Alice Munro: Hyvän naisen rakkaus

Alice Munro: Hyvän naisen rakkaus
Suomentaja: Kristiina Rikman
Kansi: Markko Taina
Tammi 2014 (1. painos 2000)
386 s.
The Love of a Good Woman (1998)

Kirjakauppaostos.


Alice Munron vuonna 1998 julkaistu novellikokoelma Hyvän naisen rakkaus on -- tarinan muodostama, vahva ja vaikuttava kokonaisuus. Vakaalla, rauhallisella ja kiusoittelevalla tyylillään Munro rakentaa kuvia ihmisistä, perheistä, hetkistä ja tapahtumista, jotka näyttävät päälle päin tavanomaisilta – sellaisilta, joista jokainen on joskus kuullut ja jollaisia on tavannut. Mutta eivät ne kuitenkaan ole mitään tuttua ja turvallista, päinvastoin.

Niminovelli Hyvän naisen rakkaus on useampaan lukuun jaettu, laaja tarinavyyhti, jossa pikkukaupungin optikko löytyy hukkuneena autostaan. Kuvio on huomattavasti laajempi ja monimutkaisempi, kuin ruumiin löytäneet pojat tai muut kaupunkilaiset osaavat aavistaa. Sen saa ymmärtää myös kotisairaanhoitajana työskentelevä Enid, joka saattohoitaa munuaiskerätulehdukseen hitaasti kuolevaa nuorta perheenäitiä.

Jakarta kuljettaa tarinaa kahdessa aikatasossa: on kahden nuorenparin kesänviettoa, johon liittyy merkityksellisiä tapahtumia, jonka jälkeen katse siirtyy kymmeniä vuosia eteenpäin. Tarinassa on menetystä, hiipuneita ihmissuhteita ja levottomuutta. Kuinka hyväksyä menetetty? Kuinka sopeutua siihen, että aika kuluu eikä elämä aina kanna mukanaan?

Cortesin saari on jollain tapaa jopa häijy kuvaus nuoresta avioparista ensimmäisessä yhteisessä alivuokralaiskodissaan. Naapurin utelias ja dominoiva rouva Gorrie tekee tuttavuutta soveliaisuuden rajat ylittäen. Vaimon sosiaaliset rajoitukset ja erikoinen persoona, kevyt maailmasta irrallaan oleminen rakentavat kiinnostavan kuvan elämästä, jonka periaatteessa pitäisi olla kaikin tavoin tavanomaista.

Niittomies kertoo äidin ja aikuisen tyttären vaikeasta suhteesta, haluttomuudesta rakentaa ihmissuhdetta toimivaksi ja toisaalta hetkestä, jolloin toinen ymmärtää, ettei yhteistä tunnetta enää ole. Pettynyt isoäiti lähtee kahden lapsenlapsensa kanssa ajelulle, jonka aikana hän kohtaa sekä omaa menneisyyttään että havahtuu tilanteen tasalle.

Lapsia et saa tuntui hieman sovinnaiselta ollakseen Munron kynästä. Novellissa kotiäidin pää tuntuu sekoittuvan harrastajateatterin näytelmän vuoksi, vai sekoittuuko kuitenkaan? Arkinen aherrus saa ainakin uuden suunnan, ja nainen ottaa omiin käsiinsä asioita, joiden on aiemmin antanut vain valua sormiensa läpi.

Rahaa kuin roskaa oli minulle vaikein pala, en päässyt sen tunnelmaan kiinni ja sen henkilöt pysyivät etäällä. Tarinan keskiössä on pikkutyttö, joka palaa äitinsä luokse ja tarkkailee äidin ja naapurin pariskunnan välisiä, outoja suhteita tehden niistä omia lapsenomaisia päätelmiään. Tyttö kaipaa huomiota ja haluaa ymmärtää sen, mitä näkee.

Kokoelman kaksi viimeistä novellia vaikuttivat minuun syvimmin. Muutoksen aika on kirjemuotoinen novelli nuoresta naisesta, joka palaa yliopistosta viettämään aikaa ikääntyneen lääkärinä työskentelevän isänsä luokse. Lyhyen ajan sisällä naisen on käytävä läpi omat valintansa ja tekonsa, tehtävä tilit selväksi menneen kanssa ja lopulta yritettävä myös ymmärtää isäänsä, joka – toisin kuin tytär on ehkä aiemmin osannut ajatellakaan – elää aivan omaa elämäänsä omien periaatteidensa mukaan.

Äitini uni on tiheätunnelmainen ja vaikuttava tarina siitä, kuinka lapsen syntymä ja äitiyden alkumetrit vaikuttavat laajalle – ja kuinka mikään ei ole itsestäänselvää. Pääosassa on nuori sotaleski, joka saa lapsen kuolleen miehensä sisarten ja seniilin äidin kodissa. Nainen ei ole luontainen äiti, hän ei havaitse itsessään edes hoivaviettiä.

Hyvän naisen rakkaus on eheä kokonaisuus, jonka perspektiivi on samaan aikaan laaja ja yksityiskohtainen. Munron henkilöhahmot ovat harvoin yksiselitteisiä ja vielä harvemmin he ovat miellyttäviä, helppoja tai rakastettavia. Jokaisella on omat pimeät puolensa, jokaisessa on jotain, mitä muiden on vaikeaa hyväksyä. Munro ei jää selittelemään tehtyjä tai tekemättömiä ratkaisuja, vaan hän antaa tarinan kulkea eteenpäin. Monta kertaa ratkaiseva askel jää ottamatta, ihminen jää epäröimään tai ei tule edes huomanneeksi, että jokin muutos tai teko olisi ollut mahdollinen. Mies, joka ei kykene kohtaamaan kuolevaa vaimoaan, ei aiheuta moralisointia vaan hentoa ymmärrystä: kuinka moni meistä osaa aina sanoa oikeat sanat, tehdä oikeat valinnat? Harva.

Kokoelma on tiheä ja huolella loppuun työstetty. Se tuntuu yhtenäiseltä, mietityltä. Lukija saa novelleista paljon irti, niiden henkilöt alkavat elää omaa elämäänsä, ja koska jälkeen jää yleensä vain aukkoja ja pieniä oivalluksen hetkiä, mielikuvitusta ja älyä nipistellään ja ärsytetään sopivissa määrin. Mitään ei Munrolta saa helpolla, mutta kaikki minkä saa, on jokaisen pinnistyksen arvoista.

___

Luimme ja bloggaamme kirjasta yhdessä nooran kanssa.

Osallistun kirjalla 14 nobelistia -haasteeseen.