26. tammikuuta 2014

Fifty Shades of Grey



E. L. James: Fifty Shades of Grey – Sidottu
Suomentaja: Riie Heikkilä
Otava 2012
585 s.
Fifty Shades of Grey (2011)

Lainakirja.


Haukon henkeäni yrittäen toipua hänen vastauksestaan. Eikö tämä ole juuri sitä, mitä minä halusin? Hän haluaa enemmän. Hänkin haluaa sitä! Sisäinen jumalattareni on pompannut alas palkintojenjakokorokkeelta ja tekee nyt kärrynpyöriä ympäri kenttää. Minä yhdyn kerrankin sen riemuun. (s. 509)


Anastasia Steele on valmistumisen kynnyksellä oleva kirjallisuudenopiskelija, viaton kuin 1800-luvun brittiromaanin sankaritar. Hän asuu yhdessä räväkän kämppiksensä, kauniin ja itsevarman Katen kanssa, käy osa-aikatöissä rautakaupassa, ikävöi kaukana asuvaa äitiään ja isäpuoltaan, pohdiskelee, mihin elämä hänet vielä vie.

Ystävänpalveluksena Katelle Anastasia päätyy tekemään haastattelua Christian Graysta, talousimperiumin nuoresta ja menestyksekkäästä, mutta kovin arvoituksellisesta johtajasta ja omistajasta. Tapaamisessa on kummaa energiaa, kuin sähkökenttä värisisi! Christian on jumalattoman komea, ja hänen silmänsä ovat kuin sulaa hopeaa, vai oliko se terästä...

Sattumaako lie, kun Anastasia ja herra Grey tapaavat uudelleen nippusideosastolla Anastasian työpaikalla. Pian ollaankin jo kahvittelemassa (vaikka Ana ei juokaan kahvia, vaan hänen persoonallinen juomavalintansa on Twiningsin English Breakfast -tee), sitten lennellään helikopterilla ja päädytään Christianin henkeäsalpaavan upeaan pilvenpiirtäjäasuntoon.

Ja sen jälkeen vain taivas ja Christianin "leikkihuoneen" pylvässänky on rajana. Josko nekään.

Tässäpä kirja, jota en uskonut koskaan lukevani, mutta niin vain vietin kuluneesta viikosta useamman tunnin lukien tätä lähes 600-sivuista seksijärkälettä. Eikun hetkinen, se seksihän jäi oikeastaan sivuosaan, sillä huomattavasti suuremman osan kirjasta veivät:

- Anan punastelu, jota tapahtui noin joka toisella sivulla. Paikoin peräkkäiset kappaleet alkoivat punastumisella tai tummanpunaiseksi lehahtamisella. Välillä mietin, ettei ihmisen ole mahdollista punastua enää enempää. Mutta kai sitten on. Minä olisin vastaavassa tilanteessa jo hieman huolissani pintaverenkierrostani.

- Hengen haukkominen, silmien pyörittely ja huulen pureminen. Luulisi alkavan ahdistaa.

- Christianin komeuden ihastelu. Ilmeisesti kaverin lantiossa on jotain erityisen ihmeellistä, sillä joka kerta kun Christianilla oli jonkinlaiset housut jalassaan (mikä oli itse asiassa yllättävän usein ottaen huomioon, että tämän piti olla seksikirja), muistettiin mainita, kuinka seksikkäästi ne hänen lantiollaan roikkuivat.

- Jaarittelu siitä, kuka tykkää kenestäkin vai tykkääkö lain, mitä Christian tarkoitti tahi jätti tarkoittamatta, onko mahdollista pitää hänestä, onko hän ihan terve, mikä häntä vaivaa, miksi hän on sellainen kuin on jaadajaadajaada.

- Ruoka. Christian tuputtamassa sitä, Ana kieltäytymässä syömästä. En tajunnut tätä kuviota ollenkaan.

- Anan sisäisen jumalattaren ja alitajunnan tekemiset, reaktiot ja eleet. Milloin tanssittiin villiä tanssia, milloin heristettiin sormea, piilouduttiin sohvan taa, hypättiin seivästä, heiluteltiin pom-pomeja... Miksei minun sisäinen jumalattareni tee mitään sellaista? Missä se piileskelee?


Fifty Shades of Grey valikoitui yksimielisesti Tätä kirjaa tuskin muuten lukisin -lukupiirimme vuoden 2014 ensimmäiseksi kirjaksi. Tästä on vaikea panna paremmaksi. Hih.

