22. elokuuta 2017

Merkityksiä etsimässä



Laura Lähteenmäen Nutcase kertoo sisaruksista Saimista ja Juhosta, jotka ovat böndellä asuessaan tottuneet olemaan aina yhdessä. Heillä on ikäeroakin vain vuosi ja sisarussuhde tiivis. Kun Juho muuttaa kaupunkiin opiskelemaan lukioon, Saimi jää yksin ja joutuu kovan paikan eteen yrittäessään selvitä ilman toista puoliskoaan. Saimi on mustasukkainen Juhon uudesta elämästä, jossa hänellä itsellään ei enää tunnu olevan niin suurta tilaa kuin ennen, josko mitään sijaa enää. Niinpä Saimi penkoo veljen koneen, kun tämä on viikonloppuna käymässä kotona ja löytää sivuhistoriasta erikoisen ja kiinnostavan blogin, jota uskoo veljensä seuraavan. Saimi alkaa itse seurata blogia, jonka pitäjä elää poikkeuksellista elämää ja kirjoittaa siitä kiehtovasti.

Sen lisäksi, että sisarussuhde veljeen on koetuksella, vanhemmatkin hölmöilevät omia juttujaan. Äitiä Saimi epäilee uskottomaksi ja ärsyyntyy tämän kiiltokuvamaisesta kirjablogista (!), isä puolestaan tuntuu tossukalta, joka on hyväuskoinen ja hölmö. Saimin seuraaman blogin tunnelma alkaa tiivistyä sekin, ja Saimista alkaa tuntua, että todellisuus sekoittuu yhä voimakkaammin kuvitelmiin ja harhaan. Kuka ihme blogin takana on ja miten blogi liittyy Juhoon ja Saimiin?

Nutcase on mainiota nuortenkirjallisuutta. Se pureutuu nettimaailman syöverehin tiukalla ja ajanmukaisella otteella: mikään ei ole somessakaan aivan sitä miltä näyttää, juorujen liikkeellelähtemiseen ei paljoa vaadita, kuvat rajaavat epämieluisan, sekaisen ja ruman pois. Tai vastaavasti kuvia käytetään aseena kiusaamisessa, pilkanteossa, jopa väkivaltaan yllyttämisessä.

Itse kun olen tällainen y-sukupolven edustaja, olen elänyt maailmassa ennen internetin kotikäyttöä, mutta kasvanut nuoresta pitäen eetokseen, jossa netin vaaroista on peloteltu ja sen "feikkiydestä" muistuteltu taajaan. Kun aloitin tämän blogin pitämisen vuonna 2006, oli hyvin tavallista ja jotenkin itsestäänselvää blogata nimimerkin takaa. Vain harvat bloggasivat omalla nimellään, ehkä poliitikot ja toimittajat korkeintaan. Nykyään puolestaan netissä liikutaan pikemminkin poikkeuksetta omalla nimellä tai ainakin kasvoilla (ja joskus se ihmetyttää, etenkin kun miettii, millaista tauhkaa jotkut näppäimistöltään päästelevät) ja muutenkin ihmisen oma persoona painottuu enemmän ja avoimemmin. En pidä muutosta yksinomaan huonona, mutta kuten näkyy, itse pitäydyn (ehkä enää pikemminkin tottumuksesta kuin minkään suurien periaatteiden vuoksi) edelleen nimimerkkini suojissa. Siksikin mieltäni lämmitti Nutcasen maailma, jossa painottuu identiteetin merkitys ja se, mitä haluaa itsestään millekin yleisölle kertoa (ja miksi!).

Ja kyllä, todella hyvin kolisi kirjan ajatus siitä, kuinka paljon piilotamme somessa todellisuudesta ja kuinka todellisuuden hinnalla rakennetaan jonkinlaista peitetarinaa tai ainakin siloteltua versiosta siitä, mitä oikeasti tapahtuu ja koetaan. Tunnustan, teen sitä itsekin. Iloa, arjesta poikkeavia kokemuksia ja tähtihetkiä tuntuu paljon merkityksellisemmältä jakaa kuin sotkuja, virheitä ja tylsyyttä. Vaikka jokainenhan luo merkityksensä itse, tietenkin.


Laura Lähteenmäki: Nutcase
WSOY 2016
195 s.

Kirjastosta.

________

Toisaalla: Kirjakko ruispellossa, Notko, se lukeva peikko, Sivutiellä, Dysphoria, Vinopino kirjoja

23 kommenttia:

  1. Minustakil Nutcase on sujuvasanainen nuortenromaani. Erityisesti muistan ilahtuneeni sisarussuhteen kuvaamisesta ja korostamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähteenmäki on hienosti tavoittanut sen elämänvaiheen, kun mentaalinen napanuora katkeaa ja itsenäistyminen perheestä alkaa – tavalla tai toisella.

