Sitä ja tätä - lähinnä innostumisesta

Oli bileet! Oli kivaa! Juotiin! Syötiin! Uitiin! Tanssittiin! Nukuttiin (vähäsen)!

--

Töissä on ihan uskomattoman tylsää. Lisäksi siellä on liikaa töitä, sillä tällä viikolla tulemme kärsimään työvoimapulasta. En tykkää siitä, että pitäisi tehdä kahden ihmisen työt yhden ihmisen palkalla. Onneksi tänään tuli edes palkkakuitti, puolen yön jälkeen olen jälleen puolen kuun palkkaa rikkaampi. (Ja voin taas ostaa leipää ja juustoa.) Enää kuusi viikkoa jäljellä. Tosin jokin pelottava voima sai minut möläyttämään pomolle, että voisin jäädä vielä syyskuuksi, jos tarvetta on. Huh. Onneksi minun maailmassani suullinen sopimus ei ole ihan pätevä, ainakaan ennen kuin asiasta keskustellaan lisää. Eikä ole edes varmaa, tarvitaanko siellä minua enää. (En ole ainakaan mikään Vuoden Työntekijä.) Mutta: meitä jää kolme pois kolmen viikon sisällä, eikä sinne enää palkata uutta väkeä, sillä yt-neuvottelut alkavat kuulemma syyskuussa. Kummaa touhua. Yleensä en jaksa kuunnella, mitä muut puhuvat tauolla. Suurin osa puheesta on rasistista "läppää" tai muuten vaan niin idioottia, ettei sitä tarvitsekaan kuulla.

Odotan syksyä! Todella. Olen jo tehnyt alustavat opintosuunnitelmat ensimmäiselle ja toiselle periodille, enää pitäisi saada oma nimi kieliopintojen osallistujalistoille. Se voi tuottaa vaikeuksia, mutta yritetään. Aion aloittaa espanjan! Kävin tiukkaa taistelua sen, ranskan ja venäjän välillä, mutta espanja voitti. Ranskaahan olen aikoinani lukenutkin kaksi vuotta, harmi, että annoin taidon kadota. (Je m'appelle... eiku...) Ehkä vielä joskus. Jos aloittaisi espanjalla, voisi alkaa tosissaan suunnitella matkaa Etelä-Amerikkaan. Olen jollakin tavalla tullut siihen tulokseen, etten lähde sinne ennen kuin osaan edes auttavasti espanjaa. Tietty jos joku maksaa lentoliput, en aikaile...

Lisäksi alan opiskella tiedotusoppia ja sosiologiaa. Tällä hetkellä lukujärjestyksessäni ei edes ole tilaa historian luennoille, tai se on tehty olemassaolevien opetussuunnitelmien perusteella. Oma laitokseni on vain niin hidas ilmoittamaan luentojen aikoja (tai edes aiheita), etten jaksanut jäädä odottelemaan. Katsotaan sitten, jos siellä on jotain kiinnostavaa. Jos edes johonkin pro-seminaari-ryhmään pääsisi ilmoittautumaan. Huomenna taidan käydä yliopistolla hieman henkäilemässä, ja jumppaamassa. Tahdon sinne! Töiden tekeminen on tylsää, varsinkin nykyisessä työpaikassani. En edes viitsi vielä miettiä syksyä, kun täytyy hankkia jälleen uusi työ, ja vielä sellainen, jonka ohessa pystyn opiskelemaan niin paljon kuin haluan ja milloin haluan.

Kirjoitan huonoa kieltä, mutta aion parantaa tapani heti, kun pääsen eroon työkaverista, joka neuvoo minua kumihousujen ja saappaiden pukemisessa ja huomauttaa tavastani kirjoittaa työilmoitukseen työpäivät kokonaisin päivämäärin (esim. 13.7.2007). Hm?