Lukukokemus oli sanalla sanoen erikoinen. Odotukset eivät olleet korkealla, joten pettymystä ei tarvinnut pelätä. Lähinnä pelkäsin, saisinko kirjaa millään luettua. Siitä ei lopulta ollut murhetta: kirja on erinomaisen nopealukuinen, sivut kääntyivät lähes itsestään. Siihen saattoi tosin vaikuttaa se, ettei kaikkea ehkä tarvinnut niin tarkkaan tavata, asia tuli selväksi vähemmälläkin. Seksiä sai kyllä odottaa turhan pitkään, vaikka tokihan Anastasian ja Christianin piti saada tavata ja edes hieman tutustua ennen itse asiaa. Ja kun hanat kerran aukesivat ja Ana vihittiin seksin ihmeelliseen maailmaan, paluuta ei enää ollut... (Tosin mielestäni rajat olisi voinut sulkea viimeistään ns. tamponikohtauksen aikana. Joku roti!)

Sinänsä ymmärrän, miksi Fifty Shades on niin suosittu. Se on helposti lähestyttävä, helppolukuinen ja mukavasti mielikuvitusta stimuloiva tarina. Harmi, että kirjallisena tuotoksena ja ennen kaikkea kokonaisuutena se on erittäin puolitekoinen ja vaivannuttavan harrastelijamainen. Juonikuvio on onnettoman lattea, henkilöt paperisia ja kieli kankeaa. Toistoa on niin paljon, että pahaa tekee.

Kirja antaa myös varsin erikoisen kuvan intohimosta ja ihmissuhteista. Christian Gray on kaikin puolin kummallinen mies, johon Ana ihastuu järjettömästi. (No jaa, onko järkevää ihastumista olemassakaan, voi tietenkin pohtia.) Grayn tapainen mies herättää kenessä tahansa normaalissa ihmisessä lähinnä kauhua, mutta ehkä jumalaiselle rakastajalle (jolla on valtava penis) annetaan pienet luonneviatkin anteeksi. (Alistaminen, kontrollointi, toisen luonteeseen ja olemukseen puuttuminen, raivokas mustasukkaisuus jne... No, makunsa kullakin.) Tylsää sinänsä, että kirja toistaa itsensä ja periaatteensa miehen edessä unohtavan naisen loppuunkulunutta kuvaa – mitä tahansa rakkauden ja intohimon vuoksi! (Paitsi sitten lopussa on kuitenkin pikku ripaus omaa tahtoa, vau!)

Anassakaan ei ole uskottavuuden osalta kehumista: on vaikeaa vakavalla naamalla uskoa, että niin naiivia ja kokematonta aikuista ihmistä voi olla olemassakaan. Parikymppinen, tavanomaisista lähtökohdista ponnistava yhdysvaltalainen yliopisto-opiskelija, eikä muka tiedä mitään miehistä, seksistä, teknisistä vempaimista (älypuhelin ja kannettava tietokone ovat ilmeisen hämmentäviä masiinoita) tai oikeastaan mistään kovin maailmallisesta. Anahan ei ole koskaan esimerkiksi ollut kiihottunut (!) tai harkinnutkaan itsetyydytystä – hätinä tietää mitä ne ovat. Hohhoijaa. Uskoo ken tahtoo.

Nuristaan nyt loppuun vielä yhdestä asiasta: paljon puhuttu ja kouhkattu SM-seksi jää kyllä todella onnettomaan osaan tässä kirjassa. Paljon annetaan ymmärtää, mutta aikalailla puolitiehen tämäkin teema jää. Varmaan se on ihan tiedostaen tehty valinta kirjailijalta. Kohu on sisältöä keskeisempää. Ja raha kilisee kassaan, kun uteliaat haalivat salonkikelpoisia "pornokirjoja" ostoskoriin.

Eihän Fifty Shadesin lukemisessa ja siitä nauttimisessa mitään väärää ole. Fantasiastahan siinä on kyse, viihteestä, joka vie arjen yläpuolelle. Jos kirja(sarja)n lukemisesta saa iloa ja nautintoa, onko siinä vaiheessa mitään väliä, onko tarinassa tai henkilöissä uskottavuutta? Tuskinpa. Tuntemattomat ovat kohuilmiöiden tiet.

Itse en tosin kokenut saavani tästä kirjasta käytännössä mitään muuta kuin myötähäpeää. Etsinen nautintoni jatkossakin jostain muualta. Kuten sen kadonneen sisäisen jumalattarenikin. Ooh!

30 kommenttia:

  1. Mainio lukupiirikirja - minäkin vähän hämmästelin, että mitenkäs tämmöinen kirja on tähän blogiin päätynyt. :) Kiva bloggaus, mutta kirjasta en innostunut. En usko pystyväni lukemaan tätä, vaikka tuo nippusideosasto-tapaaminen kuulostaakin jotenkin niin sopivalta yksityiskohdalta. :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tänne saattaa kaikenmoista päätyä. ;)

      Njoo, ihminen voi elää täysipainoisen elämän lukematta tätä. Mutta oli ihan kiinnostavaa saada selville, mistä kohistaan – tai siis kohistiin, tämä taitaa olla jo vanha juttu.

