14. lokakuuta 2019

Suomi synnytti, niin minäkin vielä teen



Näinä aikoina, kun suomalainen media, poliitikot, Väestöliitto ja kansalaiset kauhistelevat viikosta toiseen "vauvakatoa", "syntyvyyden romahdusta" ja "Suomen tulevaisuutta", tuntuu vähän hupsulta mutta silti ylpeältä kertoa, että eipä tässä midist, omalta osaltani tulen hieman korjaamaan tilastoja, kun olletikin ensi helmikuussa itsetekemäni mini-ihminen näkee päivänvalon. Uutta lukutoukkasukupolvea siis pukkaa, tai millaista polvea nyt sitten lopulta tuleekaan, sehän jää nähtäväksi aikanaan.

Ja todettakoon nyt sitten vielä ihan varmuudeksi, että ei tätä pikkutyyppiä sen vauvakadon vuoksi ole "tehty", vaan ihan koska itse haluttiin ja toivottiin ja kaikeksi iloksi siinä onnistuttiin.

Synnyttäminenhän minua on kiinnostanut jo vuosikaudet, noin kulttuurisena, ei ehkä niinkään biologisena tai fysiologisena ilmiönä. Opiskeluaikoina aihe oli läheinen, ja gradunikin käsitteli samaa teemaa muistitiedon ja kirkollisen politiikan kautta. Gradua tehdessä ja myöhemminkin luin jonkin verran kätilöiden muistelmia (esimerkiksi Leena Valvanteen ja Anna Luodon muistelmat) ja muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Eikä aihe ikinä ole mielestä kadonnut, olenhan päässyt syntymän ihmeestä monta kertaa viime vuosina lähipiirissä iloitsemaan.

Nyt, kun päivä päivältä ollaan lähempänä sitä hetkeä, kun pääsen itse ihan elävässä elämässä kokemaan synnytyksen ja kaiken sen jälkeen tulevan, on kirjapinoon eksynyt taas enemmän synnytykseen ja vanhemmuuteenkin liittyviä kirjoja. Luultavasti niitä on luvassa tulevina kuukausina lisääntyvissä määrin, lukeminen kun on itselleni luontainen tapa oppia. (Ja joo, käytäntö opettanee tässäkin sitten aikanaan ihan reilulla kädellä, heh.)

Tartuin siis innolla Laura Kososen kirjoittamaan tietokirjaan Suomi synnytti – Kätilöiden kertomaa (S&S 2019), joka kertoo Kätilöopiston, siellä työskennelleiden kätilöiden ja synnyttäneiden naisten historiaa koko Kätilöopiston 57-vuotisen olemassaolon ajalta.

Melkoinen matka on Suomessakin kuljettu 1960-luvulta 2000-luvulle, tietenkin, myös synnytysten hoidossa ja asenteissa, jotka aiheeseen liittyvät. Oma gradututkimukseni keskittyi varhaisempaan aikaan, enkä sitä tehdessä osannut oikein kummeksua karujakaan kokemuksia ja asenteita, joita muistitiedosta ja kannanotoista luin, mutta niin sanotusti moderniin aikaan sijoittuva, paikoin lähes epäinhimillinen kohtelu saa kyllä palan kurkkuun.

(Joku on varmaan sitä mieltä, ettei näin henkilökohtaisia asioita pitäisi julkisesti kirjoittaa, mutta sanon silti, etten muuten pelkää synnyttämistä millään tavalla, ainoastaan sitä, että synnytyssairaalan henkilökunta kohtelee ja kohtaa minut huonosti, alentavasti tai välinpitämättömästi.)

Pääosin Suomi synnytti kuvaa onnea, iloa ja elämän toistuvaa ihmettä positiivisesti. Kosonen on haastatellut useita kätilöitä eri vuosikymmeniltä, ja haastateltavat kertovat työstään ja työpaikastaan tyytyväisyyttä ja ylpeyttä uhkuen. Syytäkin on, Kätilöopiston historiaan mahtuu hienoja kehityshankkeita ja suomalaisen synnyttämisen muutosta kohti naisen kokonaisvaltaista toimijuutta.