Sunnuntai

Tänään etsin mansikoita pakastettavaksi, mutta kaupungista ei löytynyt yhtäkään myyntikojua. Yritin myös mennä Lenin-museoon, mutta olin sen ovella kello 15.46 ja museo meni kiinni neljältä. Olisin halunnut jonkun hassun Lenin-rojun, esim. pinssin, jollainen Ollillakin on. Pitäisi ehkä tutustua Lenksuun vielä ennen kuin alan julistaa häntä erinäisin tavaroin, vaikka onhan L:n patsas monessa avataressani internetin ihmemaailmassa liikuttaessakin. Esim. täällä. Ja ei, en ole kommunisti.

Koska kirpputori-suunnitelmani menivät pieleen, en saanut muutakaan aikaiseksi. Mutta tapasin pihalla naapurini, jonka ulkokukkia kastelin kerran ennen juhannusta, ja hän kysyi, olenko saanut viinipullon. Häh?? "Juu, minä jätin sen sinun pyörän koriin!". Päästyäni omalle ovelleni otin lopultakin pyöräni korissa olleen keltaisen muovipussin pois, ja siellä oli pullollinen valkoviiniä! Uskomatonta. Huomasin kyllä pussin ilmestyneen siihen, mutta ajattelin sen olevan joku random höpö-höpö juttu, esim. yläkerran urpo-naapurini/hänen ystäviensä bileistä saapunut roska. Enkä siis ollut riittävän kiinnostunut poistaakseni sitä. Hah. Pyöräni korissa on siis ollut jo muutaman viikon pullollinen alkoholia! Tästä voimme myös päätellä, etten pyöräile usein... (en myöskään juo valkoviiniä, mutta ehkä on syytä pikku hiljaa opetella, sillä jääkaappini päällä on jo kaksi pullollista lahjaksi saatua valkkaria).

Värjäsin tukkani, ja toistaiseksi homma näyttää onnistuneen. Tosin kylppärin ovenkarmiin on livahtanut isohko hiusväritahra, jota ei saa enää irti. Ei varmaan ole mun vika, jos hiustenvärjäystilaa on puoli neliömetriä!

Tänne on pakko palata

Mistä tulevat kaikki ne naiset, jotka eivät koskaan pudottele tavaroita tai sotke?

Tuleeko minusta joskus sellainen? Milloin? Mitä siihen vaaditaan?

Tänään viikkasin käsipyyhkeet kaappiin, jokaisen samalla tavalla suoraan pinoon. En ole tehnyt niin koskaan aiemmin. Hetkellinen mielihyvä hävisi suljettuani komeron oven. Mitä hyötyä tästäkin on?

Koen usein ahdistusta olemattomista kodinhoitotaidoistani. Pöly kasaantuu nurkkiini, samoin irtohiuksia, kissanhiekkaa, ruoanpalasia. Vaikka pyyhkisin hellan joka päivä, siinä on aina jotain höttöä. Vaikka imuroisin joka päivä, heti laitettuani imurin komeroon lattialla on jo nöyhtää. Ikkunat ovat likaiset ja tiskipöydällä on aina ylimääräisiä astioita. Keittiön kaappien ovissa on aina jotakin roiskeita. Tavarat eivät koskaan löydä saman tien takaisin omille paikoilleen. Kirjoituspöydällä tällä hetkellä: tietokone, lamppu, lehtikotelo (jossa sekalaisia papereita), kynäteline, rojumuki, tyhjä Pommac-pullo (josta tein aiemmin tänään reklamaation), kamera, vesilasi, hiirimatto, cd-levy, kalenteri, hiusväri, kehystetty valokuva, kehystetty kortti, pieni norsu, valokuvia, kaksi lehtiötä, kaksi muistikirjaa, suojelusenkeli (tai joku). Mitä siinä tarvitsisi olla?

Olen tarkkaillut pimenevää iltaa, vaihtanut julisteiden paikkaa, siirtänyt cd-hyllyä ja katsonut 50 minuuttia tv:tä (CSI Miami) ensimmäistä kertaa tässä kuussa. Kulutin tällä viikolla paljon rahaa, vaikka ei pitänyt. En voinut vastustaa kiusausta. Huomenna menen kirpputorille.