      Poista
  2. Ensin meinasin pervona ihmisenä tämän lukea, mutta se fakta, että tarina on alun perin Twilight-fanficci sai minut perääntymään. Selvästikään en ole menettänyt yhtään mitään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ei sitä voi tietää välttämättä ellei kokeile ;) Minä kun en ole Twilightiin tutustunut, lähtökohta oli ehkä ennakkoluuloista vapaa tai ainakin ne ennakko-oletukset olivat toisenlaiset, luulisin.

      Poista
  3. Tuon ruokajutun arvelen olevan hyvin suoraan viittaus Twilightiin. Edward kun huolehtii jatkuvasti, että Bella syö ja huomauttelee sisaruksilleen, että heidän täytyy muistaa ihmisten tarve syödä ym., joten tuo oli varmaan aika selvä jäänne siitä alkuperäisestä fanficistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin joo, tuon kyllä olin tainnut jostain lukea aiemminkin. En tosiaan ole itse tutustunut ollenkaan Twilightiin, niin yhtäläisyydet taisivat mennä ohi kaikki tyynni. :D

      Poista
  4. Fifty Shades -arvioiden lukeminen on aina yhtä viihdyttävää, kiitos tästä! Yritin lukea tätä englanniksi pariinkin otteeseen mutten koskaan päässyt varmaankaan 200 sivua pidemmälle, kun huulen pureminen ja sisäinen jumalatar sai mut repimään hiuksiani ja teki mieli heittää läppäri (jolta kirjaa luin) ikkunasta pihalle. Olin perin ilahtunut (NOT!) siitä miten sankaritar oli heti ensimmäisellä kerrallaan täydellinen suihinottaja, vaikka aiempaa seksikokemusta ei ollut lainkaan :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, siinä vaiheessa oltiin kyllä todella kaukana todellisuudesta. Piti oikein etsiä kyseinen kohtaus uudelleen esiin kirjasta: " "Eikö sinulla ole oksennusrefleksiä?", hän kysyy ällistyneenä." Voi kornius... No mutta, viihde on viihdettä, se iskee tai sitten ei. ;)

      Poista
  5. Tämä kirjasarja jakaa mielenkiintoisesti mielipiteet. Moni pitää, moni ei pidä ja sitten on hassu joukko lukijoita, jotka sanovat, että eivät pitäneet mutta että tulihan ne kolme osaa luettua viikon sisään. ;) Itse kuulun kirjasta pitäneisiin. Minulle kirja oli hyvää viihdettä. Seuraavia osia en kyllä ole innostunut ainakaan vielä lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, se toisaalta kertoo siitä, että ihan yhdentekevästä kirjailmiöstä ei ainakaan ole kyse! Nopeastihan tämä tuli luettua ja sopi oikein hyvin mielentilaan (pirullinen flunssa, joka teki aivoista mössöä), mutta itse olisin voinut "nauttia" Fifty Shadesini ehkä kolmesataa sivua kevyempänä laitoksena. Hiontaa tämä olisi kovasti kaivannut.

      Poista
  6. Haha, munkin oli pakko tulla ihmettelemään, että miten sinä olet tämän lukenut, ja löytyihän siihen selitys :D Jos tässä kirjassa ei mitään muuta hyvää olekaan (en tiedä onko, en ole lukenut enkä kyllä aiokaan), on tästä ainakin seurannut hulvattomia kirja-arvioita. Hihityttää toi housujuttu vieläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää aina koettaa vähän yllättää. ;)

      Kirja tosiaan antaa mahdollisuuksia moneen. Odotan innolla ensimmäistä (kirjallisuus)tieteellistä tutkimusta aiheesta!

      Poista
  7. Loistava lukupiiri! Mistä tuollaisia löytyy? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukupiiri lähti liikkeelle erään ystäväni ehdotuksesta. Kokoonnumme netissä ja luemme noin 3-4 kirjaa vuodessa aika löyhällä aikataululla. Teemalliset lukupiirit tuntuvat toimivan aika hyvin, on joku selkeä jippo, jota varten etsiä ja lukea erilaisia kirjoja. On tämä välillä ollut aika tuskaistakin, mm. silloin, kun luimme Kalle Päätaloa. Voi hyvänen aika...

      Poista
  8. En ole tätä kirjaa lukenut, mutta joudun sen lukemaan, koska sen joskus aikoja sitten ostin (tosin luulin, että se on vampyyrikirja!) ja minulla on periaate, että todellakin luen kaikki ostamani kirjat (niin että olisi kannattanut ottaa paremmin selvää, mitä osti ennen kuin osti, hoho).