Samalla kätilöt kertovat asenteista, joiden muuttaminen oli työn ja tuskan takana: isien saaminen mukaan synnytykseen, tarpeettomista synnytyksenaikaisista rutiinitoimenpiteistä luopuminen, perhe- ja vauvakeskeisyys ja toimiva kivunlievitys ovat esimerkkejä siitä, kuinka hitaasti ikiaikaiseen ja luonnolliseen tapahtumaan suhtautuminen voikaan muuttua, kun se on alistettuna (yksioikoisesti) lääketieteelle, hierarkialle ja yhteiskunnallisille asenteille. Toki olen sitä mieltä, että vahva lääketieteellinen tieto ja osaaminen mahdollistavat Suomessa maailman alhaisimmat äitiys- ja lapsikuolleisuusluvut, mutta Kososen teos kertoo oivallisesti myös niistä ongelmista, joita seuraa, kun toimitaan liian tiukasti ensisijaisesti tilastot, käppyrät ja totutut toimintatavat edellä naisten ja tilanteiden yksilöllisiä eroja huomioimatta.

Suomi synnytti – Kätilöiden kertomaa on erittäin sujuvalukuinen, monipuolinen ja lähdeaineistoaan ammentava kokonaisuus. Typografisesti luettavuutta olisi helpottanut muistelusitaattien selkeämpi erottaminen leipätekstistä, mutta tämä nyt on pientä kitinää muuten toimivasta teoksesta. Mukana on myös ilostuttava kuvaliite ja luonnollisesti lista lähdekirjallisuudesta.

Erinomaisen suositeltavaa, monin tavoin kiinnostavaa luettavaa kelle tahansa, sanoisin.


Laura Kosonen: Suomi synnytti – Kätilöiden kertomaa
Kustantamo S&S 2019
214 s.

Kirjastosta.


Haasteet: Helmet-lukuhaasteen kohta 32. Kirjan nimessä on ammatti.

15 kommenttia:

  1. Varmasti sinulle odottavana äitinä mielenkiintoista luettavaa. Toivottavasti karskit kätilöt ovat kuolleet alalta sukupuuttoon! Itselläni on pelkästään myönteiset kokemukset. Jos nyt henkilökohtaisuuksiin mennään, sanon yhden asian :) Esikoiseni oli syntymässä ennenaikaisesti ja kätilö sanoi sen olevan hyvin pieni. Mitä vielä, poika painoi 3730g - joku laskuvirhe varmaan.

    Onnellista odotusta, muista levätä riittävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riitta! Myönnettäköön, että lepääminen on jäänyt vähiin, koko ajan on muka menoa ja vauhtia ja se kyllä kostautuu... Ehkäpä vähitellen saan aivot naksahtamaan odotusasentoon ja hiljennän tahtia.

      Kyllä minä uskon, että kaikki menee hyvin ja ammattilaisten kanssa pääsen sitten tositoimiin aikanaan. Mutta jotain tervettä pelkoa pitää varmaan aina olla vähintään vakiomäärä. ;)

      Poista
  2. Paljon onnea jo etukäteen tulevasta vauvasta! Ei voi olla riemastumatta, kun uusi ihminen syntyy tänne toivottuna.

