I like you

Kissa leikkii taas hengellään lorauttelemalla ympäri kämppää. Todella raivostuttavaa. Enhän minäkään edes suurimmissa vihanpuuskissani kusaise vaikkapa Vennin sänkyyn. Tai oven taakse. Saakeli.

Nelosen uusi tv-sarja oli ihan KAKKA. Ja minä oikein varta vasten avasin television ja aloin katsoa sitä. Turhaan. Mielenkiintoni herpaantui ensimmäisen 10 minuutin sisällä eikä palannut. Paskamaista. Yleensä suomalainen draama uppoaa, esimerkiksi Tahdon asia on hyperhauska (ainakin katsottuna dvd:ltä joululomalla öiseen aikaan), ja tietenkin useat klassikot Ruusun ajasta Puhtaisiin valkeisiin lakanoihin ja Irtiottoihin. Mutta tämä. EIIIIIIIIIII.

Huomenna on viimeisen kerran saksaa. Tentti on parin viikon päästä. Kielitaitoni on surkea, en osaa muodostaa edes yksinkertaisia lauseita ja minä olen sentään kirjoittanut saksan! Huhhuh. Tarkoituksena on kuitenkin edes yrittää pitää yllä "kielitaitoa" ja mennä esimerkiksi ensi vuonna tekstinymmärtämiskurssille tms. Epätoivo se vaan meinaa iskeä, kun on niin huono ja kaikki muut niin hyviä. Tai ainakin parempia kuin minä.

(unohdin taas teeni hautumaan ja lillumaan, vesi ei ole enää kuumaa, mutta maku on kylläkin ihan hyvä - kupissa on Venäjältä raijattua rooibos-teetä)

Kaksi viimeisintä arvosanaani ovat olleet vitosia. Tunnen lievää itsetyytyväisyyttä, joten eiköhän se alastulo ole pian käsillä. Kyllähän ne hyvältä näyttävät opintorekisterissä, ja toisen tunsin täysin ansainneeni, mutta... Ylpeys käy lankeemuksen edellä j.n.e. No, eipä noita montaa enää ole saatavilla tämän lukuvuoden aikana. (Ja jos saa liian paljon hyviä numeroita, alkaa pettyä rankemmin hieman huonompiin - täysin syyttä).

Lainasin tänään älyttömän kasan kirjoja kahdesta eri kirjastosta. Onni on asua kaupungissa, jossa on useita kirjastoja. Ihanaa, osa on kylläkin tenttikirjoja, mutta kiinnostavia sellaisia. Pääsiäistä silmälläpitäen niitä reppuuni kasasin, saa nähdä kuinka monta saan lopulta otettua mukaan Lappiin. Ylihuomenna olisi lähtö, huih. Olen taidokkaasti vältellyt yhtä luentopäiväkirjaa, jonka deadline häämöttää 1,5 viikon päässä (deadlinepäivä on muuten sunnuntai, voisiko joku hieman tarkentaa?), ja jossa on paljon tekemistä. Äh. Oppisinko joskus priorisoimaan? Mitä siitä, jos levyjen siirtäminen iTunesiin, galtsun selaaminen tai haaveilu on niin hitosti kivempaa kuin jonkun hikisen luentopäiväkirjan kirjoittaminen? (Kaiken lisäksi ohjeet sitä varten poikkeavat täysin meidän laitoksen ohjeista -------- AAAAAAAAAAAAARGH).

Siirryn näkemään painajaisia Bobista. Hyi helevetti.