20. helmikuuta 2014

Talvilomailijan lukumaraton alkaa

Hip hei, nyt aloitan lukumaratonin vuosimallia 2014. Silmät ja pääkoppa ovat hyvin levänneet, kirjat valittu pääosin oman hyllyn valikoimista, suihkussa käyty ja kahvikupposet nautiskeltu. Urheilujuhlan tuntua, ilman muuta.



Kirjapino näyttää pääasiassa tältä, mutta muitakin vaihtoehtoja vielä on. Taidan aloittaa vuorokaudenaikaan sopivalla Truman Capoten Aamiainen Tiffanylla, joka on ollut lukulistallani jo iät ja ajat. Sitten mennään fiiliksen mukaan.

Päivitän maratonin etenemistä tähän postaukseen. Koettakaa pysyä housuissanne, vaikka tietenkin tiedän, että tämä on aivan mahdottoman jännittävää seurattavaa. Näkeehän sen jo Virallisen Lukumaratonseuralaisenkin olotilasta, josta ei adrenaliinia ja hurjaa menoa puutu:



Nyt mennään!

***

Klo 10.00–12.00

Ensimmäinen kirja oli Truman Capoten novellikokoelma Aamiainen Tiffanylla vuodelta 1958. Niminovelli tai pikemminkin pienoisromaani vaikutti suuresti: tarinan kertoo nimettömäksi jäävä nuori kirjailijamies, joka tutustuu toisen maailmansodan aikana erikoiseen naapuriinsa Holly Golightlyyn. Sodanaikainen New York on kiehtova miljöö, ja vaikka Holly jää ikuiseksi arvoitukseksi, hänen kohtaamansa käänteet tekevät tarinasta huikean. Kokoelman kolme novellia Kukkien talo, Timanttikitara ja Joulumuisto ovat sen sijaan jotakuinkin tympeitä, joskin Joulumuistossa on kyllä vahva ja surumielinen tunnelma.

Jotain ihan muuta sitten seuraavaksi. Katsotaan, mikä kirja valikoituu.

Aikaa kulunut: 2 h 10 min, josta lukuaikaa 2 h.
Luettuna: 1 kirja / 175 sivua

***

Klo 12.15–14.20

Toinen luettu kirja oli vuoden 2008 Nobel-voittajan, ranskalais-mauritiuslaisen J.M.G. Le Clézion Alkusoitto (Ritournelle de lai faim, 2008, suomentanut Annikki Suni 2009). Kirja kertoo 1930-luvun Pariisista, nuoren Ethel-tytön kasvusta naiseksi kuohuvalla vuosikymmenellä ja myös sodasta. Todella hieno kirja, kieleltään ja rytmiltään mukanaan vievä, kaunis ja surullinen. Le Cléziota luen ehdottomasti vielä lisää!

Nyt täytyy hieman lounastaa, jotta jaksaa lukea lisää. Ihan mukavasti sujuu lomapäivän vietto ja kirjojen ahminta. Ei valittamista!

Aikaa kulunut: 4 h 30 min, josta lukuaikaa 4 h 5 min.
Luettuna: 2 kirjaa / 353 sivua

***

Klo 15.00–16.00

Lounaan päälle teki mieli hypätä muumien matkaan, joten kolmanneksi kirjaksi valikoitui Tove Janssonin Muumipapan urotyöt (1950, 133 sivua). Muumipappa kirjoittaa muistelmiaan opiksi ja ojennukseksi Muumipeikolle ja tämän tuleville jälkeläisille. Ja melkoinen menneisyys papalla onkin! Lapsuus hemulin pitämässä lastenkodissa, karkaaminen sieltä, keksijä-Fredriksonin ja tämän ystävien Juksun ja Hosulin kohtaaminen, tahmatassut, drontti Edvard, laiva Merenhuiske, Itsevaltiaan 100-vuotisjuhlat, siirtokunnan perustaminen ja eräänä myrskyisenä yönä erään suloisen muumitytön kohtaaminen... Siinä on jo aineksia vaikka millaiseen menestyskirjaan.

Edellisestä lukukerrasta on vuosia aikaa, joten oli ihanaa palata Muumipapan nuoruuteen. Tämä on yksi ehdottomia suosikki-muumejani, edelleen.