      Poista
  2. Olen välillä katsellut tätä Bookbeatista. Kuulostaapa hyvältä, kiitos vinkistä. Ehkä otan sen lukuun :) /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta oli tosiaan oikein vetävä ja asiallinen nuortenkirja, joten suosittelen!

      Poista
  3. Nauratti tuo epäilyttävän kiiltokuvamainen kirjablogi :D Kuulostaa kiinnostavalta ja tässä ajassa toimivalta nuortenkirjalta. Oma poika on vielä liian nuori tälle, mutta taidan vinkata kummitytölle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hekottelin lukiessani, Lähteenmäki on tehnyt aika hupaisia huomioita kirjablogeihin liittyen. ;) Kannattaa vinkata, tässä kirjassa on paljon freesiä ja semmoista, mihin tarttua.

      Poista
  4. En ole aikaisemmin kuullutkaan tästä teoksesta, mutta tekstisi myötä minusta tuli varovaisen kiinnostunut - saatan jopa tarttua Nutcaseen joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin satuin bongaamaan sen kirjaston hyllystä ohikulkumatkalla, mutta onneksi lukaisin takakannen ja päätin ottaa mukaani. Olen kyllä lukenut Lähteenmäeltä aikuisten proosaa, mutta tämä oli minulle uusi aluevaltaus hänen nuortenkirjoihinsa – joita muuten on ihan mukava määrä!

      Poista
  5. Olen pitänyt niistä Laura Lähteenmäen kirjoista, jotka olen lukenut, joten varmaan tämänkin pitäisi mennä lukulistalle, kun aihekin kuulostaa kiinnostavalta. Harkintaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on sutjakkaa luettavaa, ja oiva kurkistus nuorison maailmaan. Mielestäni kohderyhmä on hyvin tavoitettu, ei ollenkaan tätimäinen vaikutelma.

      Poista
  6. Jaa, kaipa tuon voisi lukea. Kiinnostaa tuo nettimaailman kuvaus. Minäkin olen miettinyt tuota identiteettiä eri kanavissa miten se voi vaikuttaa myös minäkuvaan.
    Ja onhan viime aikoina paljon puhuttu mm. blogien kiiltokuvamaailmasta tai siitä, miten kirjabloggaajatkin kirjoittavat vain hyvistä kirjoista. Minusta viimeksimainittu tosin on vähän itsestäänselvyys, sillä kai me kaikki mieluiten luemme kirjoja, joista pidämme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa se nettimaailma on tosin hieman vanhanaikaista siinä mielessä, että iso osa liittyy blogeihin, joita ymmärtääkseni nuoret eivät enää ihan niin innolla suosi kuin me aikuiset. Mutta kiinnostavaa yhtä kaikki!

      Minua kiinnostaa paljon ihmisten käyttäytyminen netissä ja netin vaikutus ihmisiin. Tutkimustakin onneksi koko ajan tehdään, tuloksiahan tosin saa aina sitten odotella vähän pidempään.

      Poista
    2. Minustakin on järkeenkäypää, että kirjablogeissa suurin osa teksteistä on positiivisia, sillä useimmat kirjoittavat niistä kirjoista, joista on pitänyt ja jotka on lukenut loppuun. Itse ainakin luen miltei vain sellaisia kirjoja, jotka kiinnostavat minua jo etukäteen.

      Mielestäni on mukavaa, että blogien tunnelma on positiivinen, sillä maailmassa on ihan tarpeeksi surua ja murhetta. On kivaa, kun on joku paikka, missä voi jakaa mukavia juttuja.

      Poista
    3. Minä pääsääntöisesti haluan kirjoittaa kaikesta lukemastani, joten välillä sattuu niinkin, etten voi väittää lukeneeni hyvää kirjaa. Toisaalta perustellut mielipiteet suuntaan tai toiseen ovat tärkeitä yhtä kaikki. En tosin yhtään väheksy sitä, jos kirjoittaa vain hyvistä lukukokemuksista.

      Ja ihan totta tuo, että positiivisuutta ei ole liikaa, joten siihen voi hyvin keskittyä ihan vain siksikin, että hyvä kasvaa hyvällä.

      Poista
  7. Minäkin muistan bloggaamisen (ja neti yleensä) alkuajoilta sen, että vain harva bloggasi omalla nimellään. Lähes poikkeuksetta kaikki kirjoittivat nimimerkillä - minäkin ja niin teen edelleen, vaikka nimeni on kyllä löydettävissä blogistani. Minulla nimimerkki on kuitenkin turva ja rajaa sitä, mitä nimelläni löytyy, jos heittää sen hakukoneeseen.