Tänään tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että kesä kääntyy kohti syksyä. Ja se tuntuu hyvältä. Siksi voin kuunnella Bo Kaspers Orkesteria ja sammuttaa valot.

Kissa karussa

Tein tänään look-a-like-kasvis-chili-con-carnea. Ihan hyvää siitä tuli, vaikkakin annos oli suuri ja nyt sitä on vielä ainakin litra jääkaapissani. No, onpa jotakin syötävää loppuviikoksi, sillä tällä viikolla vietän älä osta mitään -viikkoa. Rahatilanne on aika paska (vaikka tänään oli palkkapäivä!), ja se ahdistaa. Oikeastihan minulla on olemassa säästöjä, mutta ne ovat säästöjä, joihin ei kosketa kuin siinä mielessä, että ko. tilille laitetaan ajoittain lisää rahaa. Niillä kun pitäisi joskus alkaa maksaa lainaa. Kahden vuoden päästä tarkalleen. Näinollen on aina tyhmää puhua siitä, "ettei ole rahaa", mutta sitähän se käytännössä on. Ei minulla käyttötilillä ole mitään suuria summia. Nytkin maksoin palkallani Tamyn jäsenmaksun ja liikuntapalveluiden vuosimaksun, 119 euroa yhteensä. No, toisaalta, jos maksaa korkeakouluopinnoista 79 euroa vuodessa, ei pitäisi olla valitettavaa, mutta nyt tuo tuntui taas isolta rahalta. Raha on muutenkin inhottavaa, en osaa käyttää sitä oikein. En shoppaile siinä mielessä, että ostelisin vaatteita/meikkejä/kenkiä/laukkuja/whatever, mutta ajoittain huomaan kulkevani kotiin päin laukussa uusia kirjoja (joita saisi kirjastostakin) tai levyjä (netti...) tai astioita (don't even get me started...) tai jotain muuta, jota ilman tulisin toimeen, mutta jota hankkimatta joudun tuhlaamaan energiaa sen hankkimisen miettimiseen. Esimerkiksi viime lauantaina ostin keittiöön maton. Ehdoton edellytys hengissä pysymiselle? Ehkei, mutta parantaa mielenrauhaani, kun on jotain mihin kuivata jalat suihkusta tultaessa, eikä keittiön lattia ole täynnä jalanjälkiä...

Lainasin eilen kirjastosta kasan romaaneja, mikä oli yllättävä veto, sillä Tampereen pääkirjaston kaunokirjallinen osasto on toistaiseksi ollut minulle tuntematon. Nytkin otin muutaman etukäteen suunnitellun ja niiden kautta päädyin nappaamaan pari randomia. Ei sillä, että yrittäisin jotenkin luoda itsestäni fiksumpaa kuvaa kuin mikä vastaa todellisuutta, mutta olen joka tapauksessa lukenut viime aikoina enemmän tietokirjoja. Ja hyviä sellaisia! Nyt vaan tuntui, että olisi ehkä aika lukea jotakin muutakin, ettei ihan unohdu, miltä proosa näyttää ja ennen kaikkea maistuu, se on nimittäin niin paljon leijuvampaa, pehmeämpää, nopeampaa ja miellyttävämpää. Pitäisi ottaa tavoitteeksi muutama klassikko + ajan tasalla pysytteleminen kaunokirjallisuuden maailmassa ylipäänsä. Toivottavasti ehtisin ja/tai jaksaisin myös syksyllä lukea muutakin kuin tenttikirjoja. Toivotaan.

Tosiaan, en ole sitten suorittanut yhden yhtä kesätenttiä, vaikka taisin niin uhota ennen töiden alkua. Yhteen yritin lukea, mutta jotenkin tuntui, ettei aivot jaksaneet ollenkaan työstää mitään ajatuksia, ainoastaan silmäilin lauseita, joten en sitten mennyt nolaamaan itseäni. Ja sitten päätin olla ilmoittautumatta enää muihin. Ehtiihän noita syksylläkin, ihan riittämiin taas.

