Jukka Laajarinne: 72

Marokkolaistaustainen nuorimies Mourad menee kappaleiksi itserakennetun autopommin räjähtäessä hänen käsissään. Mourad on lapsena Marokosta Suomeen muuttanut, maallistuneen muslimiperheen poika. Aikuisiällä hän on alkanut kyseenalaistaa suomalaista yhteiskuntaa ja järjestelmää. Hän on palannut islamiin.

Alussa on siis kuolema. Mourad havahtuu hereille pahoin loukkaantuneena paikassa, jonka pitäisi olla taivas 72 neitsyellä. Hän huomaakin olevansa naisten ympäröimä, mutta naiset eivät suinkaan ole auliita tai nöyriä – ainakaan Mouradin näkökulmasta. He ovat nunnia, jotka ovat valmiita vaikka kaivamaan silmät päästään, jos niin vaaditaan.

Mourad paranee vähitellen ja kohtaa päivittäin uusia nunnia. Hän on kahleeton vanki: kukaan ei estä häntä lähtemästä luostarista tai sen lähiseuduilta, mutta ei sieltä poiskaan pääse. Samalla kun Mourad ihmettelee kuolemanjälkeistä elämää, kirja kuvastaa hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Askelia, jotka oli otettava ennen autopommia.

Olin viime viikolla Nuoren Voiman Liiton Prosak-illassa, jossa esiintyivät Jani Saxell ja Jukka Laajarinne. Saxellin teoksia – Unenpäästäjä Florianin ja Sotilasrajan unet – luin vuodenvaihteessa ja ihastuin palavasti. Saxellia oikeastaan meninkin kuuntelemaan, mutta Jukka Laajarinne oli myös kiinnostava kirjailijatuttavuus. Hän kertoi teoksestaan 72 niin houkuttelevasti, että pakkohan se oli ottaa luettavaksi.

Kirjan rakenne on hieno. Jokainen luku on nimetty jonkun katolisen naispyhimyksen mukaan, ja kyseinen pyhimys tai joku merkittävästi hänen kaltaisensa esiintyy luvussa joko keskeisemmin tai ohimennen mainiten. Kirjan takana on luettelo pyhimyksistä – onneksi – ja itse ainakin tulin kurkkineeksi niitä lähes jokaisen luvun jälkeen, mikä toki hieman hidasti lukemista mutta toi toisaalta kiinnostavaa lisätietoa. Katolinen uskonto kun ei ole vahvinta alaani.

Laajarinne yhdistää kiehtovasti kahta erilaista uskontoa, niihin liittyviä tapoja ja uskomuksia sekä ristiriitoja ja konflikteja. Mourad on ensin maallistuneen muslimiperheen poika, joka integroituu varsin sujuvasti Suomeen, mutta pettymykset ja irtonaisuuden tunne ajavat häntä kohti yhtä fanaattisempaa islamintulkintaa. Kristinusko paljastaa moninaiset kasvonsa nunnaluostarin tarinoissa ja tapahtumissa, vaikka on toki eräänlaisen spefielementtinsä vuoksi paikoin karikatyyrimäinen.

Kirja houkuttelee lukemaan yhä enemmän, saamaan selville, mistä on kyse ja miten kaikki selitetään, jos selitetään. Luvut ovat lyhyitä ja tarina kerrostuu koko ajan yhä kiinnostavammin. Mouradin kokema muutos on merkittävä, mutta se on kuvattu hienovaraisesti, hivuttautuen. 72 käsittelee sekä uskontoa ja ideologiaa että nuoruuden kasvua ja ihmissuhteita. Sen kuvaama tarina – se tämänpuoleisuudessa tapahtuva – on uskottava: tätä todellisuutta moni elää.


Jukka Laajarinne: 72
Ulkoasu: Timo Mänttäri
Atena 2013
364 s.

Kirjastosta.

_____

Muiden mietteitä: Mari A:n kirjablogi, Kannesta kanteen, sivuista sivuille, Kaiken voi lukea!

Kirjan vuoden lukuhaasteesta nappaan kohdan 34. Kirja, jonka nimessä on numero.