17. helmikuuta 2018

Lars Wilderäng: Tähtikirkas



Elektroniikka pätkii aika ajoin. Kännykkä sammuu miten sattuu, tietokone kaatuu, sulakkeet palavat. Joskus on sähkökatkoja, kaupungeissa vähemmän kuin maaseudulla, jossa ihmiset ovat paremmin varautuneet ongelmiin. Suurin osa tiedosta, työstä ja yhteydenpidosta on digitaalista. Kun töissä tuli kuluneella viikolla noin vartin mittainen sähkökatko, en voinut tehdä sen aikana mitään.

Pelottavaa.

Lars Wilderäng esittelee uuden scifitrilogiansa avausosassa Tähtikirkas tilanteen, jota me länsimaiset nykyihmiset vähintään syvällä sisimmässämme pelkäämme enemmän kuin mitään: sen hetken, kun elektroniikka lakkaa selittämättömästi toimimasta ja kaikki digitaalisessa muodossa oleva on lopullisesti mennyttä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Ruotsiin, jossa raukeilla kesähelteillä ensin älypuhelimet ja tietokoneet alkavat hyytyä, sitten kaikki muukin. Mitään luotettavaa tietoa ei ole saatavilla, sillä viranomaiset tai poliitikot eivät itsekään tiedä, mistä on kysymys. Digitaalisilla alustoilla toimivat mediatkaan eivät voi tiedottaa tilanteesta, sillä mistä ne saisivat omat tietonsa ja miten jakaisivat niitä? Kellään ei ole vastauksia, kysymyksiä vain.

Tähtikirkas kuvaa yhteiskunnan hidasta havahtumista täysimittaiseen kriisiin useiden eri näkökulmien kautta. Perheenisä Magnus Svensson elää keskiluokkaista elämää nukkumalähiössä. Hänen arkensa alkaa ensin nikotella, kun uudenkarhea Volvo tekee tenän. Poliitikko Maria Rödhammar joutuu puun ja kuoren väliin, sillä hänen pitäisi asemansa vuoksi olla selvillä tilanteesta, mutta totuus on, ettei kukaan muu palaa kesälomilta takaisin politiikan ytimeen. Ohjelmoija Anna Ljungberg pääsee ilmiön kannoille, mutta muuttaa kaupungista turvallisemmaksi kokemalleen seudulle, lähes omavaraisena elävän äitinsä pienelle maatilalle. Poliisi Peter Ragnhell ottaa puolestaan kaiken irti uudesta tilanteesta – hän ei ole koskaan sopeutunut diskuteeraukseen tai muihin rauhaomaisiin keinoihin. Nyt voi tarttua aseeseen ja osoittaa, kuka todella käskee. Upseeri Gustaf Silverbane pyrkii hallitsemaan kaaosta asevoimien tarjoamien menetelmien avulla. Survivalisti Filip Stenvik huomaa, ettei vuosikausien varustautuminen vastaavaan katastrofiin ole kuitenkaan ollut tarpeeksi.

Tarinassa on useita linjoja ja henkilöitä, ja alkuun niiden määrä uuvuttaa, mutta kun yhteiskunnan pilarit alkavat lopulta kunnolla tutista, kirja vie mukanaan. Kunkin henkilön näkökulmasta kerrottujen lukujen väleissä on pieniä uutispätkiä, sähköposteja ja muita elementtejä, jotka vahvistavat kuvaa kokonaisvaltaisesta, hivuttavasta katastrofista. Wilderäng ei säästele henkilöitään, eikä suuria sankaritarinoita ole luvassa.

Tähtikirkas on koukuttavaa luettavaa. Pitkästä aikaa luin todellisen ahmintapalan, sillä lähes viidensadan sivun mittainen kirja katosi parempiin suihin parissa päivässä. Hienointa tarinassa on sen vähittäinen ja asteittainen valuminen tilanteen kieltämisestä täysimittaiseen kaaokseen. Pidän hyvin uskottavana sitä, että hyvinvointiin ja toimivaan infrastruktuuriin tottuneet ihmiset eivät pitkään aikaan suostu hyväksymään sitä, etteivät sähköt ole palaamassa eikä kukaan ole tulossa auttamaan. Luultavasti kuuluisin itsekin samaan jengiin.

Kirja päättyy todella mainioon kohtaukseen, eikä jatkoa malttaisi millään odottaa. Onneksi sitä on luvassa nopeasti.


Lars Wilderäng: Tähtikirkas
Suomentaja: Sirpa Parviainen
Ulkoasu: Samppa Ranta
Jalava 2017
488 s.
Stjärnklart (2014)

Arvostelukappale.

________

Toisaalla: Yöpöydän kirjat, Kirjanvuoksi


Haasteet: Helmet-haasteen kohta 33. Selviytymistarina.

6 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä hyvä lukukokemus. Mahtavaa, että molemmat jatko-osat saadaan tänä vuonna. Lopun asetelmien perusteella ei tule tylsää seuraavankaan kirjan parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkoa odotan kyllä innolla, semmoinen koukku lopussa oli.

      Poista
  2. Heads up. ei kannata seurtaavia kirjoja lukeakaan koska tama on paras ja taman jalkeen ei paljon kivaa ja kiinnostavaa olekaan tulossa. Luin ne kaikki ruotsiksi kun tulivat ja kolmas kirja oli pakko hankkia vain sen takia etta tykkaan kirjailiasta ja hanen aikaisimmista kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisen osan loppuhuipennus oli kyllä melkoinen, joten innolla odotan, mutta harmi kuulla, ettei jatko kolahtanut sinuun enää.

      Poista
  3. Suomennos vain on valitettavan kehno, hämmästyin kun googlen perusteella päättelin että kyseessä on ihan kantasuomalainen ja suomea äidinkielenään puhuva henkilö, mm. sanajärjestys paikoin tosi kökkö, liekö seurattu alkuperäistä tekstiä turhan orjallisesti google kääntäjän tapaan. Nyt arvon kestääkö pää kuunnella seuraavaa osaa, pelkään että ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin sarjan jatkaminen on itse asiassa edelleen vaiheessa, vaikka muistelen tämän olleen todella vetävää luettavaa viime vuonna. En muista kiinnittäneeni huomiota käännökseen, mutta se on kyllä kurjaa, jos se ei vastaa omia vaatimuksia. Katsotaan, ehkä jossain vaiheessa haluan selvittää, miten homma oikein etenee ja päättyy!

      Poista

Kiitos kommentistasi!