Intohimo. Baletinopettaja Klara, kohtalokas vanhempi (=kolmekymppinen) nainen, saa Andraksen pauloihinsa, ja rakkaussuhde syttyy Pariisin taivaan alle. Ah! Klaralla on traaginen menneisyys Budapestissä, ja historian kiemurat alkavat vähitellen avautua.

Kirjan ensimmäinen puolisko kuluu pääosin Pariisissa pääosin juutalaisten henkilöiden elämää seuraten. Toinen osio kirjasta sijoittuu Budapestiin ja muualle Unkariin, sillä poliittisen liikehdinnän vuoksi Andraksen ja Klaran on poistuttava Ranskasta. Luvassa on toinen maailmansota, työleirikomennuksia, nälkää, pelkoa, kuolemaa ja suuria tunteita.

Näkymätön silta julkaistiin muutama vuosi sitten, ja siitä on aika ajoin näkynyt tekstejä blogeissa. Kirjasta on pidetty paljon, ja se on tuonut monelle lukijalle erinomaisia lukuhetkiä.

Minulle ei.

Jo ensimmäisen parinsadan sivun aikana pohdin useaan otteeseen, miksi luen tällaista kirjaa ja miksi en vain jätä sitä kesken, kun en selvästi innostu tarinasta tai sen henkilöistä ollenkaan. En osaa edelleenkään vastata, miksi luin kirjan loppuun.

Miksi en pitänyt kirjasta?

1) Se on ällöttävän siirappinen. Se yrittää olla muuta, mutta ei onnistu. Kirjailijalla keulii kovasti, mitä tulee laatusanojen käyttöön ja muuhun kuvailuun – oli kyse sitten ihmisistä, paikoista tai tunnetiloista. Esimerkki:

Hänen silmänaluksensa sinersivät ja ihon persikkainen kulta oli kalvennut norsunluun väriseksi. Klara näytti läpikuultavalta, aivan kuin tuuli olisi puhaltanut hänet sisältä tyhjäksi. Hän liikkui kuin jokaista jäsentä olisi särkenyt.

Öh. Yäk? Tarina kerrotaan Andraksen näkökulmasta, ja anteeksi nyt vaan: ei kuulosta parikymppiseltä nuorukaiselta. Norsunluun väriseksi kalvennut ihon persikkainen kulta... COME ON.

2) Kirjaa varten on tehty selvästi paljon taustatutkimusta. Se pohjaa ilmeisesti osittain kirjailijan suvun historiaan. Ajankuvasta en naputa, sen kyllä ostin sellaisenaan. Mutta tietynlaiset yksityiskohdat vetävät mattoa alta. Aivan kuin kirjailijan olisi viimeiseen saakka ja vielä kerran vakuuteltava, että kyllä tässä on muuten tutkittu asioiden tolaa, uskokaa nyt please:

Uupumuksesta sekaisin Andras tavasi aseman kylttiä. TYPKA. Kieli pikaisesti ylähampaita vasten ja huulet hetkeksi yhteen ennen äännettä "ka", unkarin kielen diminutiivia. Andraksen läpi humahti helpotus: he eivät olleetkaan itärintamalla. He olivat yhä Unkarin rajojen sisällä.

Jep, sodan sytyttyä, matkalla tuntemattomaan määränpäähän tavarajunan vaunussa sitä totisesti funtsailee unkarin kielen diminutiivia.

3) Kirjan henkilöt ovat moraaliltaan jotain muuta kuin perinteistä ihmisrotua. He ovat aivan toivottoman hyviä ihmisiä, eettisiä, hyveellisiä ja pahaa tarkoittamattomia. Tavallinen tallaaja alkaa kyseenalaistaa omaa moraaliaan kirjaa lukiessaan. Onko minussa jotain vikaa, kun en ole noin hyvä ihminen? Andras on oikea unelmien vävypoika ekstrakerroksella kiilloketta, ja Klara taas taantuu silmin nähden hetkissä vuosikaudet itsellistä ja kiehtovaa pariisittaren elämää viettäneestä aikuisesta naisesta Andraksen herkäksi ja haavoittuvaiseksi nuorikoksi. Huoh.

Enkä edes lähde siihen, millaista eloa ne nännit ja rintojen ja lantion kaaret ja litteän vatsan häilyvät arvet tarinan kuluessa elävät...

Loppuun on todettava, että kyllä Näkymättömällä sillalla on se ansio, että luin sen kaikesta huolimatta loppuun. Toisen maailmansodan tuiskeet kuvataan kirjassa tuoreesta näkökulmasta, sillä rintamalla siinä ei olla, vaan Andras kumppaneineen joutuu työleireille, joiden miljöötä ei ole vielä puhki kaluttu.

Näköjään lukukokemuksesta kirjoittaminen auttaa. Enää ei tunnu ihan niin ylettömältä. Jääköön Näkymätön silta vähitellen omalta osaltani armeliaasti unohduksiin.


