Syysillan sininen pimeys. Hengitys ei vielä höyryä, tähtiä loistaa jokunen, kuu ei. Vähän valoja siellä täällä. Päivän lämpö hohkaa edelleen taloista ja kaduista. Niissä taloissa asuu rikkaita ihmisiä, tai sitten hyvin velkaisia, mutta ei kuitenkaan ketä tahansa. Onni on käden ulottuvilla, ja näkökentän sisällä.
On taas ikävä Kaliforniaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!