    En ymmärrä tätä jatkuvaa meuhkaamista syntyvyyden vähenemisestä. Se seuraa hyvinvoinnin lisäystä ja on havaittavissa kaikkialla missä keskiluokka kasvaa. Näin sanottiin mm Hans Roslingin Faktojen maailmassa. Ja kun väestöräjähdys on se pohjimmainen syys monelle huonolle kehitykselle, ilmastonmuutoksesta metsien katoon, niin nyt voisi nähdä jotain hyvääkin siinä. Tietenkin tulee ongelmia kun yhteiskuntien ikärakenteet muuttuvat etc, mutta luultavasti ei käy ihan niin kuitenkaan kuin tilastotieteilijät laskevat. Ja jos pakolaiset saadaan paremmin kohdattua, niin heistä tulee joka tapauksessa kaivattua lisäpopulaatiota. Heidän tulemisensa ei tässä maailman tilanteessa näy vähenevän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, Leena! On kyllä tämä tyyppi oikein toivottu ja innolla odotettu. En malta odottaa, että pääsen häneen tutustumaan muutenkin kuin potkuina vatsaan.

      Minulla on samansuuntaiset ajatukset. Väestömäärän tasaantuminen on mielestäni hyvä asia ja aivan looginen seuraus siitä, että hyvinvointi kasvaa ja leviää yhä useampien saataville. Ei ole pakko "tehdä" lapsia omaksi ja talon turvaksi, on muitakin vaihtoehtoja, voi tehdä valintoja ja miettiä, mitä haluaa. Sen verran idealisti olen, että mielestäni yhteiskunta rakenteineen on kuitenkin lopulta yksilöä varten, ei toisin päin. Jos rakenteet eivät toimi, niitä täytyy muuttaa.

      Pitäisikin lukea tuo Faktojen maailma.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, Marjatta! Toistaiseksi ainakin kaikki on mennyt oikein hyvin. Vaikka onhan tässä toki matkaa vielä jäljellä.

      Poista
  4. Vauvauutiset ovat ihania. Onnellista odotusaikaa ja kaikkea hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Paula! Toivotaan, että kaikki jatkuu yhtä oivallisesti kuin tähänkin asti.

      Poista
  5. Voi että, postauksesi ja kirjan kansi toivat sen ainutkertaisen ihanan vauvantuoksun ympärilleni ja veivät aatokset kauas taaksepäin:) Omat pojat syntyivät 70-luvun alussa, jolloin vielä isän läsnäolo synnytyksessä oli uutta ja harvinaista krittiikkiäkin herättävää. Kanssakulkijalleni pisteet pioneerihengestä.
    Benjamin Spockin nimeen vannottiin ja "Tervettä järkeä lastenhoitoon" kului hiirenkorville käsissä. Ihme kyllä molemmista pojista tuli ihan kunnon miehiä, joten kyllä pienokainenkin vanhempiaan neuvoo ja rutiinit karttuvat. Tieto kun ei lisää tuskaa, niin uuden edessä sen hankkiminen kannattaa! Myötäistä matkaan uuden lukutoukkasukupolven odotukselle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Takkutukka!

      Tietoa tässä tosiaan tekee mieli haalia asiasta kuin asiasta. Neuvolasta saadut oppaat on jo luettu etu- ja takaperin, muuta kirjallisuutta tässä vähitellen tutkailen ystävien suositusten perusteella. Onneksi järkevää tietoa on niin hyvin saatavilla, kädenojennuksen päässä vain. Pääseepä tällainen märkäkorvakin jo aiheen makuun ennen kuin todellisuus iskee päälle. Luotan siihen, että rutiinit syntyvät ja työ tekijäänsä opettaa. Vaikka minulla ei vauvanhoitokokemusta olekaan, kohtapa sitä saa senkin edestä. Eiköhän se sutviinnu!

      Poista
    2. Lukaisin tässä juuri Juha T. Hakalan, joka mainiosti kirjoitti Tylsyyden ylistyksestä, uutukaisen "Kasvatus ajan kanssa" ja juohduit mieleeni, joten jos et ole vielä tutustunut, niin tässäpä yksi mukava vinkki. Hyviä vointeja ja onnellista odotuksen jatketta:)

      Poista
  6. Lämmin kiitos arviosta! Ja onnea tulevaan!
    Terveisin, Laura Kosonen, Suomi synnytti -kirjan kirjoittaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Ja kiitos sinulle hyvästä kirjasta, josta on paljon iloa lukijoilleen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!