26. elokuuta 2017

Sarjiskokeiluja: Avaruusagentit Valerian ja Laureline



Kävimme kesällä elokuvissa katsomassa Luc Bessonin tuoreimman ohjaustyön Valerian and the City of a Thousand Planets. Leffa ei ole saanut erityisen ylistäviä arvioita, mutta itse viihdyin sen parissa 3D-lasit nenällä aivan oivallisesti. Erityisesti kiitän elokuvan visuaalisuutta: siinä on paljon väriä, valoa, liikettä ja mietittyjä yksityiskohtia.

Innostuin leffan jälkeen selvittelemään, millaisia ovat sarjakuvat sen taustalla. Niinpä kirjastosta lähti mukaan satunnainen pino ranskalaisten Jean-Claude Mézièresin ja Pierre Christinin vuodesta 1967 tekemiä avaruusseikkailuja suomeksi ja englanniksi.

Valerian ja Laureline ovat siis avaruusagentteja, jotka seikkailevat ympäri universumia tehokkaalla avaruusaluksellaan ratkomassa kinkkisiä ongelmia. Milloin pitää löytää jotain hukassa olevaa, milloin soluttautua vihamielisen lajin sekaan vakoilemaan, milloin suojella arvokkaita henkilöitä näitä uhkaavilta vaaroilta. Tehtävät ovat monipuolisia, ja aina niihin tuntuu liittyvän jotain poliittista kähmintää, vauhtia ja vaaroja sekä yllättävän usein jomman kumman päähenkilön hetkellinen katoaminen joko kaapattuna tai muuten vaan eksyksissä. Ajassa liikkuminen onnistuu heiltä niin ikään.

Christinin piirrosjälki on monipuolista ja värikästä. Liike, äänet ja vauhti välittyvät kuvista ja saavat tarinan eläväksi. Ei piirroksissa mitään erityisen mieleenpainuvaa ole, mutta teknologian ja avaruuden ulottuvuudet hyödynnetään onnistuneesti. Värit miellyttävät silmääni: ne ovat pääosin viileitä sävyjä, mutteivät kylmiä tai kolkkoja. Planeettojen pinnalla puolestaan sävyt useimmiten lämpiävät, ja erilaiset miljööt heräävät eloon.

Tarinat ovat nopealukuisia ja viihdyttäviä. Etenkin Laureline on oivallinen hahmo (vaikka muutamaan kertaan hän olisi saanut ehkä hieman vähemmän vinkua Valerianin perään), joka ei jää tuleen makaamaan, vaan on toimelias ja nopealiikkeinen naissankari. Valerian on hieman pöyhkeä, mutta tulkitsen hänet silti oikeudenmukaiseksi ja pohjimmiltaan lämminsydämiseksi henkilöksi.

Koska kyse on vanhasta sarjakuvasta, osia on luettavana vaikka kuinka. Minua hieman ärsytti, etten päässyt lukemaan kronologisessa järjestyksessä (koska en jaksanut nähdä sen kummempaa vaivaa lainattavien sarjisten eteen, vaan otin ne, jotka olivat hyllyssä tarjolla), mutta onko sillä loppujen lopuksi kauheasti väliä – tuskin. Eihän Asterixejakaan tarvitse järjestyksessä lukea. (Tosin Valerianin ja Laurelinen yhteisen tarinan alku kiinnostaisi, ensimmäisessä osassa se ilmeisesti on juonen pääpointtina.)

On aina hyvä laajentaa omia lukutottumuksiaan, ja itse en muistaakseni ollutkaan aiemmin lukenut avaruusaiheisia sarjakuvia. Toisaalta en tiedä, jaksanko innostua Valerianista ja Laurelinesta niin paljon, että kahlaisin kaikki julkaistut albumit läpi. Ehkä, jos jossain vaiheessa tulee halu palata tällaiseen suhteellisen harmittomaan mutta aivan viihdyttävään maailmaan.


J.-C. Mézières & P. Christin: Valerian and Laureline: The Empire of a Thousand Planets
Cinebook 2011
47 s. 
Valerian 2 – L'empire des mille planètes (1971)

J.-C. Mézières & P. Christin: Avaruusagentti Valerianin seikkailuja: Paluu Alflololille. 
Suom. Jyrki Ijäs
Jalava 2005
48 s. 
Bienvenue sur Alflolol (1972)

J.-C. Mézières & P. Christin: Valerian and Laureline: Ambassador of the Shadows 
Cinebook 2013
48 s. 
Valerian – L'Ambassadeur des Ombres (1975)

J.-C. Mézières & P. Christin: Valerian and Laureline: On the False Earths 
Cinebook 2014 
48 s. 
Valerian – Sur les terres truquées (1977)
Kirjastosta.

________

Toisaalla: Taikakirjaimet, Oksan hyllyltä

4 kommenttia:

  1. Sarjan osista suuri osa on sillai puoli-itsenäisiä, joukossa on pari kahden albumin mittaista tarinaa ja jotkut sivuhenkilöt, paikat tai aiheet esiintyvät useammassa osassa...ja jonkin verran näiden lukemiesi albumien jälkeen tulee Inverlochin aaveet / Hypsiksen salamat -tarina joka muuttaa tiettyjä sarjan piirteitä sen verran että voidaan puhua sarjasta ennen ja jälkeen sen (ja siitä taas saa vähän enemmän irti kun on lukenut aiemman Liikkuvien vetten kaupungin, ja ehkä myös tuon Varjojen lähettilään...)
    Eli sarjan lukemisessa järjestyksessä on ehdottomasti puolensa, vaikka se salliikin jonkin verran liikkumavaraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää, kiitos! Voi olla, etten ihan heti palaile näiden pariin (jotenkin tuntuu, että olennaisen sai ehkä tässä rytäkässä jo irti), mutta toki alkoi kiinnostella, että millaista muutosta siellä sitten on tulossa...

      Poista
  2. Minäkin olen lueskellut Valerian-sarjaa vähän sieltä sun täältä, eikä tuo nyt kauheasti ole haitannut. Scifi ei ole minun juttuni, mutta Valerianit ovat silti olleet aika helposti lähestyttäviä, eikä lukemissani albumeissa ole ollut liikaa teknistä hifistelyä. On ollut ihan kiva löytää tämmöistä itselle vähän erilaista, mieluisaa luettavaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei näissä tunnu tosiaan olevan liikaa hifistelyä, vaikka toki teknologia jossain määrin olennaisessa roolissa on madonreikämatkailussa ja ties missä. Ilokseen näitä lueskelee kyllä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!