    Tämä oli kyllä mainio arvio - veikkaisin näin mutuna, että parempi kuin itse kirja :D Ajattelin lähestyä tätä kirjaa tyylillä parikymmentä sivua per päivä ja sitten luen kirjaa vaikka pari kuukautta, jos sikseen tulee. Vaikka eihän sitä tiedä, jos se imaisee mukaansa ja slurpsahdan sen hekumallisiin tunnelmiin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule, se voi hyvinkin olla, että kun lähdet tätä lukemaan, se on menoa ja 20 sivua unohtuu noin vaan. ;) Tämä on tosi nopealukuinen, joten aikaa ei ainakaan mene kauaa.

      Olihan tämä hauska kokea. Tavallaan. :D

      Poista
  9. Sisäinen jumalatar hyppää seivästä :DD Sold!

    VastaaPoista
  10. Ihan piti purra huulta ja punastella tätä postausta lukiessa!
    Lukukokemuksesi kuulostaa kovin tutulta :) Anastasian sisäiset jumalattaret ja muut olivat kovin keskeisiä hahmoja toisin kuin se suuresti mainostettu seksi.

    Toisaalta, vaikka kirja oli heikko, ainakin se antaa toivoa kaikille kirjailijoiksi pyrkiville: tällaistakin julkaistaan. Ja myydään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oooooh, uskon sen. Minua naurattaa vieläkin sinun tekstisi tästä, se taisi olla ns. viimeinen niitti sille, että päätin olla tätä lukematta. Mutta sitten kävi kuitenkin näin.

      Ja totta tuokin, kaikessa on aina mahdollisuus!

      Poista
  11. Tämä kirja on pyörinyt yöpöydälläni vuoden verran. Kerran luin alkua, mutta kieli oli niin kökköä, että kirja jäi kesken. Enkä tiedä, saanko koskaan luettua loppuun. Mutta kiitos värikkäästä kirjoituksestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se tosiaan on, joten en ihmettele että jäi kesken. Minä en olisi lukenut tätä muuten. Mutta nytpä tuli lukaistua. ;)

      Poista
  12. Minäkin hieman hämmästyin kun näin mistä kirjasta kirjoitat :D

    Toisaalta minua kiinnostaisi lukea tämä, jotta tietäisin mistä meuhkataan, mutta toisaalta kirjan alkuperä Twilightin fanficinä arveluttaa. Minä kun kuitenkin ihastuin Twilight-sarjaan ja pelkään, että tämän kirjan lukeminen raiskaisi positiivisen mielikuvani Meyerin sarjasta ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, minä en taas osaa tuohon Twilight-juttuun sanoa mitään, kun en ole niitä lukenut tai katsonut. Mutta sen osaan sanoa, että ilman tätä kirjaa voi ihminen olla aivan onnellinen.

      Poista
  13. :D

    Mainio arvio. Kirja ei ole kiinnostanut missään vaiheessa, sillä perhmoporno (varsinkaan ilman sitä pornoa!) ei kauheasti houkuta, mutta nämä arviot kyllä kiinnostavat kohun vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooooon tässä pornoakin, mutta enemmänkin olisi maittanut. ;)

      Ihan kivaa, että nyt tietää, mistä kohussa on kyse. Tai siis kirjassa sen taustalla.

      Poista
  14. Purskahdin nauruun Twiningsin kohdalla ja hihittelin loppumatkan. Nyt minäkin tiedän mistä tässä on kyse, ei tarvitse lukea, vaikka ymmärrän kyllä nyt juttusi luettuani myös että miksi tätä luetaan vähän paremmin.

    Tuo Grayn housut ja ihastelu tuntuisi nyt kovasti soittavan kelloja Twilight-lukeneena, tai siis siellä kyllä ihasteltiin lähinnä Edwardin kreikkalaista patsasta muistuttavaa ulkomuotoa, ymmärrät varmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Never say never, saattaahan se joskus innostaa. ;) No ei, tätä ilman pärjää oikein hyvin.

      Pakko varmaan itse lukea joskus tuota Twilightia, niin puolestani sitten tiedän, mistä niissä on kyse.

      Poista
  15. Kiitos tästä, nyt ei tosiaan itse tarvi lukea kirjaa. Hauskasti ja kattavasti kirjoitit. Muakin nauratti se tapaaminen nippusideosastolla, jotenkin sopii teemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta ajatteles Arja, tästä on sentään tulossa elokuvaversio! Sitähän voi sitten hyvinkin harkita, jos ei kirja nappaa. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!