Julie Orringer: Näkymätön silta
Suomentaja: Kristiina Savikurki
Ulkoasu: Katja Kaskeala
Otava 2011
755 s.
E-kirja
The Invisible Bridge (2010)

Oma e-kirjaostos.

_____

Toisaalla: Nenä kirjassa, Luettua, Lukuisa, Kirjahamsterin lukuvinkit, Ajatuksia kirjamaasta, Leena Lumi, Lukemisen kartasto, Kolmas linja, Täällä toisen tähden alla, Booking it some more, Rakkaudesta kirjoihin, Kingiä, kahvia ja empatiaa.

Idän pikajuna -haasteessa etenen tämän kirjan myötä Budapestin asemalle.    

31 kommenttia:

  1. Osaat konkretisoida siirappisen kokemuksen, Suketus! Puistatti täällä asti. Otteiden perusteella ei myöskään minun kirjani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on tosiaan se yli 700 sivua, joten muunkinlaisia otteita olisi varmaan ollut löydettävissä... ei vaan ollut yhtään minun kirjani.

      Poista
  2. Apua, minkä teit. Tämä oli mun kesälistalla viime kesänä, mutta jäi lukematta. Tuo kieli kuulostaa ihan kamalalta. Tosin mulla on engl.kielinen versio, ehkä se auttaa vähän.

    Olin ajatellut tätä tulevalle kesälistalle, mutta mutta. Ei nyt ihan hirveesti hotsita just tällä hetkellä. Kyllä tämän varmaan kuitenkin joskus ainakin aloitan, jotta voin sitten vaikka tarvittaessa jättää kesken, niin on tämäkin teos lusittu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kiinnostaisi kyllä tietää, millainen kirja on alkukielellä. Itse luen niin vähän englanniksi, että ehkä en häiriintyisi aivan niin paljon siitä ylettömyydestä. Ehkä. Idea kirjassa on kyllä hyvä, mutta toteutus ei ollut minun makuuni. Kokeile nyt kuitenkin, jos olet sitä suunnitellut!

      Poista
  3. Hahaa, hyvin kirjoitettu. En ole ollut tästä kiinnostunut oikein missään vaiheessa ja nyt tiedän, ettei kannatakaan. Imelyys ei toimi.

    T. Lumiompun Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä nappasin tämän Kobolle, kun niin halvalla sain, mutta nyt miettisin kahdesti... Kaikki ei vain nappaa.

      Poista
  4. Ooh, vihdoinkin joku toinen, joka ei lämmennyt tälle kirjalle! =D Tuntuu, että muut ovat olleet ihan lääpällään tähän kirjaan. Mainio arvio sinulta, olen pitkälti samaa mieltä. Hienoa, että taistelit kuitenkin loppuun kirjan kanssa, niin minäkin tein. =D (Oma arvioni täällä: http://kingiakahviajaempatiaa.blogspot.fi/2013/10/hitaasti-haudutettua-gulassia.html )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, Irene, en huomannutkaan sinun bloggaustasi. Ihanaa, että joku on samoilla linjoilla, mietin lukiessa että mikähän minussa on kun en innostu, vaikka monet ovat tätä kehuneet. Lisään tekstisi linkkilistaan.

      Poista
  5. Mä lienen ollut jossain pumpulinpehmeässä tilassa, kun olen tätä lukenut, sillä muistan pitänenni kirjasta kovin. Yleensähän olen kovin kyyninen tällaisten kirjojen kanssa. Hyvä vaan, että välillä suo itselleen siirappiakin.

    Sun arviosi oli ihan mahtava ja uskon sen olevan myös perusteltu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tämän kirjan kanssa pääsee henkiseen yhteyteen, lukukokemus on varmastikin mieluisa. Minusta se vain pysyi koko ajan etäällä, ja minulle oli ihan yhdentekevää, mitä tarinassa tapahtuu. Huono merkki kirjaa lukiessa. ;)

      Poista
  6. Hih, hyvä teksti ja selväksi tuli! Tekstinäytteet puhuvat puolestaan, mutta loputkin avasit oikein tehokkaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on todella runsas tuotos, kaikkea on paljon, mutta mikään ei sytytä. Yleensä ihan tykkään eeppisistä perhetarinoista, mutta nyt ei natsannut.

      Poista
  7. Voi apua. Minulla kirja odottelee hyllyssä (ostin jostain alennuksesta, kuinkas muutenkaan) ja kehuja olen lukenut kirjasta paljon. Nyt tosin ihan pelottaa tarttua tähän, etenkin kun sivuja on tosiaan se 700... no katsotaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ostin, kun muutamalla eurolla sain e-kirjan. ;) Paksuhan tämä on kuin mikä, mutta nopealukuinen. Ja voihan se olla, että sinä pidät tästä sitten, kun luet!

      Poista
  8. Katri tiivisti ajatukseni: voi apua. Mullakin odottaa hyllyssä jotakin hienoa hetkeä, mutta tämän jälkeen, öh?
    Ja toisaalta Voi Apua! :D Mahdottoman hauskasti kirjoitettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, kokeilepa vaan rohkeasti, ettei tarvitse minun varaani jättää. ;) Ei vaan kolahtanut meikäläiseen ollenkaan, mutta loppuun asti kuitenkin ponnistelin.

