Se on siinä

Olen muuttanut Tampereelle, hankkinut matkakortin, asioinut lähikaupassa, hankkinut työpaikan sekä aloittanut opinnot. Varsinaisesti luennot alkavat huomenna Suomen varhaishistorialla, mutta viime viikko sujahti tutor-hommissa ja ihmetellessä. Nyt vain odotan opiskelua.

Tyypit on ihan ok. Jonkinasteista vitutusta on kyllä ilmassa, sillä tottahan joka paikkaan ärsykkeitä mahtuu. Mutta olen tyyni kuin Buddha, hymyilen vinosti ja vittuilen, jos mahdollista, hyvin hienovaraisesti. Ja tottahan minä hienovaraisuuden hallitsen! Tästä voi saada hieman väärän käsityksen: myös mukavia ihmisiä olen toki tavannut ja toivon, että osa heistä edes pitää minuakin mukavahkona, jolloin molemminpuolinen kanssakäyminen helpottuu huomattavasti. Sen näemme.

Netti aukeaa kotona vasta aikaisintaan ensi viikolla. Siihen saakka ramppaan yliopistolla, ja koetan jotenkuten saada aikaan lupaamani jutut lehteä varten. Kiinnostukseni mokomaan läpyskään on vähemmän kuin nolla, mutta totta hemmetissä hoidan pestini kunnialla loppuun, toisin kuin eräät lähipiiriini eksyneet/pesiytyneet/nyttemmin sieltä kaikonneet ihmisryönät. Tekisi mieli antaa nyrkin laulaa, vaikken todellisuudessa ole koskaan antanut sen laulaa, enkä toivon mukaan koskaan tule antamaankaan. Kuulostipa vain hyvältä ja riittävän aggressiiviselta kuvastamaan varsin väkivaltaisia tuntemuksiani. En edes oikeasti ole väkivaltainen, joten tämä oli täysin turhaa mutinaa.

Olen siis asunut reilun viikon Tampereella. Porvooseen ei ole tippaakaan ikävä, mutta Paahtimoa ja Hannia on kyllä vähäsen... Kyllä vuosi on kuitenkin minulle pitkä aika, ja jos sinä aikana tottuu kahteenkin luotettavaan ja pysyvään asiaan, tuntuu niiden menettäminen aika haikealta. Vaikka ihan samaan tapaanhan Paahtimo seisoo joen rannassa ja Hanni on Porvoossa, vaikken minä siellä olekaan. Höh. Harmi, että sinne on aika pitkä matka. Ja toisaalta onni, koska Porvoossa viettämäni talvi oli masentavin ja ankein, jonka olen elänyt, enkä sinänsä kaipaa sitä pätkääkään. Tosin sillekin asialle olisin toki voinut itse tehdä jotakin. Nyt se on myöhäistä, ja täytyy vain keskittyä siihen, ettei seuraavista talvista Tampereella tule mitään vastaavaa.

Tekemistä on paljon, mutta en saa mitään aikaiseksi. Kelassa pitäisi käydä, samoin isännöitsijän puheilla. Monta asiaa pitäisi vielä hankkia kotiin, niistä akuuteimpinia uusi sänky ja jonkinlainen kuivain pikkuruiseen kylpyhuoneeseeni. Olen saamaton ja laiska, mutta siinä ei ole mitään uutta kellekään. Uusissa ja kiinnostavissa kahviloissa ja baareissa jaksaisin toki istua illat läpeensä - vielä kun olisi samasta asiasta kiinnostunutta seuraakin saatavilla. Huoh.

Ehkä odotus palkitaan.