    Tämä kirja vaikuttaa kiintoisalta, vaikka olenkin ns. yli-ikäinen enkä yleensä innostu nuortenkirjoista. Tämä ei siis ole väheksyvä kommentti nuortenkirjoja kohtaan, vaan toteamus sen pohjalta että en ole enää ns. nuori ja makuni on toisenlainen. Tiedän että moni aikuinen lukee ja viihtyy nuortenkirjojen parissa enkä epäile niiden (kirjojen enkä lukijoiden) laatua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen harkinnut, että tulisin virallisesti kaapista blogini kanssa, vaikka eipä tuo nyt mitään Sherlock-hommaa ole henkilöllisyyttäni nytkään selvittää. Katsotaan. Näinkin on toisaalta ihan hyvä, joten tuskin mitään muutoksia heti ensi viikolla tapahtuu. Välillä on jotenkin ärsyttänytkin se, että nimimerkillä kirjoittamista väheksytään tai oudoksutaan. Että onko muka jotain salattavaa??! Minulle se on täysin luontevaa, ja uskon sen juontavan juurensa juuri siitä, miten on netin käyttöön kasvanut.

      Minä olen nyt uuden työni vuoksi lukenut enemmän nuortenkirjoja kuin yleensä, ja todettava on, että ovat pääsääntöisesti oikein oivaa luettavaa!

      Poista
  8. Olen lukenut Lähteenmäeltä aiemmin kirjan Niskaan putoava taivas, ja pidin sen synkästä ja talvisesta tunnelmasta. Jatko-osat eivät enää innostaneet minua (muistaakseni päähenkilöt eivät pysyneet samoina, ja tämä latisti henkilöihin tykästynyttä lukijaa), mutta Nutcase voisi olla enemmän minun makuuni. Aihepiiri on mukavasti ajan hermolla. Itse olen kesän aikana lukenut niin paljon vanhempaa lanu-kirjallisuutta erinäisten lukuhaasteiden tiimoilta, että roima hyppäys nykyaikaan voisi tehdä terää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on se itse asiassa kirjastopinossa vuoroaan odottamassa, pitäisikin lukea pian (niin kuin noin 1000 muutakin kirjaa, heh). Tätä suosittelen kyllä, jännite on kohdillaan ja Lähteenmäen tarinankuljetus toimii.

      Poista
  9. Hauskaa kirjablogien pääseminen osaksi kaunokirjallisuutta. :) Pelotti aika paljonkin siirtyä aikoinaan kirjoittamaan omalla nimellä. Toisaalta pidän rajat aika tiukkana. Kirjoitan yleisistä aiheista, en esimerkiksi perheestäni. Eräälle blogiani seuranneelle tuli yllätyksenä tavattaessamme esimerkiksi lapsieni lukumäärä ja sukupuoli. Olen siis onnistunut aika hyvin. :) Lapseni ovat kyllä minuakin järkevämpiä ja pitävät minua hölmönä kirjoittaessani netissä omalla nimelläni. Olen miettinyt kuvaa, joka blogistani välittyy. Minua pidetään blogini perusteella kenties sosiaalisempana kuin olenkaan. Kommunikoin luontevammin kirjoittamalla kuin puhumalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykylapset ja teinit ovatkin aika fiksuja netissä: monellahan on erikseen julkinen tili ja privaattitili esimerkiksi Instagramissa. Kai se on enemmän meidän aikuisten ongelma, ettemme ymmärrä netin laajuutta ja vaaroja, uskoisin.

      Nuo kirjablogiviittaukset olivat Nutcasessa aivan mainioita, harmi etten kirjoittanut niitä ylös. Pieni näpäytys suuntaamme kirjailijalta, ehkä. ;)

      Poista
  10. Vaikuttaa kivalta kirjalta. On hienoa, että monet kirjailijat ovat ajantasalla ja tarttuvat ajankohtaisiin aiheisiin. Onkohan kukaan vielä kirjoittanut fiktiota tubettajista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole muuten ainakaan törmännyt! Se olisikin hyvä teema, varmasti näkyy joskus lähivuosina jo kirjoissakin.

      Poista
  11. Tämähän tuntuu olevan ihan ajan hermolla meille, niin äidille kuin pojallekin ;-) Netissä omalla nimellä näkyminen ei tällaisesta "vanhastakaan" tunnu enää kummoiselta. Aika syvä epäluulo on kuitenkin pohjavireenä moniin internetin ilmiöihin, ja tervettä varovaisuutta tahtoisin lapsellekin istuttaa. Ehkä tässä siihen konsti?

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!