Nyt on iltapäiväteen ja pienen suklaatankkauksen vuoro. Sitten jokin uusi kirja kehiin, mutten vielä ollenkaan tiedä, mikä se on...

Aikaa kulunut: 6 h 20 min, josta lukuaikaa 5 h 5 min.
Luettuna: 3 kirjaa / 486 sivua

***

Klo 16.35–18.55

Piti vähän asetella pyykkejäkin kuivumaan, mutta lopulta pääsin neljännen kirjan kimppuun. Tähän väliin valitsin Kjell Westön Langin (2002, 254 sivua). Lang on hieman erilaista Westötä, ja se kertoo romaanikirjailija ja tv-juontaja Christian Langista ja tämän tuhoon tuomitusta suhteesta monimutkaiseen Saritaan. Tarinan kertoo Langin nuoruudenystävä, niin ikään kirjailija, joka katsoo tapahtumia jälkikäteisellä viisaudella ja surumielisyydellä.

Kiinnostava muttei aivan timanttinen tuttavuus suosikkikirjailijaltani. Ei tosiaan ihan tavanomaisinta tyyliä, mutta etenkin näin kerralla ahmaistuna lopulta aika koukuttava ja tunnelmaltaan eheä. Jossain määrin petyin muutamiin teemoihin, jotka tuntuivat hieman väkisin mukaan otetuilta ja siten vain pintaraapaisun saavilta. Mutta ehkä lukukokemus kypsyy ajan kanssa.

Huh, nyt on jo vähän humiseva olo päässä. Taidan pitää pienen tauon ja jatkaa vasta kunnolla levähdettyäni. Nytkään en osaa vielä päättää, mitä nappaan luettavakseni seuraavaksi. Ehkä jonkin hieman lyhyemmän teoksen, veikkaan.

Aikaa kulunut: 9 h 5 min, josta lukuaikaa 7 h 25 min.
Luettuna: 4 kirjaa / 740 sivua

***

Klo 19.25–19.55

Tuli selkeä tarve Munrolle, joten luin Liian paljon onnea -kokoelman (2009, suom. Kristiina Rikman) aloitusnovellin Ulottuvuuksia (36 sivua). Tarina on surullinen ja traaginenkin, mutta jälleen kerran Munro saa sanansa, henkilönsä ja aiheensa aseteltua niin, ettei lukijalle jää lohduttomuus vaan pikemminkin pieni toivonkipinä. Ulottuvuuksia kertoo perhetragediasta ja äidin selviytymisestä, pahuuden ja anteeksiannon teemoista. Karmiva, mutta vaikuttava.

Nyt on aika päivällistankkauksen ja aivojen lepuutuksen. Sitten taas lukuhommiin! Jokohan seuraavalla etapilla menee tuhat sivua rikki?

Kivalta tuntuu, on hyviä kirjoja ja lukemisen iloa!

Aikaa kulunut: 10 tuntia, josta lukuaikaa 7 h 55 min.
Luettuna: 4 kirjaa + 1 novelli / 776 sivua

***

Klo 20.50–22.10

Nyt alkaa selvästi jo vauhti ja olotila hiipumaan. Menin sitten kaiken kruunuksi valitsemaan seuraavaksi kirjaksi Markku Pääskysen Vihan päivän (2006, 117 s.), raadollisen kertomuksen masennuksesta ja säpäleiksi menevästä perheestä. Tämä kirja mainittiin Hesarissa, Tiina Raevaaran Laukaisua käsittelevässä kritiikissä, ja pakkohan se oli kirjastosta ottaa mukaan. Onneksi otin. Vaikka teos on kamala, se on hirveän hyvä. Se kuvaa jossain määrin tuttuja mielen aallokoita, hetkiä, jotka voin tunnistaa. Ja kaikki johtaa pahempaan kuin saattoi pelätä.

Haudutan vielä kupin teetä ja pohdin tarkkaan, minkä kirjan valitsen yötä vasten luettavaksi. En mitään yhtä raskasta. Ehkä yksi Munron novelli ensin?