Töitä on kahdeksan viikkoa jäljellä. Puolet. Aivoni menevät off-tilaan joka ilta kello 21.30, eivätkä palaudu valveeseen ennen kuin lauantaina iltapäivällä. Viikot kuluvat koomassa, nukun, luen, syön, istun koneella ja menen taas töihin. Joka päivä samaa. En jaksa mitään muuta, ehkä kerran viikossa käyn kaupungissa, kirjastossa ja hieman pyörimässä, mutta vilinä alkaa nopeasti ahdistaa ja painun takaisin kotiin. Yksinäisyys hajottaa välillä, mutta koetan kestää sen. Valinta oli omani. Ja töissä tulee kuitenkin kommunikoitua jonkun verran, vaikka ajoittain moni asia ottaa päähän erittäin suuresti.

Niin, ja Riesa hyppäsi ikkunasta noin neljä tuntia sitten, eikä ole tullut takaisin. Ainakaan tuossa pihalla se ei ole, kiertelin jo jonkin verran. Tosi kiva.

Oli hauskaa

Hups, päivittäminen on taas ollut hieman hitaanpuoleista.

Juhannus tuli ja meni, reissu oli kiva, seura mahtavaa ja miestappiot rajoittuivat kolmeen puutarhatuoliin. Itse tosin päätin kaatua perjantaiyönä grilliin, kun tuli vähän kiire... Onneksi mitään ei sattunut kuitenkaan. Saaressa oli tilaa temmeltää, 15 meitä sitten yhteensä oli. Kokkokin poltettiin, se tuntui hienolta. Järvi oli usvainen, ilta pimennyt ja tuli napsautteli tukkeja poikki... Tunnelmallista. Ja hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja hyvää juomaa. Tosin: seuraavan mökkireissun koittaessa EN koeta olla terveellinen ja hyveellinen, vaan otan surua tuntematta evääkseni kaikkea epäterveellistä mässättävää. Muistuttakaa, jos koetan väittää jatkossa muuta! Onneksi T:llä oli mukana sipsejä, jotka eivät loppuneet koskaan.

Viime viikonloppu sujahti PuistoBlues-meningeissä, ja vaikka en mennyt pääkonserttiin, tunnelma oli silti kiva. Järvenpää herää kerran vuodessa eloon, onneksi edes silloin. Ilta sujui häsläten ja säätäen, kivoilla etkoilla Lauralla ja sitten kierrellen kalliita baareja juoden kalliita drinkkejä tanssien Yanossa kyynerpäitä heiluttaen kalliit drinkit kourissa. Vastustamaton humalainen, hah. No, tapasin muutamia yllättäviäkin tuttuja, heitin huulta vieraille, näpsin valokuvia joraavista pojista ja lähdin jopa jatkoille, vaikken siellä kauaa viihtynytkään. Siis minä! Joka yleensä on sammumassa jo ennen pilkkua. Haha.

Töistä on nyt puolet tehtynä. 9 viikkoa jäljellä. Sitten pääsee takaisin koulun penkille, ja olen siitä iloinen. Odotan ensimmäistä luentoa, ensimmäistä tenttiä, esseitä ja luentopäiväkirjoja. Aah. Heidikin totesi, ettei kesätyöstä voi ikinä saada samanlaisia kiksejä kuin opiskelusta. Totta. Sormet oikein syyhyää (taidan olla aika kummallinen).

Kissa on ollut tuhma viime päivinä, ostin taas rentoutusainetta ja vaihdoin hiekkamerkkiä ja laatikkoa. Nyt se on taas ollut hetken kiltimmin. Inhoan väärässä paikassa olevaa kissanpissaa ehkä eniten maailmassa! Raivostuttavaa! Pahimpina hetkinä olen googlettanut kissan eutanasian hintoja, mutta sitten Riesa on taas kiivenyt vatsan päälle kehräämään. Ehkä se on arvannut, mitä ajattelen.

Ai niin, ja kesähitti on ehkä maailman hauskin :D