Mistä tulevat kaikki ne naiset, jotka eivät koskaan pudottele tavaroita tai sotke?
Tuleeko minusta joskus sellainen? Milloin? Mitä siihen vaaditaan?
Tänään viikkasin käsipyyhkeet kaappiin, jokaisen samalla tavalla suoraan pinoon. En ole tehnyt niin koskaan aiemmin. Hetkellinen mielihyvä hävisi suljettuani komeron oven. Mitä hyötyä tästäkin on?
Koen usein ahdistusta olemattomista kodinhoitotaidoistani. Pöly kasaantuu nurkkiini, samoin irtohiuksia, kissanhiekkaa, ruoanpalasia. Vaikka pyyhkisin hellan joka päivä, siinä on aina jotain höttöä. Vaikka imuroisin joka päivä, heti laitettuani imurin komeroon lattialla on jo nöyhtää. Ikkunat ovat likaiset ja tiskipöydällä on aina ylimääräisiä astioita. Keittiön kaappien ovissa on aina jotakin roiskeita. Tavarat eivät koskaan löydä saman tien takaisin omille paikoilleen. Kirjoituspöydällä tällä hetkellä: tietokone, lamppu, lehtikotelo (jossa sekalaisia papereita), kynäteline, rojumuki, tyhjä Pommac-pullo (josta tein aiemmin tänään reklamaation), kamera, vesilasi, hiirimatto, cd-levy, kalenteri, hiusväri, kehystetty valokuva, kehystetty kortti, pieni norsu, valokuvia, kaksi lehtiötä, kaksi muistikirjaa, suojelusenkeli (tai joku). Mitä siinä tarvitsisi olla?
Olen tarkkaillut pimenevää iltaa, vaihtanut julisteiden paikkaa, siirtänyt cd-hyllyä ja katsonut 50 minuuttia tv:tä (CSI Miami) ensimmäistä kertaa tässä kuussa. Kulutin tällä viikolla paljon rahaa, vaikka ei pitänyt. En voinut vastustaa kiusausta. Huomenna menen kirpputorille.
Tänään tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että kesä kääntyy kohti syksyä. Ja se tuntuu hyvältä. Siksi voin kuunnella Bo Kaspers Orkesteria ja sammuttaa valot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!