Aikaa kulunut: 12 tuntia 15 minuuttia, josta lukuaikaa 9 h 15 min.
Luettuna: 5 kirjaa + 1 novelli / 893 sivua

***

Klo 22.30–00.15

Illan viimeisenä kirjana aloitin Sahar Delijanin Jakarandapuun lapsia. 1980-luvun kuohuvaan Iraniin sukeltava sukutarina ei ole vetävin mahdollinen, mutta niin vain lukaisin kirjan ensimmäiset 161 sivua vajaassa kahdessa tunnissa. Tarina ei vielä aivan vakuuta, mutta onhan sitä vielä 120 sivua jäljellä. Ne jäävät kyllä suosiolla aamuun, sillä nyt alkaa uni painaa maratoonaajan silmiä. Bis morgen!

Aikaa kulunut: 14 h 15 min, josta lukuaikaa 11 tuntia.

***

Klo 7–10

Huhhuh! Maraton saatu kunnialla maaliviivan yli! Heräsin aikaisin, jotta ehtisin vielä lukea kunnolla ennen maratonajan päättymistä. Ja hyvin ehdinkin. Sain loppuun Jakarandapuun lapset, joka ei valitettavasti ollut kovin kummoinen lukukokemus. Suuria tunteita ja dramaattisia tapahtumia, mutta ei iskenyt ei.

Iranista poistuttuani aikaa oli vielä hyvin jäljellä, joten tartuin ystävältäni joululahjaksi saamaani Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiiliin (1926, 160 sivua), joka osoittautui erinomaisen hauskaksi ja näpsäkäksi kirjaksi 1920-luvun nuoren naisopettajan ensimmäisestä työvuodesta.

Olo on kaikkensa antanut ja pöhnäinen. Mutta ei se mitään. Kolmanneksi viimeinen lomapäivä meneillään ja kaikenmoista epäkirjallista puuhaa tekeillä, joten jostain varmaankin löytyy energiaa myös maratoninjälkeiseen elämään. Palaan aiheeseen vielä myöhemmin, mutta juuri nyt täytyy ottaa pieni lepotauko. Kiitos kannustusjoukoille!

Aikaa kulunut: 24 tuntia, josta lukuaikaa 14 tuntia.
Luettuna: 7 kirjaa + 1 novelli / 1338 sivua.

30 kommenttia:

  1. Onnea maratonistille!

    Mainioita kirjoja pinossa sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Valkoinen Kirahvi! Intoa piisaa, mutta nyt pidän lounastauon ja pohdiskelen tarkkaan seuraavaa kirjaa. Olisikohan Muumipapan urotöiden vuoro...

      Poista
  2. Minä en pitänyt yhtään Tiffanysta, en oikein edes muista, mikä siinä tökki. Mutta hyvä, että sinulle maittoi. Hyvä tahti päällä, tsemppiä! :) Huomenna huomenna...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitos, hyvällä tahdilla mennään ja kolme hyvin erilaista kirjaa on nyt luettuna. En vain osaa päättää, mitä ottaisin seuraavaksi vuoroon!

      Poista
  3. Tsemppiä maratonarille, täällä tsempataan ja kiritetään! :)

    J.M.G. Le Cléziota minäkin olen halunnut jo pitkään lukea! Nyt otan kyllä vinkistä vaarin ja lisään Alkusoiton mahdottoman pitkälle tbr-listalleni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskallan suositella sinulle Le Cléziota vahvasti ainakin tämän yhden lukukokemuksen perusteella. Jotenkin sinun tyylisesi kirja!

      Poista
  4. Tsemppausta täältäkin! Komppaan Saraa Cléziosta. Lukutahtisi on mieletön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elina! Tsempit auttoivat ja into pysyi päällä loppuun asti.

      Poista
  5. Mahtava maratoni tähän mennessä! Muumipapan urotyöt on aivan loistava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, ihan huippu. Ja oli maratonkin aika mukava!

      Poista
  6. Huu mikä meno sinulla onkaan ja kiehtovia kirjoja pinossa! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja niin monta jäi taas lukematta...! Mutta onneksi niiden aika tulee sitten myöhemmin. Kiitos tsempeistä, kyllä maratoonaaja niitä aina tarvitsee!

      Poista
  7. Hienosti sujuu matka, jo 4 hienoa kirjaa tässä vaiheessa. Näistä saan hyviä vinkkejä vaikka Muumi- ja Nobelisti-haasteisiin. Tsemppiä edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen todella lämpimästi Le Cléziota tämän yhden lukukokemuksen perusteella. Vaikuttava ja voimakastunnelmainen kirja, jossa on monia ulottuvuuksia, muttei silti mene yli hilseen.