      Poista
  9. Ei ole ihan tuoreimpana muistissa tämä kirja, mutta ihan kyllä tunnistan nuo asiat, mitä nostat ja jotka ärsytti. Tosin minua ei kai niin paljoa, koska ihan pidin tästä. Joka tapauksessa hauska teksti, näinkin tämän on voinut kokea. :)
    Yleensä siirappisuus ja yli-ihmiset nostavat karvat pystyyn, mutta ei kai ne sitten tässä kirjassa ole nousseet minulle kumminkaan niin pahasti silmille, että totaalinen ärsytyskynnys olisi ylittynyt. Kävin vilkaisemassa, että mitä olen aikanaan tästä sanonut, ja olen näköjään maininnut, että epilogi on liika sokerinen. Tällä hetkellä ei ole mitään muistikuvaa koko epilogista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä varsin juonivetoinen kirja kuitenkin, eli jos tarinaan pääsee mukavasti kiinni, kirja vienee helposti mukanaan. Minulla vaan oli karvat pystyssä heti. Epilogi jatkoi minun tulkinnassani samaa sokerilinjaa kuin muukin kirja. ;)

      Poista
  10. Kiitos lauantaipäivän piristyksestä! Orringerin kirjan kansi on tuttu, mutta muuten en ole kirjasta ollut sillä tavalla tietoinen. Kirja ei sinänsä kiinnosta, mutta aikaisempien kommenttiesi perusteella tämä teksti oli pakko lukea ja saatiin tästä hyvät naurut sekä minä että siippa. Ainut mikä tässä kiinnostioli tuo tarpeistonhoitaja-osuus, mutta se ei ehkä ole riittävä meriitti tämän kirjan lukemiselle. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ei ehkä ole riittävän suuressa osassa, että kannattaisi koko möhkäle lukea. Työtehtävät sujuvat Andrakselta kuin ohimennen – tärkeitä on Rakkaus. ;)

      Poista
  11. Kiitos tästä, nyt voin hyvillä mielin luopua tästä turhakkeesta kirjahyllyssäni: Olenkin uumoillut, että en tästä pitäisikään. Teit päätöksestäni helpomman😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun makuasi tuntien luulen, ettet erityisemmin ihastuisi tähän kirjaan. Joten anna mennä vaan!

      Poista
  12. Vastaukset
    1. Kieltämättä lukisin mielelläni sinun ajatuksesi tästä kirjasta, mutta tuntuisi arveluttavalta kehottaa lukemaan tämä kirja, kun en siitä itse tosiaan innostunut ollenkaan...

      Poista
    2. :D Katsotaan parin vuoden päästä uudelleen!

      Poista
  13. Kuvauksesi kirjasta vakuutti, tarina ei kiinnosta.
    Luin juuri Helen Garnerin Vierashuoneen, hieno ja puhutteleva kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidänpä mielessä Garnerin. Vähän harmittaa, jos joku sellainen jättääkin tämän lukematta, joka saattaisi siitä sittenkin pitää. Mutta eiköhän jokainen lukija kykene päätöksensä tekemään itsekin. ;)

      Poista
  14. No mutta ohhoh! :D Tämä on ollut lukulistallani pian neljä vuotta, ja juuri oli puhetta toisaalla, että luen tämän vihdoin kohta kun kesäloma alkaa. Mutta voi apua noita sitaatteja, karmeaa! :D No, en aio antaa periksi vaan luen tämän sinnillä joka tapauksessa, mutta nyt osaan asettaa odotukseni vähän realistisemmalle tasolle, eli heti kohta siihen eteisen kynnyksen korkeudelle.

    Erinomaisen hyvin kirjoitettu, Suketus! Kiitos tästä! <3 :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan koko kirja ei ole yhtä sentimentaalinen, joten kokeilepa, jos vaikka innostuisitkin. Sinänsä tarina on ihan kiinnostava ja miljöötkin kiehtovia. Kiinnostavaa kuulla, mitä tykkäät.

      Poista
  15. Yleensä tykkään kaikesta romanttisesta, mutta noi sitaatit ei kyllä innosta. Menee tosiaan liian imeläksi. Ja jos aloitan lukemaan, en osaa lopettaa, vaikka kirja olisikin ihan hirveä. Hiukan ehkä kiinnostaisi kokeilla. Historia ja romantiikka on mielenkiintoinen yhdistelmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa pituutta tosiaan riittää, eli jos kesken jättäminen on sinulle vaikeaa, niin en uskalla olla suuna päänä ehdottamassa, että kokeile huviksesi, josko sittenkin tykkäisit. ;) Tarina on tosiaan hurjan runsas, ja miljöö ja ajankuva hienoja, mutta muuten meni liian siirapiksi minun makuuni.

      Poista

Kiitos kommentistasi!