Tampere alkaa tuntua tutulta. Arki on alkanut ja minä en vielä koe ahdistusta. Ehkä se vielä on edessä, mutta sitä ennen aion nauttia tästä akateemisesta vapaudesta ja kaikesta muusta mahdollisesta.
Opiskelu maistuu. Muutaman päivän kuluttua tämä ensimmäinen periodi on lopussa ja minä olen jokusen opintopisteen rikkaampi. No, en tosin aivan heti, sillä tokihan täytyy ennen sitä suorittaa yksi tentti, kirjoittaa muutama essee ja luentopäiväkirja, ja kolme kurssia jatkuu ensi periodissakin. Mutta ajatus siitä, että jotain on taas tullut suoritettua, lämmittää mieltä. Edistys. Hyöty.
Olen aloittanut työt Tampereen Kehitysvammaisten tuki ry:ssä. Kaksi kertaa viikossa pidän kerhoa kehitysvammaisille. Rahoiksi siinä ei kauheasti lyö, vaikka palkkaa toki saankin. No, kyllä sillä pari laskua maksaa. Töissä on ollut ihan mukavaa, nyt sielläkin on ylhäältä määrätty "syysloma", vaikka kukaan kerholaisistani ei esimerkiksi ole enää koululainen. Mutta hittojako sillä, ehdin sen sijaan notkua koneella ja harkita Suomen historian lukemisen aloittamista.
Liikuntaharrastuskin on saanut uutta pontta, olen käynyt jumpassa/easybicissä/rasvanpoltossa/miksi sitä nyt haluaa kutsua. Huomenna menen taas. Tämänpäiväinen meni ihan ohi, pongahtelin eri tahtiin kuin muut, mutta mitä sen on väliä, kunhan saa paikan takarivistä taitavien biccaajien selän takaa. Ihan mukavaa se on ollut, tunniksi aivot nollille ja hurja keskittyminen mamboihin ja kyykkyihin ja siipiin ja sivuaskeliin. Alan tosissani uskoa, että liikunnasta on oikeasti hyötyä opiskelujen ja yleisen jaksamisen kannalta. Ainakin oma fiilikseni on noussut monta astetta nyt, kun lopulta menin katsomaan, millaista jumppaa on tarjolla. Ei ole harmittanut, ei silloinkaan, kun en osaa askelia.
Tekemistä on paljon, mutta se ei haittaa. Porvoon apatian jälkeen täyteen pukannut kalenteri saa melkein onnen kyyneleet silmiin. Onneksi kaikkea ei ole pakko tehdä. Ja siksi juuri teen. Ja saan aikaiseksi. Vain partio kummittelee taustalla ja kuiskailee ahdistusta korviini. Mutta pian sekin jää historiaan. Helmikuuhun on välillä niin kauan, mutta kyllä tämän vielä kestän, kaikki on muuten niin loistavasti.
Pispala on kaunis. Ja rinteessä seuraavana sijaitsevan sinisen talon pihalla käyskentelee vuohi!
Tampereen taivas on tänään punainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!