      Poista
  8. No huh mikä urakka! Täytyy ihan nostaa hattua, itse en tähän pystyisi :) Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen jo vähän koukussa lukumaratoneihin, tämä oli nyt kolmas. Kesällä jossain vaiheessa uudelleen! Ja kiitos! :)

      Poista
  9. Puuh, alkaa hengästyttää jo näitä väliraportteja lukiessa. :) Ei ole nämä kirjallisetkaan maratoonit tehty minua varten, mutta tsemppia sinulle - jaksaa, jaksaa!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, kaikille ei maratoonaus sovi eikä onneksi tarvitsekaan sopia. Minä kyllä diggaan, vaikka aina näiden jälkeen on ihan puhki kovasta suorituksesta. ;)

      Poista
  10. Huikea lukutahti ja todella mielenkiintoisia kirjoja olet valikoinut! Tsemppiä siis, jään seuraamaan loppukiriäsi koulutöideni ohella. Täytyy sanoa, ettei tämä ole yhtään niin hauskaa ajanvietettä kuin sinulla, varsinkin kun tekisi mieli itsekin lukea Muumi-kirjoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maratonpinot kasaantuvat kuin itsestään, mutta aina sitä voisi paremminkin valinnat tehdä – yleensä mukaan on eksynyt joku hieman liian raskas teos. Tällä kertaa se oli tuo Vihan päivä, mutta onneksi se oli silti hyvä kirja.

      Jännä ;) Mutta koeta jaksaa velvollisuuksien kanssa. Jossain vaiheessa on Muumi-kirjojen vuoro sielläkin!

      Poista
  11. Melkoista haipakkaa oot pitänyt, vau! Mä aloitan maratoonaamisen ihan näillä näppäimillä, oli kivaa seurata sinun maratooniasi ja samalla valmistautua omaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa maratonia, olkoon se monin tavoin suotuisa! ;)

      Poista
  12. Hieno maraton! Minäkin luin kesällä lukumaratonin aikana tuon Valtosen kirjan. Olin lukenut sen ainakin kerran aiemminkin monta vuotta sitten. Tykkäsin silloin ja tykkäsin edelleen. Olen kesän jälkeen hankkinut hyllyyni myös Valtosen Hätävaran, mutta en ole sitä vielä lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihan huippu (sekä maraton että Valtonen)! Pitää ehdottomasti lukea lisää rouvan teoksia, tästä jäi niin hyvä fiilis.

      Poista
  13. Välittyipä hyvä lukemisenfiilis tästä sun maratonista!:) Alkoi heti houkuttamaan itseäkin! Olenkin miettinyt, jospa vetäisin kevään uutuuskirjoilla maratonin. Olen yleensä lukenut noin 800 sivua 24 tunnissa. Pitäisi siis löytää noin 5 160 sivun kirjaa kevään valikoimista... Ei välttämättä helppoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna palaa! Uutuuskirjamaraton kuulostaa hyvältä idealta. Ja lyhyet kirjat toimivat usein hyvin, minäkin huomasin noiden parin vähän pidemmän kohdalla, että tulin levottomaksi ja halusin vaan nopeasti seuraavaan kirjaan kiinni. ;)

      Poista
  14. Tosi nopeesti luettuja kirjoja! Mä en varmaan pystyis lukemaan maratonia, koska en pysty keskittymään lukemiseen noin pitkäksi aikaa, mutta aina on kiva lukea tunnelmia toisten maratoineista.

    Ja Sarah Delijanin kirjasta jaan saman mielipiteen =I

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nopeus on valttini, ainakin toisinaan. ;) Maratonilla sitä lukee jotenkin "tehokkaammin", ja yritänkin valita kirjoja, joiden kanssa on helppoa päästellä menemään. Vihan päivä ei ihan toiminut tässä, oli sen verran runollisempi tapaus.

      Taidan laittaa Jakarandapuun lapset eteenpäin. Vaikka esineenähän tuo kirja on todella kaunis ja näyttävä.

      Poista
  15. Vastaukset
    1. Kiitos. Tässähän alkaa jo muistot vähitellen haipua, eli seuraavaa rutistusta odotellessa. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!