20. elokuuta 2014

Anne Tyler: Hengitysharjoituksia



Anne Tyler: Hengitysharjoituksia
Suomentaja: Saara Villa
Otava 1989
350 s.
Breathing Lessons (1988)

Kirjastosta.


Maggie ja Ira Moran ovat olleet naimisissa 28 vuotta. Heillä on kaksi lasta, yli kahdenkymmenen vanha Jesse ja juuri yliopistoon opiskelemaan lähdössä oleva Daisy. Ira työskentelee omistamassaan kehystysliikkeessä, Maggie on vanhainkodin hoitoapulainen. Eräänä lauantaina he lähtevät Baltimoresta Pennsylvaniaan Maggien parhaan ystävättären Serenan miehen hautajaisiin. Päivästä tulee huomattavan pitkä, ja ennen kuin Moranit voivat illalla laskea päänsä tyynyyn, paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua.

Hengitysharjoituksia on yhdenpäivänromaani, avioliittoromaani ja Pulitzer-palkittu romaani. Se on myös ensimmäinen Anne Tylerilta lukemani kirja, mutta veikkaan, ettei jää viimeiseksi. En suoraan ihastunut kirjaan, paikoin teki mieli paiskata kannet kiinni ja antaa olla, mutta lopulta, kokonaisuuden hahmotuttua, voin sanoa lukukokemuksen olleen mieleinen.

Tarinaan kuuluvat keskeisesti Maggien ja Iran nuoruus ja avioliiton solmiminen ja toisaalta seuraavan sukupolven tekemät valinnat. Raikulipoika Jesse on omanapaisuudessaan ja lapsellisuudessaan raivostuttava, ja hänen hätiköity avioliittonsa ja pian seurannut ero herättävät sekä ihmetystä että sääliä. Toisaalta: virheitähän me kaikki teemme, mitäpä muutakaan.

Tyler on mestarillisen tarkka henkilöhahmojen rakentaja ja kuvaaja. Etenkin Maggie – miten uskomattoman raivostuttava ja silti niin aito ja kokonainen nainen! Tosielämän Maggieita tuskin pystyisin omassa elinpiirissäni sietämään, ja silti he ovat siellä, aina valmiudessa. Maggie työntää nenänsä joka paikkaan, tekee päätelmänsä heppoisin perustein ja saa niille vahvistuksen vain omista lisäkuvitelmistaan, eikä suostu näkemään asioiden huonoja puolia – tai pikemminkin realismia – koskaan. Ira taas on jäyhä ja jämpti, luotettava ja horjumaton mies, joka ei juuri vaimonsa kotkotuksista piittaa, mutta lopulta jyrähtää todellisuuden äänellä.

Kirjassa käydään läpi yhtäaikaa yksi lauantaipäivä ja yksi avioliitto sivupolkuineen ja uusine versoineen. Tyler ujuttaa menneisyyden laajat kaaret kivuttomasti osaksi nykyhetkeä ja paljastaa niiden kautta sen monimuotoisen verkoston, josta ihmiset, suhteet ja perheet muodostuvat. Samalla hän on sekä hellä että piikikäs kuvatessaan hyväätarkoittavaa mutta pää pilvissä kulkevaa Maggieta, joka on vahvasti oman sukupolvensa edustaja ja samalla kuitenkin omapäisiä ratkaisuja tehnyt ja asenteitaan ravistellut nainen.

Hengitysharjoituksia näyttää päälle päin helpolta ja ehkä kevyeltäkin, mutta mitä pidemmälle tarina etenee, sen syvemmälle poraudutaan. Hienovaraista ja tarkkanäköistä, lämmintä muttei imelää. Epätäydellisten ihmisten epätäydellinen elämä. Sitähän se.

10 kommenttia:

  1. Minä olen ihastunut Tylerin kykyyn kirjoittaa pienen ihmisen tavallisista murheista ongelmista, kepeästi mutta silti aidosti ja koskettavasti. Ennen kaikkea Tylerin henkilöhahmot ovat kovin uskottavia kaikkine virheineen. Usein ärsyttäviä mutta silti rakastettavia.

    Tämä Hengitysharjoituksia on minulta lukematta, mutta kirja kuulostaa kyllä ehdalta Tylerilta, eli eiköhän tämäkin tule jossain vaiheessa luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta oli jännää, kuinka tuntemukseni kirjan henkilöitä kohtaan vaihtelivat niin paljon. Meni hetki, ennen kuin pääsi kyytiin, sitten alkoi ärsyttää ja lopuksi kuitenkin jäi lempeänhaikea olo, kun kirja loppui. Tässä on myös jotenkin ihastuttavaa ajankuvaa, 1950–1980-lukujen Yhdysvaltoja. Lisää luen vielä.

      Poista
  2. Tykkään kovasti Tylerin tyylistä kuvata arkisia asioita ja ihmisiä. Voisi sanoa, että Tyler on minulle jonkinlainen luottolohtukirjailija. Hänen kirjaan tarttuessaan tietää suurinpiirtein mitä saa, rauhallista, leppoisaa ja lempeää kerrontaa ilman mitään erikoisempia kikkailuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitää lukea ehkä joku toinenkin Tylerin kirja, ennen kuin uskallan sanoa, olisiko hänestä minullekin tuollaiseksi luottolohtukirjailijaksi. Jotenkin tämä Hengitysharjoituksia vetosi ja samalla ärsytti ja piti etäällä. Jännä yhdistelmä. Mutta taitavaahan tämä on, kiistämättä!

      Poista
  3. Olen lukenut Tylerilta aiemmin Amerikkalaisia lapsia, joka oli ihan ok, mutta ei sen kummempi. Jostain olen tämänkin itselleni haalinut ja tarkoitushan se olisi pois alta lukea. Vähän alkaa kirja kiinnostamaankin, vaikka tuntuu, ettei tämä ehkä ole se helpoin kirja. Toisaalta juuri sellaiset ovat usein vallan kutkuttavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tässä on aika vinkeää ajankuvaa mukana. Sellaista jo vähän vanhentunutta mutta kovin symppistä. Kannattaa tätä kokeilla, eikä vähiten monipuolisten henkilöhahmojen vuoksi.

      Poista
  4. Minäkin pidin tästä kirjasta paljon... Sanon näin, vaikken muista kirjasta enää juurikaan muuta kuin sen tunnelman. Muistan silloin ajatelleeni, että tämä kirja kannatti lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joistain kirjoista tunnelma jää mieleen, vaikka muu katoaisi muistista. Minäkin luulen muistavani tämän kirjan pitkään, ainakin siksi, että suunnittelin sen lukemista niin kauan.

      Poista
  5. Minä luin kirjan juuri (palattuani vuoden blogitauon jälkeen taas tänne) ja olen kyllä hyvin paljon samaa mieltä kanssasi. Ja voi että, Maggie! Niin raivostuttava! Mutta realistinen, maggiemaisia ihmisiä on kyllä (vähän liikaakin) oikeasti olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kivaa, että olet palannut, Tuulia!

      Maggie on tosiaan melkoinen pakkaus. En varmaan oikeasti voisi sietää hänenlaistaan ihmistä oikeassa elämässä. Puuuuuh.

      Poista

Kiitos kommentistasi!